Kansallinen dialogi: Oppilaitosturvallisuus rakentuu pienistä asioista, joihin jokainen voi vaikuttaa

Opetushallituksen rahoittama Ankkuritoiminnasta apua ja tukea II asteelle, nuorten turvalliset polut -hanke järjesti Tampereella pääkirjasto Metsossa 16.5.2024 toisen asteen oppilaitosten yhteisen dialogin aiheesta ”Turvallisuus ja luottamus oppilaitosympäristössä”. Tilaisuus oli osa Kansallisia dialogeja. Tilaisuuteen osallistui 10 henkilöä; toisen asteen opiskelijoita, henkilöstöä ja huoltajia. Kevään 2024 aikana Kansallisia dialogeja on järjestetty turvallisuus ja luottamus -teemalla eri puolilla Suomea noin 100 eri tilaisuutta.

Ankkuritoiminnasta apua ja tukea II asteelle, nuorten turvalliset polut – hanke tavoittelee Treduun ja Tampereen kaupungin lukiokoulutukseen toimintamallia, jossa oppilaitosten ja poliisin Ankkuritoiminnan välinen yhteistyö helpottuu. Ankkuritoiminta on poliisin koordinoimaa moniammatillista yhteistyötä, joka kohdistuu nuorten hyvinvoinnin edistämiseen, rikosten ennaltaehkäisemiseen sekä jo alkaneen rikoskierteen katkaisemiseen. Ankkuritoiminnasta apua ja tukea hankkeen tavoitteena on myös lisätä henkilöstön hyvinvointi- ja turvallisuusosaamista, sekä kehittää kiusaamista, väkivaltaa ja häirintää ehkäisevää toimintakulttuuria toisen asteen oppilaitoksissa. Hanke on käynnissä heinäkuun 2025 loppuun asti.

Ihmisiä ja ääntä käytävillä

Oppilaitokset ovat julkisia tiloja ja sijaitsevat monenlaisissa kiinteistöissä. On esimerkiksi suuria kampuksia, joissa on ammatillista koulutusta ja lukio samoissa tiloissa.  Osaan oppilaitoksista on kenellä tahansa ohikulkijalla pääsy esim. kirjaston tai kahvilan myötä.  Opiskelijat saattavat välillä kokea vieraat ihmiset turvattomuutta tuovana tekijänä.  
Keskustelussa nousi esiin, että perusopetuksen puolelta tuttua hälinää esiintyy nykyään myös toisella asteella. Hälinän voivat kokea ahdistavaksi esimerkiksi sosiaalisen tilanteiden peloista kärsivät opiskelijat. Osa opiskelijoista saattaa lähteä tästä syystä jopa kesken päivän pois kouluista. Isojen yksiköiden myötä hälinä lisääntyy väkisinkin. Hälinä saattaa vaikuttaa myös henkilökuntaan uuvuttavalla tavalla. Hälinän aiheuttajat ovat yleensä opiskelijaporukat. Puhuttu siitä tasapainosta, että miten voisi oppia hieman sietämään hälinää, mutta niin että se pysyisi kuitenkin aisoissa niin, ettei kukaan jäisi koulusta pois sen vuoksi. 
Keskusteluun nostettu myös näkökulma ilmiön kulttuurisidonnaisuudesta. Koulujen ja oppilaitosten pienissä vapaissa hetkissä harjoitellaan sosiaalisia taitoja ja muiden kanssa olemista, siihen kuuluu myös enemmän tai vähemmän ääntä. Äänekkyys ei siis ole aina pelkästään negatiivinen asia. Ulkomailla ihmiset, niin lapset kuin aikuiset saavat eri tavalla näkyä ja kuulua kuin mihin Suomessa on perinteisesti totuttu.

Ryhmään kuuluminen tärkeää

Osassa oppilaitoksissa opiskelijoilla hyvinkin tiivis ryhmähenki. Ryhmäytyminen tapahtuu usein luonnollisesti yhteisen tekemisen kautta mm. ammattiin valmistavien opintojen käytännön töiden kautta tai lukiolla erilaisten toiminnallisten projektien myötä. Pienillä toimilla voi ryhmäyttää opiskelijoita myös oppituntien yhteydessä. 
Keskustelussa tuotu esiin pohdintaa siitä, miten saisi suuriinkin yksiköihin toimivia turvallisia ryhmiä. Käyty läpi myös sitä, kuinka kuka tahansa oppilaitoksessa työskentelevä aikuinen voisi olla turvallinen aikuinen ja kohdata opiskelijan ihmisenä. Opiskelijat eivät aina tiedä tai voikaan tietää mitä asiaa kuuluisi setviä kuraattorin kanssa ja mitä opinto-ohjaajan jne. Koko kylä kasvattaa mentaliteetti on muuttunut nykyään useamman luukun malliksi.

Tervehtiminen luo turvaa 

Tervehtimisen kulttuuri nostettu tärkeäksi turvallisuuden tuojaksi. Kun henkilöstö tervehtii opiskelijoita, tulee opiskelijalle tunne, että kyseinen aikuinen on turvallinen ja näkee yksilön keskellä suurtakin yksikköä. Tervehtimisestä tulee turvallinen olo ja opiskelijan on helpompi kertomaan asioistaan aikuiselle, joka tervehtii ja katsoo silmiin. ”Olen näkyvä muiden joukossa”, eräs opiskelija toteaa ”Samalla on tärkeetä, että opettaja näyttää pienillä eleillä, että on turvallinen ihminen, jonka puoleen kääntyä”. Opiskelijan mukaan kaikilla ei valitettavasti ole ”turvasatamaa” aikuisista koulussa. Tervehtiminen luo turvallisuutta myös aikuisille, että tervehditään opiskelijoita ja työtovereita toimenkuvasta riippumatta.

Opiskelijatkin voivat rakentaa turvallisuutta

Jokaisen oma vastuu turvallisuuden rakentajana tunnistettiin keskustelussa. Opiskelija mainitsee, että ”Kaikki ei välttämättä näy henkilökunnalle mitä siellä tapahtuu, niin oppilaana pitäisi tuoda esiin niitä asioita.” ja viittaa tällä esimerkiksi opiskelukaverin päihdeongelmaan tai kiusaamiseen. Opiskelijat toivovat aikuisten kannustavan nuoria tuomaan esiin näitä ilmiöitä aikuisille päin, vaikka ne eivät koskisi nuorta itseään. Toinen opiskelija kertoo joskus oppitunnilla vierustoverinsa käyttäneen haukkumasanoja muista ihmisistä. Opettaja ei nähnyt tilannetta, joka tapahtui takarivissä. Opiskelija epäröi sanoa asiasta ryhmänohjaajalle, mutta rohkaistui kertomaan. Ryhmänohjaaja oli kiitellyt, että opiskelija oli tuonut asian ilmi, jotta aikuiset voivat puuttua asiaan.

Viestintää kodin ja oppilaitoksen välillä

Oppivelvollisuusikärajan noston myötä toisen asteen oppilaitoksissa ei ole huoltajien kokemuksen mukaan riittävästi viestintää kotien suuntaan tai sen määrän koetaan romahtavan perusopetuksesta toiselle asteelle siirryttäessä. Huoltajat eivät toki toivo ylimääräistä tai turhaa viestintää, mutta luottamusta lisääväksi koettaisiin, että viestinnän tavoista ja käytännöistä tiedotettaisiin esimerkiksi opintojen alussa. Keskustelussa olleiden huoltajien viesti on, että oppilaitoksissa tehdään valtavasti hyvää työtä, mutta se ei aina näy vähäisen viestinnän vuoksi opiskelijoiden kotiväelle asti. Oppilaitoksessa työskentelevät ymmärtävät kotien toiveen viestinnästä, mutta toisaalta avaavat viestinnän työllistävyyttä henkilöstön puolelta. Puhuttu myös siitä, kuin toisen asteen myötä opiskelijan itsenäisyyden tuleekin kasvaa ja 18-vuotiaana oppilaitoksella ei ole edes oikeutta viestiä kotiin, mikäli opiskelija sen kieltää. Kaikki keskustelijat tiedostivat kotien olevan todella erilaisia ja kotien moninaisen vaikutuksen myös opiskelijoiden elämään.

Kansallinen dialogi on uudenlainen malli yhteiskunnallisen vuoropuhelun toteuttamiseen kansalaisten, yhteisöjen ja viranomaisten välillä. Dialogin tavoitteena on keskustella tärkeistä asioista ja teemoista, vahvistaa osallisuutta ja synnyttää ymmärrystä haasteista ja mahdollisuuksista. Kansallinen dialogi ei ole poliittinen prosessi, eikä tavoittele yksimielisyyttä tai päätöksentekoa, vaan pyrkii rakentamaan laaja-alaista ymmärrystä. Dialogi tähtää ymmärryksen lisääntymiseen käsiteltävistä asioista, toisista ihmisistä ja omasta itsestä, vahvistaen demokratiaa ja osallisuutta.

Kansallisen dialogin tavoitteena on suuri määrä eri toimijoiden, eri puolilla Suomea järjestämiä dialogeja, joissa Suomessa asuvat pääsevät käymään monimuotoista keskustelua turvallisuudesta ja luottamuksesta, kuulevat toistensa näkemyksiä, madaltavat raja-aitoja eri käsitysten välillä, oivaltavat uutta, jakavat havaintoja ja rakentavat yhdessä luottamusta. Keskusteluista tehdään yhteenveto, joka julkaistaan kaikkien avoimesti hyödynnettäväksi. Yhteenveto toimitetaan myös hyödynnettäväksi julkiseen hallintoon ja päätöksentekoon. Kansallisia dialogeja koordinoi operatiivinen ydinryhmä, jossa toimivat kauden 2023-2024 ajan DialogiAkatemia, Lastensuojelun Keskusliitto, Sitra, Tuusulan kunta, valtiovarainministeriö sekä valtioneuvoston kanslia. Lähde: kansallisetdialogit.fi