Ikä-HYTE – hyvinvointia ja terveyttä ikäihmisille

Ikä-HYTE-hankkeella haetaan myös laajempia linjauksia kaupungin ikäihmisten tarpeisiin erilaisille toimijoille. Kaksivuotisen hankkeen päämääränä on kehittää kuntaan iäkkäiden liikkumista edistävä ja kaatumisia ehkäisevä palvelupolku. 

Tampereella asuu tällä hetkellä noin 23 000 yli 75-vuotiasta ikäihmistä ja lukumäärän arvioidaan nousevan vuoteen 2030 mennessä yli 20 prosenttia. Tilastot kertovat, että yli 65-vuotiaista lähes joka kolmas kaatuu ainakin kerran vuodessa, ja iän myötä kaatuilua tapahtuu enemmän.  

Ikäihmisille hyvinvointia ja terveyttä yhteistyöllä

Johtava liikunnanohjaaja Minna Niemelä myöntää, että odotukset hankkeen osalta ovat korkeat. 

– Tämä on unelmatilanne kehittää liikuntapalvelujen toimintaa ja nimenomaan ikäihmisille suunnattua toimintaa. Yhteistyö ja ideointi hankkeen eri toimijoiden, kuten UKK-instituutin kanssa, on mahdollisuuksien aarreaitta. Hienoa, että käytössämme on ajantasaista tutkimustietoa ja hankkeen eri vaiheita koordinoimassa oma hanketyöntekijä, pohtii Niemelä. 

Ihmisen ikääntyessä liikunnan merkitys korostuu toimintakyvyn ylläpitämisessä ja kohentamisessa.

– Koska iäkkäiden määrä kasvaa, meidän pitää pohtia, miten heidän toimintakykyään pystytään ylläpitämään, jotta he pystyisivät asumaan kotona mahdollisimman pitkään. Samalla tietysti pyritään ennaltaehkäisemään kaatumisia ja niistä johtuvia loukkaantumisia, joiden hoitaminen on yhteiskunnalle kallista, Niemelä muistuttaa.

Yhteistyötä eri yhdistysten ja toimijoiden kanssa lisätään vähitellen, esimerkiksi Tays Sydänsairaalan kanssa. Sydänsairaalan fysioterapeutti luennoi maaliskuussa liikunnanohjaajille siitä, miten sydänsairauksia sairastavia tulee huomioida liikuntaryhmissä, ja Niemelä puolestaan käy kertomassa sydänsairaalan henkilökunnalle, millaisia liikuntaryhmiä liikuntapalvelut tarjoaa ja miten niihin voi hakeutua. 

Iäkkäiden liikuntaan uudet tasoryhmät

Liikuntapalvelut uudistaa ikääntyneiden liikuntaryhmien rakennetta syyskaudelle 2024. Pääkaupunkiseudulla aloitettiin vastaava liikuntaryhmien tasoryhmien uudistus viime syksynä, ja myös näistä muutoksista ja kokemuksista halutaan ottaa oppia. 

Uudistuksen tarkoituksena on selkeyttää ja helpottaa liikuntaryhmän valintaa tarjoamalla asiakkaille eritasoisia ryhmiä. Liikkujien tasoryhmät korvaavat syksyllä vanhan liikuntaryhmien 60+ ja 75+ jaottelun.

– Kevään aikana pohditaan, miten ikäihmisille suunnattujen ryhmien rakennetta muutetaan, jotta asiakkaille saadaan kolme eri tasoryhmää, eli liikuntamuotoja hyväkuntoisemmille, sitten keskitasoisille liikkujille - mitä suurin osa meidän liikkujistamme onkin - ja mitä tarjotaan niille henkilöille, joiden toimintakyky on jo hiukan alentunut.

– Ajatuksena on, että 60+ ja 75+ -ryhmät korvaavan uuden jaottelun kohderyhmä on sama, yli 60-vuotiaat, jotka pääsevät liikkumaan päiväsaikaan, kuten eläkeläiset, työttömät tai työkyvyttömyyseläkkeellä olevat. 

– Taustalla on ajatus siitä, että asiakas ei välttämättä löydä sitä ryhmää, minkä hänen liikuntakykynsä vaatisi, kertoo Niemelä.

– Toki muutos ottaa aikansa, jotta asiakas oppii löytämään itselleen sopivan ryhmän. Asiakkaan tulee myös olla valveutunut ja tietää, minkä tasoinen liikkuja hän on, jotta se omantasoinen liikuntaryhmä löytyy, summaa Niemelä. 

Kunnoltaan ja liikuntakyvyltään eritasoiset ryhmäläiset ovat olleet myös haaste liikunnanohjaajille.

– Esimerkiksi kuntojumpparyhmissä on ollut usein mukana väkeä heikkokuntoisesta todella hyväkuntoiseen, jolloin ainoa vaihtoehto ohjaajalle on ollut ohjata ryhmää keskitason mukaan. Ohjauksessa ei silloin pystytä vastaamaan näihin ääripäihin jäävien asiakkaiden tarpeisiin. Toki eriyttämistä on jo tehty ohjatun liikunnan ryhmissä pikkuhiljaa, kun taso on ollut näin kirjavaa, hän selvittää.

Toimintaa pyritään järjestämään niin, että eritasoisia ryhmiä olisi eri puolilla kaupunkia. 

– Hankekoordinaattori Julia Ben Khalifa on kartoittanut, paljonko kaupungin eri alueilla asuu ikäihmisiä, ja sen myötä liikuntapalveluissa selvitämme, mitä tarjontaa meillä on milläkin alueella, ja onko meillä mahdollisuutta lisätä tai vähentää ryhmiä. Toki vaikutusta on myös sillä, että meillä ei ole kaikilla alueilla liikuntatiloja käytössämme. Lähiliikuntapaikan puuttuessa asiakkaan on tultava keskustaan liikkumaan, pohtii Niemelä.

Työpajoista välineitä liikunnanohjaukseen

Liikunnanohjaajille viime kesänä suunnatussa kyselyssä kartoitettiin liikunnanohjaajien osaamista ja koulutuksen tarvetta, liikunnanohjauksen toteuttamista ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Kyselyn tuloksia hyödyntäen liikunnanohjaajille suunniteltiin työpajoja, joista ensimmäinen pidettiin viime syksynä.

Tammikuussa oli vuorossa toinen työpaja, jossa aiheena oli liikuntapalvelujen asiakkaiden erilaisten toimintakykytasojen tunnistaminen ja kaatumisia ehkäisevä liikuntaharjoittelu. Työpajaan osallistujat muun muassa pääsivät kokeilemaan erilaisia tasapainoa, alaraajojen lihasvoimaa ja kehonhallintaa mittaavia testejä, jotka auttavat arvioimaan, millainen liikuntaharjoittelu asiakkaalle sopii sekä mahdollista kaatumisriskiä.

Työpajassa oli mukana liikunnanohjaajien lisäksi myös vertaisohjaajia eli liikuntaluotseja. Luotseista osa ja luotsien vetämissä liikuntaryhmissä liikkuvista suuri osa on jo ikäihmisiä, joten luotsit haluttiin kutsua mukaan koulutukseen.

– Luotsit olivat kiinnostuneita osallistumaan työpajaan ja saamaan tietoa toimintansa tueksi, ja lisäksi liikuntaluotsitoiminta täyttää kymmenen vuotta, joten on luontevaa järjestää heille lisää koulutusta ja jakaa tietoa monella tapaa, kertoo Minna Niemelä.

Harri Mäkelä oli yksi työpajaan osallistuneista liikuntaluotseista. Hänen mielestään työpajan tarjoamista työkaluista voisi olla hyötyä myös luotsitoiminnassa seniorikuntoilijan toimintakyvyn hahmottamisessa.

– Oli hyvä saada tutkittua tietoa kaatumisten yleisyydestä ikäihmisten ryhmässä, niiden aiheuttamista kustannuksista yhteiskunnalle sekä vaikutuksista niin itse kaatuneiden, kuin myös lähipiirin elämänlaatuun. Tästä sai kuvan, miten tärkeä merkitys lihaskunnolla on meille kaikille, ei ainoastaan ikääntyneille.

Mäkelä, joka on toiminut vuodesta 2017 liikuntaluotsina ja ohjannut Tesoman jäähallin kuntosalilla kuntosaliharjoitteluvuoroa, pääsi myös kokeilemaan pajan pienryhmissä liikuntakyvyn ja lihasvoiman testausta.

– Nämä testit varmasti auttavat toimintakyvyn arvioinneissa, ja tulosten perusteella ohjattavan henkilön on myös helpompi ymmärtää omalla kohdallaan tiettyihin lihasryhmiin kohdistuvan harjoittelun tarve, arvioi Mäkelä koulutuksen antia.

– Pidetään huolta lihaskunnosta, eikä lähdetä jäisille kaduille tanssikengät jalassa, kiteyttää Mäkelä.

Työpajaan osallistui myös erityisliikuntaryhmiä ohjaava liikunnanohjaaja Pia Heinonen, joka allekirjoittaa Mäkelän näkemyksen työpajan sisällöstä.

– Testit, kuten tasapainoa, liikkumiskykyä ja lihasvoimaa mittaavat SPPB, antavat liikunnanohjaajalle eväitä asiakkaalle sopivan liikuntaharjoittelun valintaan. Liikunnanohjaajan rooli ikäihmisen fyysisen toimintakyvyn ja myös kaatumisriskin tunnistamisessa korostuu entisestään.

Lisäksi työsarkaa tulee riittämään yhä suurempien ikäluokkien eläköityessä.

– Jokainen voi miettiä, miten suuria säästöjä saavutetaan, kun panostetaan liikuntamahdollisuuksien lisäämiseen, oli sitten kyse vaikkapa fyysiseltä kannalta juuri kaatumisten ehkäisystä tai psyykkisen hyvinvoinnin lisääntymisestä liikunnan harrastamisen myötä.

– Hankkeen parasta antia mielestäni on mahdollisuus yhdessä eri toimijoiden kanssa käsitellä, kartoittaa ja luoda suunnitelmia ja toimintatapoja kaikille yhteiseen intressiin pohjaten, eli miten tehdään liikuntatarjonnastamme entistä helpommin saavutettavaa, avointa sekä kysyntään ja todelliseen tarpeeseen vastaavaa.

– Tiedon, kokemusten ja ideoiden jakaminen ja yhdessä tekeminen on huikea voimavara, ja on hienoa, että tätä hanketta tältä pohjalta nyt viedäänkin eteenpäin. Yhdessä saadaan enemmän aikaan, summaa Heinonen.