Valokuvaajana museossa ‒ historiaa tallennetaan myös nykyaikana
Tampereen historiallisissa museoissa työskentelee paljon työntekijöitä erilaisissa työtehtävissä. Yksi heistä on valokuvaaja Saarni Säilynoja. Hänen ammattinimikkeensä kätkee taakseen paljon enemmän kuin siitä voisi ensin olettaa.
‒ Aina kun museoidemme toimintoihin liittyy jotain kuvaa, tehtäväni ovat siellä, kertoo Säilynoja.
– Museon tehtäviin kuuluu kulttuuriperintömme säilyttäminen, siitä kertovan aineiston ja tiedon saavutettavuudesta huolehtiminen sekä elämysten tarjoaminen. Museon kuvaajana pyrin osaltani toteuttamaan tätä, hän jatkaa.
Säilynojan työhön kuuluu kuva-arkiston puolella vanhojen kuvien digitoimista ja kuvien käsittelyä sekä museoesineiden ja markkinointimateriaalien kuvaamista. Valokuvaaminen museon julkaisemia kirjoja varten on osa Säilynojan työtehtäviä. Iso osa työstä tapahtuu Tampereen historiallisten museoiden näyttelysisältöjen parissa.
Tampereen historiallisiin museoihin kuuluvat Vapriikki, Milavida ja Amurin työläismuseokortteli.
Paikallisuus vetää Manserockiin
Säilynoja on ollut mukana tekemässä Manserock-näyttelyä, joka on tällä hetkellä yksi Vapriikin suurimmista vetonauloista.
‒ Manserockista on tykätty ja olen kyllä huomannut sen myös itse, kun olen kulkenut näyttelytilassa. En muista, että se olisi ollut koskaan aiemmin noin täynnä myös hiljaisempina tunteina.
Hän on kuvannut näyttelyyn muun muassa fanien haastatteluja ja konserttitaltiointeja sekä käsitellyt erilaisia kuvia.
Säilynoja epäilee, että yksi tekijä näyttelyn suosiossa on paikallisuus.
‒ Manserock on jatkoa Vapriikin Tampere-aiheisille näyttelyille. Paikallisuus ja populaarikulttuuri kiinnostavat ihmisiä. Manserock on kuulunut monen nuoruuteen ja nostalginen ulottuvuus on suuri.
Museot katsovat myös tulevaisuuteen
Museossa työskentelevän valokuvaajan työ ei ole pelkkää historian havinaa. Yksi tärkeimmistä Saarni Säilynojan työtehtävistä on nykypäivän tallentaminen eli museotermein nykydokumentointi.
‒ Historialliset museot saatetaan ymmärtää niin, että ne käsittelevät vain mennyttä ja muinaista, mutta iso osa museon toimintaa on tämän hetken tallentamista. Historia on aina ollut joskus nykypäivää.
Tehtävänä on yrittää löytää ilmiöitä, joita tästä ajasta halutaan tallentaa. Esimerkiksi kaupunkikuvan muutos on tärkeä osa nykydokumentointia.
‒ Kiinnostava voi olla sellaista, mikä ei ole juuri nyt muuttunut mihinkään, mutta pitkällä aikavälillä se on tärkeää säilyttää. Teimme esimerkiksi Manserockiin liittyen isommalla porukalla Popedan viimeisen keikan tallennusta siitä, mitä fanikulttuuri on. Nykydokumentointia tehdäänkin yleensä yhdessä.
‒ Nykydokumentointi tarkoittaa myös vastuuta valintojen tekemisestä eli siitä, mitä pidämme tallentamisen arvoisena. Vaikka pyrimme tallentamaan nykyelämää moninaisesti, paljon jää silti huomaamatta.
Suuret näyttelyt rytmittävät työntekoa
Museossa Säilynojan työpäivien rakenne vaihtelee paljon. Työtä jaksottaa kulloinkin menossa oleva projekti.
‒ Esimerkiksi kun tulin mukaan Manserockin tekemiseen projektin loppuvaiheessa, se työllisti minua ihan avajaisiin asti. Tällaisella suurprojektissa on kaikenlaista tehtävää.
Näyttelyitä suunnitellaan ja toteutetaan pitkään. Manserockia valmisteltiin kaksi ja puoli vuotta. On tavallista, että näyttelyn suunnittelu voi alkaa vuosia aiemmin.
Museoissa työ on jatkuvaa uuden opettelua, joka tarjoaa päiviin mielekästä haastetta. Säilynojan mielestä parhaita puolia työssä on työn monipuolisuus ja se, että sitä tehdään monissa ryhmissä erilaisten ihmisten kanssa.
‒ Työtehtäviä on todella laidasta laitaan. Toisena päivänä saatetaan kuvata muinaisia kiviä ja sitten toisena tallennetaan stadionkeikkaa, hän kuvailee.
Museoiden moninaisuutta rakennetaan yhteistyöllä
Kun tehtävää on paljon, Saarni Säilynojan täytyy arvioida sitä, mihin milloinkin käyttää aikaa ja vaivaa. Valmistuneet suuret näyttelyt sekä projektit herättävät kuitenkin onnistumisen tunteita.
‒ Esimerkiksi Manserock-näyttelyn loppumetreillä oli paljon tekemistä ja keskeneräisiä pieniä osasia. Oli hieno ja helpottava tunne, kun saimme kaiken lopulta pakettiin. On mahtava nähdä, miten kokonaisuudet rakentuvat ja miten oma työ asettuu osaksi muiden työtä.
Säilynoja on ylpeä myös työstään viime vuonna perustetussa museoiden yhdenvertaisuustyöryhmässä. Sen tarkoituksena on kehittää sekä asiakkaille että työyhteisöön entistä parempia käytäntöjä, joiden avulla lisätään saavutettavuutta ja tunnistetaan moninaisuutta ja siihen liittyviä tekijöitä.
‒ Monia ongelmia on ratkottu yksin tai omissa tiimeissä. Yritämme tuoda hyviä ratkaisuja ja toimintatapoja yhteiseen tietoisuuteen ja käytännöiksi, joilla lisätään yhdenvertaisuutta. Museot kuuluvat kaikille.
