Oma ryhmä kannusti romaninuoria opiskelemaan Tampereella

Opinnot kestivät puoli vuotta, mutta taustalla oli pitkä työ. Vuosien varrella Tampereen kaupungin romanityöryhmän jäsenet ja TamRoman eli Tampereen romaniyhdistyksen aktiivit kuulivat paikallisilta nuorilta romaneilta saman toiveen yhä uudestaan: olisi motivoivaa opiskella, jos olisi oma romaniluokka.

Kaupungin romanityöryhmä ja Tredu jalostivat idean pilottihankkeeksi, ja Tampereen Ohjaamo tuki hanketta. Mukaan valitut opiskelijat suorittivat osan kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnosta: 15 opintopisteen kokonaisuus koostui lähiopetuksesta ja pitkästä työharjoittelusta.

Osatutkinto oli suunnattu ihmisille, jotka olivat olleet pidempään työttömänä tai eivät vielä olleet löytäneet omaa alaansa. Suurin osa oli nuoria aikuisia.

Ulkopuolisuuden tunne jarruttaa opiskeluja

TamRoman varapuheenjohtaja ja Tampereen Ohjaamossa palveluneuvojana työskentelevä Michelle Kasa on huomannut, että nuoret romanit suhtautuvat opiskeluun innostuneesti.

– Käytännössä intoa hidastaa tunne ulkopuolelle jäämisestä. Ei ehkä haluakaan mennä sinne, minne pääväestö menee, jos kokee, ettei ole osa samaa yhteiskuntaa. Ja kun vielä tietää, miten vaikea on työllistyä tai päästä edes harjoitteluun – ei ihme, jos opiskelu ei aina houkuttele, Kasa pohtii.

Michelle Kasa toimii aktiivisesti nuorten ja etenkin nuorten romanien hyväksi Tampereen seudulla. Hän on muun muassa vetänyt Tyttöjen talossa romanityttöjen ryhmää ja kuuluu Tampereen kaupungin romanityöryhmään. Työryhmä pyrkii esimerkiksi parantamaan romaniväestön ja viranomaisten välistä vuorovaikutusta.

Kasa oli yksi heistä, joiden ansiosta romaninuorten pilottiryhmä toteutui Tredussa. Hänen mukaansa ensisijainen tarkoitus ei ollut perustaa romaneille omaa ryhmää vaan tavalla tai toisella tukea ja helpottaa heidän hakeutumistaan opiskelemaan.

– Romaniopiskelijoita ei olisi haitannut, vaikka luokassa olisi ollut pääväestöäkin. Totesimme silti, että tutun porukan kollektiivinen tuki helpottaa jännittävässä tilanteessa. Moni nimittäin pohti, uskaltaako lainkaan mennä kouluun, Kasa kertoo.

Oma ryhmä oli tarpeellinen sytyke

Yksi opiskelijoista oli hervantalainen Rosita Palm, 33. Catering-alan perustutkinnon 13 vuotta sitten suorittanut Palm oli jo jonkin aikaa haaveillut alanvaihdosta.

– Tämä oli kaipaamani tilaisuus. Pääsin katsomaan, onko tämä ala minun juttuni. Nyt tuntuu siltä, että on. Toivottavasti tulevaisuudessa jatkan sosionomiksi asti.

Palm jatkaa kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnon suorittamista oppisopimuksella. Hän työskentelee tämän lukuvuoden loppuun Annalan koulussa koulunkäynninohjaajana.

– En olisi uskonut, että saan näin pian töitä. Mutta kai opinnot ja hyvin sujunut harjoittelu Etelä-Hervannan koulussa vaikuttivat, Palm toteaa.

Moni muu romani sen sijaan kokee, että on vaikea päästä näyttämään osaamistaan työelämässä: jo harjoittelupaikan saaminen on hankalaa.

Rosita Palm oli jo kaivannut opiskelujen pariin yli 10 vuoden työssäolon jälkeen mutta arvelee, että räätälöity ryhmä oli monelle kurssikaverille tarpeellinen sytyke opiskeluun. Mukana oli muutama, jolla ei ollut mitään ammattia pohjalla.

Osa hakee jatko-opintoihin

Harjoitteluun opiskelijat päätyivät nuorisotiloille, kouluihin ja kaupungin vapaa-aikatoimen pisteisiin. 14-henkisestä ryhmästä Rosita Palm on tällä hetkellä ainut alalle työllistynyt. Viisi jatkaa tutkinnon suorittamista loppuun, ja muut ovat yhtä kokemusta rikkaampia.

– Kaikille elämäntilanne ei ollut otollinen tai ala sopiva. Osa halusi nopeasti työelämään muualle eikä lopulta ehtinyt käyttää aikaa koulun penkillä, Michelle Kasa kertoo.

– Mielestäni kokeilu oli onnistunut. Jokainen yksilö, joka tähtää osatutkinnosta eteenpäin, on voitto. Tiedän, että osa ryhmän opiskelijoista hakee ammattikorkeakouluun tänä keväänä.