Hae
Valikko
a a

Mummomuskarissa lauletaan ja soitetaan

Julkaistu 5.10.2017 19.51

Muskareissa on usein totuttu näkemään lapsia pienistä taaperoista leikki-ikäisiin. Nekalan palvelukeskuksen muskarissa sen sijaan väki on varttuneempaa, sillä jo reilun vuoden ajan mummot ja pari vaariakin ovat kokoontuneet viikoittain yhteiseen musiikkihetkeen.

Valokuva: Mummomuskarin vetäjä Anna Arola
”Hei terve vaan, on mukava sua tavata…” Anna Arolan vetämä mummomuskari alkaa aina samalla, tutulla alkulaululla.

Mummomuskarissa on joka kerta vaihtuva teema, jonka ympärille muskaria vetävä Anna Arola on etsinyt lauluja laulatettavaksi ja kappaleita kuunneltavaksi. Lisäksi hän on suunnittelut musiikkiin sopivan pienen liikunnallisen tuokion. Tällä kertaa ihastellaan lintuja.

Lintulauluja on valtavasti ja niistä riittää laulettavaa. Peipon pesä on kaikille tuttu, Villi haukka taas vähän oudompi. Välillä pussista kaivetaan erilaisia soittimia ja mietitään, mitä lintua ne voisivat muistuttaa. Seuraavaksi esiin otetaan huiveja, joita heilutellaan Metro-tyttöjen ja Kipparikvartetin Pienen ankanpoikasen tahdissa.

Mummomuskari ei ole pelkkää laulua ja soittoa, vaan välillä pidetään tietovisa. Tällä kertaa tunnistetaan lintujen ääniä. Pääskynen on helppo, mutta varpuspöllö yllättää kuulijat epäpöllömäisen korkealla äänellään. Satakielen laulutaituruutta kuunnellaan hartaasti ja nimi pyörii kielen päässä. Myös mustarastas, Arolan sanoin "lintumaailman pavarotti" herättää ihailua.

Välillä muskarissa rauhoitutaan kuuntelemaan teemaan sopivaa, usein klassista kappaletta. Lintuteemaan sopien kuuntelukappaleena on osa Vivaldin huilukonsertosta Il gardellino", joka on saanut inspiraationsa tiklin laulusta. Muskarin lopuksi yksi osallistujista kiitteleekin vetäjää ja kertoo, ettei ilman muskaria sitä Vivaldiakaan olisi tuskin koskaan tullut kuunnelleeksi.

Musiikin vaikutus hämmästyttää

Mummomuskarit ovat Anna Arolalle sydämen asia. Hän on tehnyt niistä viime vuonna valmistuneen kanttoriopintojensa lopputyönsäkin Tampereen ammattikorkeakoululle.

Kaikki lähti kuusi vuotta sitten, kun Arolan isoäiti sai aivohalvauksen ja joutui hoitokotiin. Hoitokodin hiljaisuus ahdisti Arolaa ja häntä tuskastutti, kun hänen ennen niin puhelias isoäitinsä ei voinut enää edes puhua. Siksi Arola rupesi soittamaan osastolla ollutta urkuharmonia. Musiikin vaikutus hämmästytti hänet.

– Asukkaat olivat virkeämpiä ja söivät paremmin. Moni intoutui muistelemaan menneitä ja kerran puhekykynsä menettänyt asukas alkoi laulaa. Se sai kylmät väreet kulkemaan niskassani.

Musiikilla oli olennainen rooli myös isoäidin saattohoidossa.

– En tiennyt mitä muutakaan voisin tehdä, kun tunnit olivat pitkiä ja hengitys korisi kurkussa, joten lauloin isoäidilleni rakkauslauluja loppuun asti, sanoo Arola.

Arola kertoo tunteneensa voimakkaasti, että musiikki on lahja, jota hänen täytyy jakaa ja viedä sitä ihmisten luo. Lasten muskareissa vipinää oli ehkä liikaa hänelle, mutta eläkeikään ehtineiden parissa hän koki olevansa omimmillaan. Niinpä mummomuskareista tuli hänelle intohimo, jota hän halusi kokeilla – meni syteen tai saveen.

– On ilo nähdä, että musiikki tuo iloa, kertoo Arola.


Mummomuskari on seuraavan kerran Nekalan palvelukeskuksessa (Kuoppamäentie 24) maanantaina 9.10. klo 12.30. Muskariin ovat kaikki tervetulleita! Tarkemmat ajat voi tarkistaa kuukausiohjelmasta palvelukeskuksen sivulta.


Teksti Marika Haapala

Kuvat Marika Haapala


Jaa: