Luontokoulu Korento ohjaa lapset ja nuoret lähikosketukseen luonnon kanssa
Luontokoulupäivän mieleenpainuvin juttu lienee piskuinen juotikas, joka myös iilimatona tunnetaan. Koululaisryhmiä luontokoulussa luotsaava ympäristökasvattaja Jenni Skaffari poimii eläimen käteensä.
– Tämä juotikas ei ime verta ja on muutenkin ihmiselle vaaraton. Kuka haluaa kokeilla?
Juotikasta siirretään varovaisesti kädestä käteen, ja välillä Skaffari sivelee sitä jokivedellä. Otus nimittäin palautetaan kotijokeensa tutustumisen ja tutkimusten jälkeen.
– Iilimato tarttui ihoon kiinni, ja se tuntui kivalta, ei mitenkään ällöltä, raportoi 7H:n oppilas Vasilisa Gromova.
Hänen luokkakaverinsa Lilja Ahonen pitää luontokoulupäivää mieluisana vaihteluna koulun arkeen.
– Ensin oli vähän tylsää, kun piti istua luokassa ja kuunnella. Mutta sitten kun pääsi itse tekemään, oli oikeasti kivaa. Eikä tästä päivästä tule läksyjä!
Kokemuksia luonnossa
Juotikkaan pitelemiseen tiivistyy monta luontokoululle keskeistä asiaa. Esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen ryhmistä vastaava ympäristökasvattaja Taru Lindgren kertoo, että Korennossa kaiken lähtökohtana on luontosuhde.
– Meillä opitaan luonnossa ja opitaan luonnosta. Kun lapsille ja nuorille syntyy omakohtainen kokemus luonnossa olemisesta, herää myös halu pitää huolta ja kantaa vastuuta ympäristöstä, Lindgren sanoo.
Luontokoulu Korento tarjoaa kävijöilleen ohjelmapaketteja, jotka perustuvat opetussuunnitelmaan ja tukevat sitä. Paketit on tarkkaan mietitty, mutta niissä on myös runsaasti joustovaraa ja mahdollisuus ottaa huomioon koulujen toiveita.
– Päivän mittaan sitten haistellaan, mikä on ryhmän jaksaminen. Pystymme muuttamaan suunnitelmia ryhmän tarpeiden mukaan, kun meillä on paljon valmiiksi mietittyjä juttuja, Lindgren kertoo.
Luontokoulun perusajatus on, että lapset ja nuoret pääsevät itse tekemään ja kokemaan. Niinpä Juhannuskylän koulun 7H vietti hyvän tovin joen rannalla pyydystämässä selkärangattomia, tarkasti ohjeistettuna tietenkin. Sen jälkeen ne tuotiin luokkaan tunnistettaviksi ja tutkittaviksi mikroskoopilla. Samalla mietittiin, mitä lajien esiintyminen kertoo joen tilasta.
Luonto on monipuolinen oppimisympäristö
Biologiaa ja liikuntaa on perinteisesti opeteltu ulkona luonnossa. Luontokoulu Korennon erityispiirre on Skaffarin mukaan se, että siellä voidaan opetella luonnossa monenlaisia oppiaineita ja asioita. Juhannuskylän 7H:n ohjelmassa vilahtivat päivän aikana ainakin matikantehtävät, ohjelmoinnin alkeet, tunnetaidot ja ilmaisutaito.
– Mitä tahansa ainetta voi opetella luonnossa. Ja vaikka kaikki eivät oppisi jotain tiettyä yksittäistä asiaa, matkaan tarttuu ehkä jotain muuta: rauhoittumista, yhteenkuuluvaisuutta tai uskallusta mennä luontoon uudelleenkin, Skaffari sanoo.
Juhannuskylän koulun seiskaluokat käyvät Korennossa vuosittain syyslukukauden alussa. Koulu on kuvataide- ja latina-painotteinen, joten oppilaita hakeutuu sinne poikkeuksellisen laajasti Pirkanmaan eri kouluista. Luontokoulupäivä onkin erinomainen tilaisuus luokan yhteishengen löytämiseen.
Korennosta jää muistoja ja mielikuvia
Luontokoulu Korento pyrkii palvelemaan päiväkoteja ja kouluja siten, että tamperelaiseen koulupolkuun kuuluisi luontokoulupäivä esikoulussa, neljännellä ja seitsemännella luokalla. Korennon kalenteri täyttyy yleensä nopeasti näistä pääkohderyhmistä, tosin osalle päiväkodeista ja kouluista Terälahti voi olla hiukan haastavan matkan takana.
Lapset ja nuoret reissaavat nimittäin Korentoon Nyssen bussivuoroilla; matka keskustasta kestää tunnin ja mahdolliset vaihdot vielä siihen päälle. Vasilisan ja Liljan mukaan tulomatka hurahti kuitenkin mukavasti, kun sai puuhailla omia juttujaan.
Korennon ympäristökasvattajien mielestä parasta omassa työssä on juuri varsinainen kenttätyö: joka päivä saa kohdata uuden ryhmän lapsineen ja aikuisineen – ja heidän kanssaan pääsee ulos luontoon.
– Monille oppilaille jää myönteinen muistijälki käynnistä, ja vähän vastahakoisillekin löytyy usein ainakin jokin juttu, joka innostaa. Se tekee tästä työstä niin hienoa, Skaffari sanoo.
