Lapsen oikeudet turvattava jokaiselle – Tampereen lapsiasiamies toiminut jo 20 vuotta
Tampere oli ensimmäisiä kuntia, joissa laadittiin lapsipoliittinen ohjelma vuonna 1999. Lapsipoliittisen ohjelman toteutus- ja arviointivaiheessa heräsi tarve lasten ja nuorten asioiden koordinoinnille. Tampereen kaupunginvaltuustossa jätettiin aloite, joka johti lapsiasiamiehen toimen perustamiseen.
Tampere oli lapsen oikeuksien edelläkävijä. Valtakunnallinen lapsiasiavaltuutettu aloitti tehtävässään pari vuotta myöhemmin syksyllä 2005.
– Tampereen lapsiasiamiehen tehtäväksi määriteltiin lasten ja nuorten näkökulman tuominen systemaattisesti kaupungin suunnitteluun ja päätöksentekoon, kertoo Pirkanmaan hyvinvointialueen sosiaali- ja terveysjohtaja Taru Kuosmanen.
Kuosmanen valittiin aikoinaan Tampereen ensimmäiseksi lapsiasiamieheksi.
– Lapsissa titteli herätti hämmästystä. Sain usein selittää, miksi minua sanottiin lapsiasiamieheksi, vaikka en ollutkaan mies, Taru Kuosmanen hymyilee.
Lapsiasiamies-nimike otettiin käyttöön Tampereella muun muassa Pohjoismaissa vakiintuneen käytännön perusteella. Työn sisältöön otettiin muutenkin mallia Norjasta ja Ruotsista.
– Tänä vuonna nimike on kuitenkin vaihdettu sukupuolineutraaliksi, joten Tampereella ei enää ole lapsiasiamiestä. Uusi titteli on erityisasiantuntija. Tehtävät ovat kuitenkin samat kuin ennen, kertoo Tiia Heinäsuo.
Heinäsuo aloitti tehtävässä vuonna 2004 Taru Kuosmasen sijaisena. Reilu vuosi myöhemmin hän siirtyi vakinaisesti hoitamaan lapsiasiamiehen tehtävää.
Lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia lapsille ja nuorille
Vuonna 2003 yksi uuden lapsiasiamiehen ensimmäisistä tehtävistä oli kaupunkitasoisen lasten ja nuorten osallistumissuunnitelman valmistelu yhteistyössä poikkihallinnollisen työryhmän kanssa. Suunnitelman pohjalta lähdettiin kehittämään lasten ja nuorten osallistumisen mahdollisuuksia. Työn painopisteitä ovat lapsen oikeuksien tunnetuksi tekeminen sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin tilasta raportoiminen.
Tehtävään kuuluu muun muassa tiedottamista, yhteistyötä muiden asiantuntijoiden kanssa sekä lasten ja nuorten kuulemista.
– Tein paljon vierailuja ja tutustumiskäyntejä uuden työni ensimmäisinä kuukausina. Tutustuin tietenkin kaupungin organisaatioon, sen eri toimijoihin sekä lapsien hyväksi toimiviin järjestöihin ja verkostoihin. Niiden lisäksi kävin myös tapaamassa eri-ikäisiä lapsia päiväkodeissa, peruskouluissa ja lukioissa. Muistan, miten nuoret kertoivat alaikäisille sopivien kahviloiden puutteesta ja harrastamisen hinnasta ja paikoista, Kuosmanen kertoo.
– Nuoret toivoivat myös lisää vaikuttamismahdollisuuksia. Tampereella oli siihen aikaan jo lasten parlamentti ja nuorisofoorumi, joka edelsi nuorisovaltuustoa, Kuosmanen jatkaa.
Nuorten toive uusista vaikuttamismahdollisuuksista on toteutunut 20 vuoden aikana.
– Varsinkin edustuksellinen osallisuus on edennyt paljon. Nykyään on Lasten parlamentin ja nuorisovaltuuston lisäksi kaikissa peruskouluissa oppilaskunnat. Alakouluikäisillä on myös alueelliset parlamentit ja nuorisovaltuustolla edustajat lautakunnissa ja kaupunginvaltuustossa, kertoo Tiia Heinäsuo.
– Jokainen tamperelainen lapsi ja nuori voi nykyään päästä suoraan vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin esimerkiksi Vaikuta!-päivien aikana. Ne ovat tilaisuuksia, joissa neljäs- ja yhdeksäsluokkalaiset voivat ottaa kantaa monenlaisiin asioihin ja oppia vaikuttamisen tapoja. Vuosien aikana he ovat päässeet vaikuttamaan muun muassa koulujen pihojen suunnitteluun, joukkoliikenteeseen ja kouluruokaan. Lapset ja nuoret voivat myös osallistua tasaveroisina aikuisten rinnalla kaupungin osallistuvaan budjetointiin, Heinäsuo toteaa.
Tampereella saadaan myös monenlaisista taustoista lähtöisin olevien lasten ja nuorten ääntä kuuluviin. Kaupunki on mukana Lapsiystävällinen kunta -toiminnassa, jonka tavoitteena on auttaa kuntaa tekemään lasten hyvinvoinnin kannalta oikeita ratkaisuja lasten arjen palveluissa ja kunnan hallinnossa. Tässä kehittämistyössä on mukana ryhmä 12–18-vuotiaita nuoria, joiden tehtävänä on tarkastella asioita kaikkien mutta etenkin haavoittuvassa asemassa olevien lasten näkökulmasta.
Tieto lapsista ja nuorista on lisääntynyt
Erilaisista lähteistä saatavan tiedon keräämisessä ja hyödyntämisessä on edetty suurin harppauksin 20 vuoden aikana. Uudenlaiset tavat yhdistellä tilastotietoja ovat auttaneet muodostamaan entistä monitahoisemman kuvan tamperelaisista lapsista, nuorista ja lapsiperheistä.
Tämä käsitys kirkastui varsinkin vuosina 2020–2023 käynnissä olleen Tampere Junior -kehitysohjelman aikana. Ohjelman aikana tunnistettiin muun muassa erityistä tukea tarvitsevien nuorten ryhmiä kuten itsenäisesti asuvat alaikäiset nuoret sekä huolehtivat nuoret, jotka hoivaavat tai kantavat huolta läheisistään esimerkiksi vanhemman sairauden vuoksi.
Yksi merkittävimmistä tietolähteistä on joka toinen vuosi toteutettava kouluterveyskysely, johon lapset ja nuoret vastaavat itse. Näin saadaan kuulla heidän käsityksensä omasta hyvinvoinnistaan. Kouluterveyskyselyn tuloksista on noussut esiin huolestuttavia ilmiöitä, joihin puututaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa.
– Suurin osa tamperelaisista lapsista ja nuorista voi hyvin mutta osan elämässä on isojakin haasteita. Muun muassa yksinäisyys, mielen pahoinvointi, nettiriippuvuus, syrjintä, väkivalta ja epäterveelliset elintavat ovat liian monelle arkea, toteaa Tiia Heinäsuo.
– Jotkin näistä ilmiöistä näkyivät jo 20 vuotta sitten. Osittain tilanne on mennyt huonommaksi mutta osin paremmaksi. Nykyään nuoret voivat tunnistaa esimerkiksi seksuaalista häirintää aiempaa paremmin mutta siitä ei välttämättä kerrota aikuisille, Heinäsuo sanoo.
Lapsinäkökulma systemaattisesti huomioon
Lasten ja nuorten näkökulman huomioon ottaminen on lisääntynyt vuosien saatossa. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisestä on tullut aiempaa vahvemmin lakisääteistä.
Kuntien ja hyvinvointialueiden on tehtävä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmat. Myös kansallisessa lapsistrategiassa ja sen toimeenpanosuunnitelmassa määritellään tavoitteita ja toimia lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi.
– Lapsinäkökulmaa ei kuitenkaan vielä osata ottaa huomioon kaikissa asioissa. Kaupungin päätöksenteossa pitäisi tehdä systemaattisesti lapsivaikutusten arviointi samalla tavoin kuin tehtiin esimerkiksi ratikkaa suunnitellessa. Kun valmisteltiin päätöstä ratikasta, kuultiin aikuisten lisäksi lasten ajatuksia ratikasta ja tehtiin arvio siitä, miten ratikka vaikuttaa lasten arkeen, Heinäsuo kertoo.
– Kaupungin henkilöstölle on tarjolla kaikenlaista tietoa, kuten koulutuskokonaisuus lapsen oikeuksista. Sen johdanto-osuus pitäisi jokaisen kaupungin työntekijän käydä, Heinäsuo toteaa.
– Nykyisessä työssäni vastaan sosiaali- ja terveyspalveluista Pirkanmaalla. Työhön kuuluu myös lasten ja nuorten hyvinvoinnin strateginen näkökulma. Heidän hyvinvointinsa tukeminen on hyvinvointialueiden, kuntien, järjestöjen ja kotien – siis meidän kaikkien – yhteinen tehtävä. Haasteita ovat muun muassa mielen pahoinvointi, elämänkriisien käsittely sekä väkivalta ja kiusaaminen, sosiaali- ja terveysjohtaja Taru Kuosmanen toteaa.
Kaikki mukaan työhön lasten hyväksi
Nykyinen maailmantilanne on lasten ja nuorten kannalta huolestuttava. Viime vuosina lasten asema on heikentynyt monissa maissa. Sodat ja ilmastonmuutos vaikuttavat koko ihmiskuntaan mutta erityisesti lapsiin.
Nämä muutokset vaativat kaikilta sopeutumista ja haastavat ajattelemaan ja toimimaan uusilla tavoilla.
– Miten voidaan taata maailmanlaajuisesti lapsen oikeuksien toteutuminen esimerkiksi silloin, kun lapset ovat tulleet maahan pakolaisena? Miten he saavat tietoa oikeuksistaan ja miten heitä kuullaan? Miten me voimme toimia kaikkien lasten hyväksi tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti? Heinäsuo pohtii.
– Tarvitsemme yhä enemmän toimijoita, jotka työskentelevät lasten hyväksi ja vievät asioita eteenpäin. Tähän työhön tarvitaan kaikki mukaan. Jokainen lapsi tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa sekä ansaitsee saada oman äänensä kuuluviin, erityisasiantuntija Tiia Heinäsuo toteaa.
