Hae
Valikko
a a

Kanttiini-ryhmät kokoavat sotaveteraaneja yhteen

Julkaistu 5.12.2017 12.56

– Täältä ei malta olla pois! Täällä me puhutaan kilpaa ja virkeät, nuoret ohjaajat keksivät aina jotain mukavaa tekemistä, toteaa Maila Luukkonen Pappilanpuiston palvelukeskuksen sotaveteraanien kanttiinitoiminnasta.

Valokuva: Väinö Järvenpää ja Pentti Koskinen
Väinö Järvenpää ja Pentti Koskinen ovat Pappilanpuiston palvelukeskuksen Kanttiini-ryhmän vakioasiakkaita.

Tampereella useissa palvelukeskuksissa ja lähitoreilla on vuoden alusta saakka pyörinyt sotaveteraaneille tarkoitettua Kanttiini-nimellä kulkevaa ryhmätoimintaa. Vuoden loppuun kestävään toimintaan on kutsuttu lähitorin tai palvelukeskuksen lähellä asuvia veteraaneja.

– Idea on lähtenyt veteraanien neuvottelukunnasta ja Kanttiini-nimi veteraanien viime vuoden joulujuhlassa pidetystä nimikilpailusta. Joulujuhlassa kysyttiin myös veteraanien toiveita, mitä he haluaisivat ryhmissä tehdä, sanoo toimintaa käynnistämässä ollut suunnittelija Kirsi Nurmio.

Muistelua mukavassa porukassa

Takahuhdissa Pappilanpuiston palvelukeskuksessa Kanttiini-ryhmä on kokoontunut kolmen viikon välein. Ryhmä on pieni mutta tiivis – ja puhelias. Tapaamisen aluksi vaihdellaan kuulumisia. Sotaveteraanit ovat saaneet postissa presidentti Sauli Niinistöltä ja hänen puolisoltaan käsin allekirjoitetun kiitoksen. Kiitos on otettu ilolla vastaan ja osa aikoo laittaa sen seinälle. Keskustelua riittää myös veteraanien itsenäisyyspäivän aaton lounaasta, joka tänä vuonna järjestetään Sampolassa.

Hyvin pian puhe kääntyy 1940-luvun alkupuolelle. Muistoja sota-ajalta riittää ja niistä on helppo puhua muiden saman kokeneiden kanssa. Pentti Koskinen on taistellut Viipurin saarissa, Väinö Järvenpää puolestaan kertoo vanhimman veljensä kaatuneen sodassa ja neljän haavoittuneen. Itsekin hän on joutunut potilaana kokemaan kenttäsairaalan. Evakkona Viipurista Mikkeliin ja sieltä monen mutkan kautta Tampereelle saapunut Maila Luukkonen tuo keskusteluun sodan lotan näkökulmasta.

– Päämajakeskuksessa välitin puheluita kotiseurakuntiin. Kyllä siinä itku pääsi, kun ensimmäisen kerran välitin puhelun nuorista vainajista, kertoo Luukkonen.

Valokuva: Kanttiini-ryhmäläisiä pöydän ääressä
Juttua riittää jokaisessa tapaamisessa. Nuorten vetäjien ja hieman varttuneempien sotaveteraanien kemiat toimivat mainiosti yhteen. Kuvassa sotaveteraanit Väinö Järvenpää, Pentti Koskinen ja Maila Luukkonen sekä ryhmän vetäjät Sampsa Kölhi ja Saila Tyni.

Pappilanpuiston ryhmää vetävät lähihoitaja Sampsa Kölhi ja Tampereen ammattikorkeakoulussa opiskeleva Saila Tyni. Tapaamissa kahvitellaan ja keskustellaan. Välillä porukalla on myös tehty vierailuja eri paikkoihin.

– Olemme esimerkiksi käyneet yhdessä veteraanipäivän juhlassa valtuustosalissa ja Sara Hildénin taidemuseossa. Ryhmä on todella ihana ja on ollut antoisaa saada olla näiden ihmisten seurassa, kertovat Tyni ja Kölhi.

Syöminen samanhenkisessä seurassa parasta

Jokaisen Kanttiini-ryhmän toiminta on muotoutunut ryhmän veteraanien toivein mukaan. Monessa ryhmässä pääosassa on yhdessä syöminen ja keskusteleminen. Veteraaneilta saadun palautteen perusteella tärkeintä heille tärkeintä onkin nimenomaan seura ja ruokailu.

Suurin osa veteraaneista asuu keskustan ja Pyynikin alueella. Peurankallion lähitorin ryhmissä Pyynikin ja Amurin välimaastossa onkin käynyt eniten veteraaneja. Keskustelun ja kahvittelun lisäksi Peurankalliolla on Kanttiinilaisille järjestetty hemmotteluhetki sekä kuntoutusta kotiin.


Teksti Marika Haapala

Kuvat Marika Haapala


Jaa: