Päiväkodissa persoonat saavat näkyä
Perjantaina iltapäivällä Sanni Alasen ympärillä parveilee halaajia. Miten tässä kestetään viikonloppu erossa toisistamme, viisivuotiaat huokailevat Lielahden päiväkodin aulassa.
Varhaiskasvatuksen opettaja Sanni Alasen työssä on päivittäisten halausten lisäksi paljon muitakin plussapuolia. Arki on vaihtelevaa ja toiminnallista, ja oman päivän kulkuun pystyy vaikuttamaan. Työssä oma persoona saa näkyä, ja vastakaikua toisilta ihmisiltä tulee paljon – sekä tiimikavereilta että lapsilta.
– Työ päiväkodissa rikastuttaa elämääni. Aamuisin on ihana tulla töihin ja miettiä, mitä päivä tuo tullessaan, Alanen sanoo.
Hän on työskennellyt Tampereen kaupungilla viisi vuotta. Lielahden päiväkoti on vielä uudenkarhea: se valmistui pari vuotta sitten.
– Meillä on superhyvä ja ammattitaitoinen porukka. Tuemme toisiamme ja jaamme osaamistamme. Opettajien kesken pidämme paljon opepalsuja, joissa pohdimme vaikkapa viskaritoimintaa eli sitä, mitä kaikkea tänä vuonna tehdään eskaria edeltävän ikäluokan kanssa, Alanen kertoo.
Arjen toimivuutta pohditaan porukalla
Yhdeksäsluokkalaisena Alanen vietti työelämään tutustumisviikon päiväkodissa, ja kipinä roihahti heti. Palo ei ole sammunut.
Lukion jälkeen hän teki sijaisuuksia päiväkodeissa ja välillä luokanopettajana alakoulussa. Yhden toimintakauden verran hän kokeili kouluavustajan töitä.
– Viihdyin koulussakin, mutta 1–6-vuotiaiden parissa toimiminen tuntuu mielekkäämmältä. Sen ikäisten kasvun ja kehityksen tukeminen on antoisaa.
Luokanopettajan työn Alanen koki hyvin itsenäiseksi. Päiväkodissa sen sijaan tehdään enemmän yhdessä ja mietitään arjen toimivuutta porukalla. Omia ratkaisujaan ja niiden vaikutuksia pääsee analysoimaan, ja se on Alasen mielestä kehittävää.
Kollegojen kesken pohditaan jatkuvasti esimerkiksi siirtymisten sujuvuutta. Konkreettisesti se tarkoittaa vaikka tätä: kaksi pienryhmää ei voi olla yhtä aikaa eteisessä, joten kaikkien pitää tietää, ketkä ovat milloinkin lähdössä ulkoilemaan ja ketkä ryhmätiloihin.
– Tämä on jatkuvaa palapelin kokoamista. Tykkään siitä.
Multitaskaaminen toimii
Alasen mielestä olennaista on kohdata lapset yksilöinä. Jokaiselle ei toimi esimerkiksi samanlainen huumori. Kukin myös oppii tyylillään.
Erot havaitsee hyvin vaikkapa luontoretkillä. Osa lapsista huomaa eläinten jäljet lumessa, osa hoksaa, että puihin on tullut lehdet.
– Vältämme tasapäistämistä. Persoonat saavat näkyä, ja teemme arkea lasten kiinnostusten pohjalta. Ihan parasta on lasten kanssa yhdessä oppiminen, innostuminen ja onnistumisista iloitseminen, Alanen sanoo.
Oman itsensä johtaminen on korostunut varhaiskasvatuksessakin viime vuosina. Suunnittelu ja kehittämisarviointi kaappaavat työpäivästä aikansa.
– Ymmärrän, että osa ylikuormittuu helpommin, mutta minulle itseni johtaminen on aika helppoa. En koe stressiä multitaskaamisesta vaan tykkään, kun on toiminnallista ja tehokasta eikä tarvitse pyöritellä peukkuja. Post-it-laput ja to do -listat toimivat!
Alanen uskoo, että päiväkotimaailma on antoisa myös aikuisena alaa vaihtavalle. Ammattinimikkeitä on monta, ja esimerkiksi lastenohjaajaksi voi valmistua vähän lyhyemmällä lukemisella. Hän itse valmistui kasvatustieteiden kandidaatiksi noin neljä vuotta sitten. Maisterihaaveet toteutuvat ehkä muutaman vuoden kuluttua.
Kun etenkin somessa puhutaan lasten parissa tehtävästä työstä, se näyttäytyy usein rankkana ja kuormittavana. Alanen ei tunnista tarinaa.
– Joka alalla on vaikeutensa, ja meillä pieniä haasteita kehitetään koko ajan. Hyvät puolet täällä ovat valtavan vahvoja. Avoin keskustelu ja auttamisen ilmapiiri sitouttavat työyhteisöön ja välittyvät varmasti hyvänä fiiliksenä myös lapsille.
