Rakenna ja asu terveesti -opas

Sisäilma on merkittävä ihmisen terveyteen vaikuttava tekijä. Tyypillisiä huonon sisäilman aiheuttamia oireita ovat silmien, nenän ja kurkun ärsytys. Myös väsymys ja päänsärky saattavat johtua asumisperäisistä syistä.

Syynä ärsytysoireisiin saattaa olla liian korkea lämpötila, ilman kuivuus tai liiallinen kosteus, tupakointi, lemmikkieläimet, huonepöly, rakennus-ja sisustusmateriaaleista peräisin olevat kemialliset epäpuhtaudet tai homevaurio. Erilaiset ärsyttävät tekijät yhdistettynä puutteelliseen ilmanvaihtoon huonontavat sisäilman laatua ja aiheuttavat oireilua.

Tupakointi on pahin yksittäinen sisäilman pilaaja. Se aiheuttaa vakavia terveyshaittoja tupakoitsijalle itselleen mutta vaarantaa myös muiden tupakansavulle altistuvien terveyden. Tupakansavu saattaa kulkeutua asuntoon muista tiloista ilmanvaihtokanavien tai rakenteissa olevien aukkojen kautta.

Huoneilman kosteus vaikuttaa mm. ihmisten hikoiluun ja hengitykseen. Alhainen ilman kosteus lisää staattisen sähkön muodostumista ja heikentää liman poistumista hengitysteistä. Terveydellisesti ihanteellisen huoneilman suhteellinen kosteusarvo on 30−45 %. Mikäli kosteusarvo huoneiston sisällä tai ulkoilman mukana tulevan kosteuden takia ylittää 45 %, on syytä välttää huoneilman kosteuttamista esimerkiksi ilmankostuttimella. Huonosti hoidettu ilmankostutin voi myös olla homelähde.

Ulkoilman laatu on merkittävä sisäilmaan vaikuttava tekijä. Ulkoilman epäpuhtaudet, kuten typen oksidit ja häkä, kulkeutuvat ilmanvaihdon mukana sisään ja voivat vaikuttaa asukkaiden terveyteen. Rakenteissa ja pinnoissa, jotka ovat pitkään kosteita tai kostuvat toistuvasti, alkaa helposti kasvaa mikrobeja, kuten homeita hiivoja ja bakteereita.

Mikrobisolut ja itiöt voivat vapautua ilmaan, jolloin ne saattavat aiheuttaa hengitysteiden ja silmien ärsytystä, hengitysteiden tulehduksia, ihottumia, kuumeilua sekä allergisia reaktioita ja jopa astmaa herkille ihmisille. Asunnon sisäpinnoilla silmin nähtävä mikrobikasvusto on aina terveydellinen haitta: silmin havaitsematon mikrobilähde voidaan usein todeta hajun tai näytteiden avulla. Kosteusvauriot ja huoneilman kohonnut kosteus talviaikana saattavat olla merkkejä homevauriosta.

Formaldehydi liukenee herkästi limakalvoihin ja sen pääasiallisia haittoja ovat silmien ja limakalvojen ärsytysoireet. Asbesti on kuitumainen aine, joka aiheuttaa syöpävaaraa. Voimakasta altistumista asbestille saattaa tapahtua korjaus-ja purkutyön yhteydessä, ellei riittävästä suojautumisesta ole huolehdittu.

Maa- ja kallioperässä syntyy radonia, joka on radioaktiivinen kaasu. Se lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään. Korkeita radonpitoisuuksia esiintyy erityisesti harjuilla ja eräillä radiumrikkailla kallioalueilla.

Rakennusosat ja rakentaminen

Tiloja suunniteltaessa on hyvä ottaa huomioon asunnon helppo tuuletettavuus. Kaikissa huoneissa pitäisi olla avattava tuuletusikkuna, mielellään myös kylpyhuoneessa.

Riskien minimoimiseksi kannattaa käyttää tunnettuja ja hyväksi todettuja rakennusmateriaaleja. Tärkeintä on kuitenkin ennen kaikkea materiaalien oikea käyttö. Kuhunkin kohteeseen tulee valita siihen soveltuvat materiaalit. Markkinoilla on myös yhä enemmän emissiotestattuja materiaaleja, jotka helpottavat tuotteiden vertailua ja valintaa.

Ulkokäyttöön tarkoitettuja rakennusmateriaaleja ei saa käyttää sisätiloissa. Rakennusvaiheessa on huolehdittava siitä, että materiaalit eivät kastu ja likaannu.

Rakentamisessa käytettävien kemikaalien tulisi olla mahdollisimman myrkyttömiä. Liimausta ja kittausta kannattaa mahdollisuuksien mukaan välttää ja tehdä kiinnitykset mieluiten naulaamalla, ruuvaamalla tai listoittamalla. Jos kittejä, liimoja ja tasoitteita kuitenkin joutuu käyttämään, kerrosten tulisi olla mahdollisimman ohuita. Kaseiinipitoiset tasoitteet saattavat kostuessaan aiheuttaa ongelmia. Vesiohenteiset lakat ja maalit ovat liuotinohenteisia parempi vaihtoehto.

Salaojitus ja maanvastaisten seinien ulkopuolinen vesieristys ovat välttämättömiä kosteusvaurioita ehkäistäessä. Ulkoseinien kastuminen estetään riittävän leveillä räystäillä. Ilmanvaihtokanavien lämmöneristys kylmissä tiloissa varmistaa sen, ettei niihin pääse tiivistymään kosteutta. Pihan pintavedet on johdettava rakennuksesta poispäin eli maanpinnan kallistukset tulee tehdä rakennuksesta poispäin.

Asunnon lattian on oltava selvästi ulkopuolista maanpintaa ylempänä. Rakenteiden tuuletus on tärkeää. Uusia rakenteita ei saa sulkea tiiviillä materiaalilla ennen kuin ne ovat riittävästi kuivuneet. Vesikatossa tulee olla riittävästi kaltevuutta. Vesiputket kannattaa asentaa niin, että mahdollinen vuoto on helppo huomata.

Märkätiloissa on huolehdittava riittävästä vesi- ja kosteuseristyksestä. Erityisesti suihkuseinän alaosan ja lattian vesieristys tulee tehdä huolellisesti. Rakennusmateriaalien on oltava vettä imemättömiä ja nopeasti kuivuvia.

Kylpyhuoneen lattian riittävä kallistus lattiakaivoa kohden sekä lattiakaivon ja lattian vesieristyksen liittymäkohdan tiiviys ovat tärkeitä. Lattialämmitys nopeuttaa tilan kuivumista.

Formaldehydi on rakennusaineiden epäpuhtauksista tunnetuimpia. Sen lähteenä ovat usein formaldehydiä sisältävät rakennuslevyt. Formaldehydihaitta voidaan ehkäistä pintakäsittelemällä levyt.

Formaldehydipitoisia levyjä ei saa päästää kostumaan eikä käyttää kohteissa, joissa ne lämpiävät normaalia enemmän. Myös huonekalut ja itsestään siliävät sisustustekstiilit saattavat olla formaldehydilähteitä.

Radon on hajuton, mauton ja väritön kaasu, joten sen pystyy tunnistamaan huoneilmasta vain tarkoitusta varten kehitetyillä mittauslaitteilla. Rakennusvaiheessa mahdollisen radonhaitan voi ehkäistä huolehtimalla rakennuksen maanvastaisten pintojen, saumojen ja liitoskohtien tiiviydestä ja riittävästä ilmanvaihdosta.

Muita radonin torjunnassa käytettäviä menetelmiä ovat radonputkitus ja tuuletettava alapohjarakenne, jotka ovat välttämättömiä korkean radontason alueella. Radonpoisto johdetaan vesikatolle. Ilmanvaihtoa tehostettaessa on pidettävä huolta, ettei huoneiston alipaineisuutta lisätä.

Eräät vanhat rakennusmateriaalit sisältävät asbestia. Esimerkiksi vanhoissa LVI-eristeissä saattaa olla asbestia, jonka leviäminen asuintiloihin remontin yhteydessä on tarkoin estettävä. Asbestimateriaaleja saavat purkaa vain erikseen hyväksytyt liikkeet. Asbestia sisältäviä tuotteita ei ole enää markkinoilla.

Asuntoa remontoitaessa on varottava, ettei tehdä olemassaolevien rakenteiden kanssa yhteensopimattomia ratkaisuja. Ilmanvaihtoasiat ovat yleensä taloa korjattaessa jopa vaikeampia kuin uutta rakennettaessa. Korjaustoimenpiteet saattavat jopa huonontaa sisäilman laatua, jollei niiden yhteydessä oteta huomioon muutosten vaikutuksia ilmanvaihtoon.

Esimerkkinä monesti havaitusta harkitsemattomasta korjaamisesta voidaan mainita tuloilmaventtiilien peittäminen tapetoimalla. Korjaussuunnitelman tekeminen ammattitaidolla on tärkeää!

Asunnon remontointi voi aiheuttaa myös kosteusvaurioita. Esimerkiksi rakenteita tiivistettäessä ja varsinkin kylmien tilojen ilmanvaihtokanavien lämpöeristämisen yhteydessä tulee varmistua, ettei kosteus pääse tiivistymään korjattaviin kohteisiin. Märkätilojen remontoinnin yhteydessä on erityisen tärkeää huomioida muutosten vaikutukset kosteustasapainoon ja ilmanvaihdon toimivuuteen.

Uusissa ja peruskorjatuissa rakennuksissa on tavallista enemmän rakennusmateriaaleista lähteviä orgaanisia päästöjä, joten hyvä ilmanvaihto ja tuuletus on ensiarvoisen tärkeää. Suurempien remonttien ajaksi olisi hyvä - jos mahdollista - muuttaa pois asunnosta.

Kosteusvaurioista kertovat monenlaiset muutokset rakennuksen materiaaleissa ja sisäilmassa. Tällaisia muutoksia ovat muun muassa näkyvä home, tunkkainen, kellarimainen tai homeen haju, rakennuslevyjen turpoaminen, sisäpinnoitteiden kosteusläikät, maalin tai päällysteen irtoaminen, pinnoitteiden värivirheet, ikkunoihin jatkuvasti tiivistynyt kosteus sekä seinässä esiintyvä kalkkihärmä.

Kosteusvaurioiden tavallisia aiheuttajia ovat kattovuodot, alapohjan ja perusmuurin vuodot, puutteellinen kosteuseristys tai vesieristys, virheelliset materiaalivalinnat, salaojituksen puuttuminen, pintavesien pääsy rakenteisiin, putkivuodot, laitevauriot ja huono ilmanvaihto.

Pesuhuoneiden kosteusvauriot ovat hyvin yleisiä jopa uusissa rakennuksissa.

Ennen kosteusvaurioiden korjaamista on selvitettävä niiden laajuus ja syyt. Korjaussuunnitelman huolellinen laadinta varmistaa vaurion syyn poistamisen ja korjauksen onnistumisen.

Kosteusvaurioituneet rakenteet tulee poistaa, mikäli se on mahdollista, tai kuivata ja puhdistaa kunnollisesti. Kaikki rakenteet, joissa kosteusvaurioita havaitaan, tulee korjata.

Home- ja kosteusvauriotapauksissa purkutyön tekijän on suojauduttava hyvin. Pölyä ei saa päästää leviämään muihin tiloihin. Työn valmistuttua huolellinen siivous varmistaa hyvän lopputuloksen. Havaitut kosteusvauriot tulee korjata mahdollisimman nopeasti ja perusteellisesti ennen kuin mikrobikasvu ehtii alkaa ja vaurioalue kasvaa. Näin ehkäistään terveyshaittoja ja säästetään kustannuksia. Pelkkä vaurioituneen pinnoitteen korjaaminen ei riitä. Vaurio uusiutuu ja laajentuu, ellei vaurion aiheuttajaa samalla poisteta.

Rakennuksen säännöllinen hoito ja huolto tulee omaksua luonnolliseksi tavaksi toimia. Pitämällä rakennuksen osat ja laitteet kunnossa ennaltaehkäistään vakavien vaurioiden ja niihin liittyvien terveyshaittojen syntyminen.

Huolto tulisi tehdä ennalta laadittavan ohjelman mukaan. Rakennus tarvitsee huoltokirjan, joka käsittää suunnitelman määräajoin tehtävistä tarkastuksista, säädöistä ja muista tarpeellisista huomioista sekä kirjauksen tehdyistä töistä.

Peruskorjaaminen tulee hyvästä hoidosta huolimatta myös aikanaan ajankohtaiseksi. Sitä ei ole viisasta siirtää liian pitkälle säästäväisyyssyistä. Vaakalaudalla ovat asukkaiden terveys eikä todellista säästöäkään aina synny, koska korjaustarve lisääntyy.

Rakennuksen omistajan tehtävänä on antaa asukkaille riittävät ohjeet laitteiden käytöstä ja mahdollisista rajoituksista sekä muista terveellistä asumista edistävistä tekijöistä.

Asukkaan on viipymättä ilmoitettava havaitut viat ja vauriot rakennuksen omistajalle. Nopeilla korjauksilla estetään ongelmien laajeneminen ja ennalta ehkäistään terveyshaittoja. Vastuu terveestä asumisesta on yhteinen. Se koskee rakentajaa, rakennuksen omistajaa ja asukasta.