Korkean paikan kammo – Ilmastokriisi ei tunnu vatsanpohjassa

Irrotan käteni otteesta ja kurotan seuraavalle. Yllänkö? Ei kai jalkani lipsahda? Kolmen metrin korkeudessa kuumottaa, vaikka alla on pehmeä patja. Korkeus tuntuu kehossa. Ottaa vatsanpohjasta. Pohkeet tärisevät.

Nekalan kiipeilyhallin boulderointiseinät yltävät 4,5 metrin korkeuteen. Boulderointi on kiipeilyä matalilla seinillä tai kivenmurikoilla ilman valjaita ja köyttä. Omat rahkeet, rohkeus ja riskit on hyvä pitää tasapainossa.

El Capitan -graniittikallion pystysuoran ja kalmankalpean kiviseinämän korkeus on noin 900 metriä. Yhdysvalloissa, Yosemiten kansallispuistossa sijaitsevaa jyrkännettä en uskaltaisi kiivetä.

Ammattikiipeilijä Alex Honnold uskalsi. Oscar-palkittu Free Solo -dokumenttielokuva seuraa, kuinka Alex kiipeää El Capitanin huipulle ilman köyttä tai muita apuvälineitä. Hänellä on mukanaan vain pussukka magnesiumia, jolla hillitään käsien hikoamista.

Suoritus on rauhallinen ja varma, mutta sen katsominen on hermoja raastavaa – magnesiumia olisi tarvittu myös sohvannurkassa.

”Kiipeilijänä otan fyysisiä riskejä. Niitä ei voi arvioida tilastollisesti, ne vain tuntee”, Honnold sanoo Cleaning Up -podcastin haastattelussa, jossa hän on puhumassa kiipeilystä – ja myös ilmastonmuutoksesta ja säätiöstään, joka edistää aurinkoenergian käyttöä.

Tässä suhteessa kiipeily eroaa ilmastokriisistä. Honnoldin mukaan ilmastoriskit ovat niin etäällä omakohtaisesta kokemuksestamme, että emme tunne kehossamme pelkoa niitä kohtaan. Tämä on yksi syy siihen, miksi ihmiskunta ei ole toiminut voimakkaammin ilmaston puolesta: ilmastonmuutos ei tunnu vatsanpohjassa. Sen sijaan se aiheuttaa ahdistusta ja voimattomuutta.

Kiipeilyseinällä tai vuorella maksat virheestäsi silmänräpäyksessä. Korkean paikan kammo pitää ihmiset yleensä pois jyrkänteeltä – ja hengissä. Ilmastokriisi taas on kuin loiva alamäki rotkoon. Toimintamme pahimmat seuraukset tulevat kymmenien tai satojen vuosien päästä, kenties toisille, vaikka juuri me olemme niitä, jotka ottavat riskin tässä hetkessä.

Pitkä aikajänne mahdollistaa kieltämisen. Rotkon pohjalta on paha väittää, että ote pitää. Onneksi sekä korkean paikan kammoon että ilmastoahdistukseen on olemassa ainakin yksi yhteinen ratkaisu: harjoittelu ja valmistautuminen, eli ilmastojargonilla sanottuna hillintä ja varautuminen.

Visualisoi siis hyvä reitti. Keskity seuraavaan otteeseen. Kiipeä vähän korkeammalle. Opettele putoamaan patjalle – kierähdä selällesi kuin kilpikonna kilvellään keinuen ja pidä kädet edessäsi kuin Tyrannosaurus rex. Toista.

Visualisoi hyvä tulevaisuus. Tee ilmastotekoja arjessa ja töissä. Ota kantaa, kannusta muita ja kysy apua. Opettele kuluttamaan vähemmän – kierähdä selällesi Kaupinojan kallioille ja nauti elossaolosta. Toista.

Irrotan käteni otteesta ja kurotan seuraavalle. Ote pitää. Kiipeän kiipeilyreitin loppuun, vaikka korkeus kuumottaa.

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Rohee-lehden numerossa 2/2022. Tutustu pirkanmaalaiseen katulehteen osoitteessa www.rohee.fi.