Sosiaali- ja kriisipäivystys auttaa elämän äkillisissä kriisitilanteissa

Kriisityötä tarjotaan silloin, kun jokin järkyttävä tapahtuma mullistaa ihmisen elämän. Kyse voi olla esimerkiksi läheisen äkillisestä kuolemasta, onnettomuuteen tai vakavan väkivallan kohteeksi joutumisesta, itsemurhayrityksestä tai tulipalosta.  

Ihmiset ymmärtävät sanan kriisi monella tavalla. Kriisipäivystys ei hoida elämäntilannekriisejä, esimerkiksi avioeroja, mutta ohjaa kyllä tarvittaessa oikeaan osoitteeseen. Asiakasta ei jätetä ongelmiensa kanssa yksin.

Suomen laki velvoittaa tarjoamaan kriisityötä traumaattisissa tilanteissa. 

– Kriisityö kuuluu kaikille ja kaiken ikäisille: akuutissa tilanteessa tapaamme esimerkiksi koko perheen ja selvittelemme rauhassa, mistä perheen lapset voivat saada ikäryhmänsä mukaista apua. Toki paras tuki lapsille tulee vanhempien kautta, sanoo kriisityöntekijä ja sairaanhoitaja Outi Viitanen.

Kriisityö ehkäisee pitkäaikaista oirehdintaa

Kriisityön tarkoitus on ehkäistä posttraumaattista stressihäiriötä eli yrittää estää terveen ihmisen sairastuminen järkyttävän kokemuksen vuoksi. Kuka tahansa voi joutua tällaiseen yllättävään ja traumatisoivaan tilanteeseen. 

– Järkytyksen jälkeen esimerkiksi unettomuus, ahdistuneisuus, sydänmentykytys tai äkilliset muistikuvat tilanteesta ovat aivan normaaleja tapoja reagoida. Me kerromme asiakkaalle, että niitä ei tarvitse säikähtää, sillä ne kuuluvat alkuvaiheessa asiaan, sanoo sosiaali- ja kriisipäivystyksen päivystävä sosiaalityöntekijä Marjaana Lähde.

Jos ihminen jää yksin oireidensa kanssa eikä tiedä, että ne ovat aivan luonnollisia, vaarana on oireiden pitkittyminen. Hoitamaton posttraumaattinen stressihäiriö voi aiheuttaa erilaisia mielenterveyden ongelmia ja työkyvyttömyyttä. 

Viranomaisen tulisi ohjata kriisityöhön

Pelastustoimi ja poliisi ovat yleensä paikalla ensimmäisinä, kun jotain ikävää tapahtuu. Viranomaisten tulisi ohjata asiakkaansa kriisityöhön esimerkiksi soittamalla kriisipäivystykseen – luonnollisesti avuntarvitsijan luvalla.

– Kun soitto akuutista tilanteesta tulee, pyrimme ottamaan nopeasti yhteyden asiakkaaseen. Ensitapaamisen tarkoitus on tuoda turvallisuuden tunnetta ja vakautta, varmistaa ettei kukaan jää yksin ja turvata tilanne ensimmäisen vuorokauden tai parin ajaksi, sanoo sosiaali- ja kriisipäivystyksen päivystävä sosiaalityöntekijä Elina Koivisto.

Päivystäjät kartoittavat myös, mitä käytännön apua tilanteessa tarvitaan. Tulipalon sattuessa mietitään, miten ihmiset majoitetaan. Jos toinen vanhemmista on menehtynyt äkillisesti, toinen saattaa tarvita tukea lastenhoidossa. 

Paras apu akuutissa kriisitilanteessa on läheisten tuki, mutta monesti heitä halutaan säästää. Päivystäjille sen sijaan uskaltaa sanoittaa pahimpiakin tunteitaan ja pelkojaan, sillä he ovat sitä varten paikalla.

Kun pahin sokkitila on päällä, ihminen ei pysty ajattelemaan selkeästi, ja muisti saattaa pätkiä. Siksi sosiaali- ja kriisipäivystyksellä on esite, joka viedään aina akuutissa tilanteessa oleville. Siinä on kriisin ensivaiheessa hyviksi koettuja neuvoja ja hyödyllisiä puhelinnumeroita.

– Joskus käy niin, että järkyttävän tapahtuman kokenut ihminen kieltäytyy aluksi avusta, mutta jonkin aikaa asiaa pohdittuaan haluaa sittenkin kriisityötä. Mielen muuttaminen on aivan sallittua, vakuuttavat sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijät.

Akuutista vaiheesta varsinaiseen kriisityöhön

Päivystävät sosiaalityöntekijät hoitavat ensivaiheen akuuttia kriisityötä ja sen jälkeen varsinaista kriisityötä jatkavat psykiatriset sairaanhoitajat. Myös yhteistyötä tehdään paljon.

Asiakkaana voi olla yksi henkilö, perhe tai muut asianosaiset. Varsinkin alkuvaiheessa tapahtunutta saatetaan käydä läpi isommalla porukalla. Seuraavilla tapaamiskerroilla mukana ovat ehkä he, joita tapahtuma koskettaa läheisimmin.

Keskimäärin tapaamisia on 3–5 ja niiden välissä voi mennä paljonkin aikaa. Tapaamisten määrä ja tiheys päätetään asiakkaan tarpeiden mukaan.

– Jos ihmisellä on jo jokin oma hoitokontakti, hänet ”saattaen vaihdetaan” sinne, jotta ei tarvitse asioida monessa pisteessä. Monesti myös työterveys voi jatkaa hoitoa, sanoo kriisityöntekijä ja sairaanhoitaja Sari Alanen.

Jäitkö vaille kriisityötä?

Kaikkia ihmisryhmiä tieto kriisityöstä ei kuitenkaan tavoita. Mieltä järkyttävissä tilanteissa osa väestä hajaantuu pois ilman, että poliisi tai ensihoito ehtii olla heihin yhteydessä. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi onnettomuuksien, sairauskohtausten, julkisella paikalla tehtyjen itsemurhien ja muiden vastaavien tapausten silminnäkijät. 

– Myös heidän olisi kuitenkin tärkeä päästä käsittelemään kokemuksiaan. Apua saa soittamalla meille sosiaali- ja kriisipäivystykseen, sanovat työntekijät.

Sosiaali- ja kriisipäivystys 0500 625 990:

• Päivystäjät ovat paikalla 24/7.
• Päivystys hoitaa myös monia muita tehtäviä: lastensuojelua, vanhustyötä, lähisuhdeväkivaltatyötä, varhaista puuttumista nuorten rikoksiin; viikonloppuisin toimii nuorten selviämisasema.
• Vuonna 2021 varsinaisessa kriisityöskentelyssä oli yhteensä 333 asiakasta.