Mielikuvat teollisuuden työtehtävistä kaipaavat päivittämistä

Business Tampereen asiakkuusvastaavana työskentelevä Jouni Myllymäki oli mukana Tampereen kaupungin Ennakointia ja osuvia ratkaisuja työvoiman saatavuuteen -hankkeessa. Hänen mukaansa hankkeessa esiin tulleisiin haasteisiin työvoiman tarpeesta olisi syytä tarttua heti. Hän sanoo, että hanke toi pätevästi ja realistisesti päivänvaloon pirkanmaalaisen teollisuuden tulevaisuuteen liittyvät tosiasiat. 

– Loppuraportista voimme lukea, että hanke keräsi valtavan määrän paljon paljastavaa numerollista dataa. Datasta käy selvästi ilmi, että tulevaisuudessa meidän on onnistuttava houkuttelemaan alalle paljon enemmän osaavaa työvoimaa, kuin olemme osanneet ajatellakaan. Tämä tulee olemaan kiperä haaste.

Hankkeessa kuvatun systeemimallin mukaan Pirkanmaan valmistavan kone- ja metalliteollisuuden osaamistarpeeseen vuoteen 2026 mennessä vaikuttavat kuusi tärkeintä muutosilmiötä: automaatio ja robotiikka, teollinen internet, tekoäly-robotiikka, 3D-tulostus, Kiinan nousu maailman talousmahdiksi sekä suuntautuminen tuotteista asiakassuhteisiin. 

Myllymäki toivoo, että hankkeen loppuraportti voisi toimia myös uskottavana lobbaustyökaluna esimerkiksi teollisuusalan työnantajien ja oppilaitosten suuntaan. Erityisesti hän toivoisi raportin päätyvän opintojaan vasta pohtivien nuorten, näiden vanhempien sekä opinto-ohjaajien käsiin. 

– Jotta raportin osaamisvisio teollisuuden osalta täyttyy vuoteen 2026 mennessä, on vielä paljon työtä edessä. Hankkeen seuraavan vaiheen keskiöön pitäisi tuoda kysymys siitä, kuinka raportissa esiin tuodut haasteet voitetaan ja tavoitteet saavutetaan.

Teoreettinen kehys on nyt hankkeen loppuraportin muodossa olemassa. Seuraavaksi pitää selvittää käytännön toimet sekä jalkauttaa ne sinne, missä teollisuutta käytännön tasolla tehdään ja opiskellaan: työpaikoille ja oppilaitoksiin.

Tärkeäksi käytännön toimeksi Myllymäki nostaa vanhentuneiden ja pölyisten mielikuvien riisumisen teollisuustoimialan ympäriltä. Yksi keino on toimialaan liittyvän kielen uudistaminen myös kestävän kehityksen ja digitalisaation suuntaan. 

– Mielikuvauudistus lähtee liikkeelle pienistä tekijöistä. Voisiko oppilaitosten ja valmistavan teollisuuden rekrymarkkinoinnissa esimerkiksi miettiä käytettävän muitakin kuvavaihtoehtoja kuin hitsipilli kädessään ahertavaa kypäräpäistä miestä? Nykypäivänä vain osa teollisuuden työpaikoista vastaa tätä vanhanaikaista kuvaa.

Nykyään teollisuudessa valmistetaan huomattavan paljon ekologisia, kestävän kehityksen periaatteet huomioivia järjestelmiä, koneita ja laitteita, jotka on sähköistetty vihreiden arvojen mukaisesti. Näiden laitteiden käyttäminen vaatii myös monenlaista osaamista. 

– Ajanmukaistettua mielikuvaa toimialan työnsisällöistä olisi tärkeää levittää myös alan oppilaiden vanhemmille ja opinto-ohjaajille. Kun puhumme teollisuudesta, se ei tarkoita enää vain rälläkän ja hitsipillin kipinäsuihkua, vaan teollisuus on todella paljon muutakin.

Hankkeen jatkossa keskiöön käytännön haasteet 

Myllymäki toivoo, että Tampereen kaupungin hanke saa jatkoa, ja että siitä onnistutaan tekemään ”jatkuva prosessi”. Sen seuraavissa vaiheissa keskityttäisiin kehittelemään käytännön ratkaisuja nyt esille nousseisiin tulevaisuuden haasteisiin.

Myllymäki muistuttaa, että raportin valmistumisen jälkeen esiin ovat nousseet jo uudet haasteet, etunenässä Venäjän ja Ukrainan välinen sota, sen mahdollinen eskaloituminen ja se, kuinka sota vaikuttaa ja säteilee eri toimialoihin Pirkanmaalla. Myllymäki toteaa, että etenkin teollisuudessa säteilyvaikutukset alkavat jo näkyä.

– Tällä hetkellä korostuu entistä enemmän toimitusketjujen toimivuus tai toimimattomuus. Raaka-aineiden ja komponenttien saatavuus aiheuttaa haasteita.

Hankkeen loppuraportin esittelemistä muutos-sensoreista Myllymäki nostaa esiin erityisesti työn automatisoitumisen ja robotiikan, sillä nämä vaikuttavat ratkaisevasti tulevaisuuden teollisuustyöhön. 

– Automaation ja robotiikan määrää kasvatetaan senkin takia, ettei ihmisiä tahdo riittävästi löytyä tekemään näitä töitä. Myös pienemmät yritykset tulevat kasvattamaan automaation ja robotiikan määrää. Tämä johtaa haasteisiin, koska tehdään paljon yksittäiskappaleita ja pieniä, lyhyitä sarjoja.

Laajamittainen sarjatuotanto on helpommin automatisoitavissa kuin yksittäiskappaleiden tai lyhyiden sarjojen tekeminen. Myllymäen mukaan tulevaisuudessa tarvitaan ihmistekijöitäkin, mutta työntekijöiden osaamisprofiilien pitää olla erilaisia ja laaja-alaisia. 

–Osaamisen painopistevaatimukset kallistuvat teollisuudessakin käsillä tekemisestä näppäimistön taakse. Kun puhutaan kilpailukyvystä, niin pystymme torppaamaan Kiinan tuontia, jos pystymme ketteröittämään esimerkiksi kenkäteollisuudessamme tuotannon suuntaa automaation puolelle. Sama ajatus pätee venttiilien ja turbiinien valmistamiseen.

Automaation lisäämisellä saadaan poistettua logistiikkakuluja ja lisättyä toimitusvarmuutta, parhaassa tapauksessa myös kasvattamaan teollisuustuotteiden laatua.

– Valmistavan kone- ja metalliteollisuuden suurin haaste tällä hetkellä on, mistä löytyisi enemmän koneistajia ja hitsareita. Ammattien luokittelujärjestelmä on niin monisäikeinen, että se ei anna niistä välttämättä tismalleen oikeaa kuvaa. Joissakin yrityksissä on esimerkiksi hyvä tilanne kokoonpanijoiden osalta. Mutta tämäkin riippuu siitä, mitä kootaan. Kun puhutaan esimerkiksi murskaimien kokoamisesta, tarvitaankin jo huomattavasti laajempaa ja monipuolisempaa osaamista.

Teollisuuden alan ammattien asemat erilaisia

Myllymäen mukaan hankkeessa teollisuuden osalta saadut tulokset täsmäävät todellisuuden kanssa varsin hyvin, joskin muuttuva maailma kohtelee hieman eri tavoin eri teollisuustoimialan ammatteja.

Ennakointia ja osuvia ratkaisuja työvoiman saatavuuteen -hankkeen parhaana saavutuksena Myllymäki pitäisi sitä, jos raporttia opittaisiin käyttämään aktiivisena työkaluna ja niin sanotun positiivisen lobbauksen välineenä. Tärkeää olisi, ettei raportti unohtuisi pöytälaatikoihin ja arkistokaappeihin.

– Jos joku raportissa esiteltävistä skenaarioista olisi sattunut osumaan Venäjän hyökkäyksen jälkeiseen tilanteeseen, raporttia olisi tietenkin vielä helpompi hypettää. Ajankohtaisuus on tärkeää, mutta tällaisenaankin hanke tuotti paljon painavaa ja tärkeää dataa. Erityisesti osaamisvaje on jatkoviestinnän arvoinen asia ja sellainen, johon on tärkeää tarttua mahdollisimman nopeasti.

Kuinka jatkoviestintää sitten voisi käytännön tasolla tehdä? Kuinka raportin erittelemät faktat saataisiin muuttumaan käytännön toiminnaksi työpaikoilla ja oppilaitoksissa? Myllymäki antaa yhden esimerkin työreissulta, jossa hän oli ammattikorkeakouluporukan mukana tutustumassa neljään teollisuuden alan työpaikkaan Akaassa ja Nokialla.

 – Kaikki nämä yritykset hakevat uusia osaajia ja tarjoavat kesätyö- ja työharjoittelutyöpaikkoja. Yritysten työntekijät kertoivat elävästi omien työuriensa koukeroista, kuinka he olivat tulleet nykyisiin töihinsä, millaisia opintopolkuja olivat kulkeneet. TAMK:in konetekniikan opiskelijat saivat paljon irti näistä puheenvuoroista. Innostus oli käsin kosketeltavaa.