Tohlopin päiväkodissa kaikki tuntevat toisensa
Pienen päiväkodin etu on, että kaikki tuntevat ja tietävät toinen toisensa. Heidi Moision sanoin Tohlopin päiväkoti on ”iso ja ihana perhe”.
– Ei tämä silti mikään lintukoto ole, välillä tulee eteen haastavia tilanteita. Mutta kaikesta selvitään yhteisvoimin, kun tiimi toimii, Kati Haapala kertoo.
Nykymallin mukainen päivähoito on paljon enemmän kuin vain paikka, jossa lapset ovat säilössä vanhempien työpäivän ajan. Siksi puhutaan varhaiskasvatuksesta, joka tukee lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista – työllä on siis todella merkitystä.
Vuorovaikutusta, höpsöttelyä, leikkiä
Varhaiskasvatus vaatii Moision ja Haapalan mukaan erityisesti sosiaalisia taitoja, sillä siinä ollaan koko ajan tekemisissä ihmisten kanssa: lasten, perheiden ja työkavereiden. Positiivinen ja lämmin vuorovaikutus on tärkeää, erityisesti silloin, kun pitää nostaa keskusteluun hankalia asioita.
Molemmat korostavat myös huumorin merkitystä. Vaikka varhaiskasvatus perustuu lakiin ja suunnitelmiin, se ei tarkoita, etteikö työhön kuuluisi runsain mitoin höpsöttelyä ja heittäytymistä.
– Varsinkin päiväkodin pienimmille läheisyys on tosi tärkeää. Otetaan syliin ja vähän kutitetaan kainalosta, lapset kikattavat ja meitä naurattaa, Moisio kuvailee.
– Tämä on työ, jossa saa välillä hupsutella ihan kunnolla, tiivistää Haapala.
Leikki on yksi varhaiskasvatuksen perusasioista, ja siihen on Tohlopissa ja muissa tamperelaisissa päiväkodeissa panostettu vahvasti. Leikkiessään lapsi oppii muun muassa juuri monenlaisia sosiaalisia taitoja ja hänen mielikuvituksensa kehittyy. Päiväkodin ohjelmaan mahtuu myös retkiä ja muita menoja, mutta aina välillä on hyvä vain olla ja leikkiä.
Haasteena kiire
Moisio kertoo, että varhaiskasvatuksen varjopuolia ovat ajoittainen kiire ja riittämättömyyden tunne. Ne iskevät erityisesti silloin, kun päiväkodin henkilökunta joutuu olemaan pois töistä oman tai perheensä sairastelun takia.
– Sijaiset tulevat kyllä mielellään meille, mutta aina heitä ei ole saatavissa. Sitten pitää vain heittää päivän suunnitelmat romukoppaan ja keskittyä siihen, että lapset ja henkilöstö selviävät päivästä kunnialla, Moisio sanoo.
Lasten ja perheiden taustat ovat moninaisempia kuin ennen, mutta Moisio ja Haapala korostavat, että varhaiskasvatuksessa kaikki lapset ovat samanarvoisia. Päiväkodissa otetaan lapset vastaan sellaisina kuin he ovat.
Arjen asioita ja ötököiden ihmettelyä
Tohlopin päiväkodin arki sujuu, kun kaikki tuntevat yhteiset säännöt, päiväjärjestyksen ja rutiinit. Ruokailut, ulkoilut, leikki- ja lepohetket antavat peruspäivälle raamit. Varsinkin pienten ryhmässä tarkat rutiinit ovat tärkeitä, sillä toisto auttaa arjen taitojen omaksumisessa.
– Esimerkki arjen taidoista voi olla vaikkapa käsienpesu ja hihojen nostaminen ylös, kun ollaan menossa käsipesulle, Moisio kertoo.
Joka toinen keskiviikko on Tohlopin päiväkodissa kyläilykeskiviikko. Se tarkoittaa, että yksi ryhmistä järjestää pienen tuokion, jonne päiväkodin muiden ryhmien lapset ja aikuiset tulevat kyläilemään. Ohjelmassa voi olla esimerkiksi laulua, nukketeatteria tai muuta taidekasvatuksellista tarjontaa.
– Parhaillaan meillä on menossa lasten aloitteesta lähtenyt ötökkäteema. Aika paljon me toimimme niiden juttujen pohjalta, jotka kulloinkin kiinnostavat lapsia, Haapala sanoo.
Isommat tutkivat ötököitä vähän syvällisemmin, kun taas pienten ryhmä ihmettelee elämän ja hyönteisten perusasioita.
Toiveammatissa Tohlopissa
Lappeenrannasta lähtöisin olevan Heidi Moision ensimmäinen uravalinta oli musiikki. Hän opiskeli muskariopettajaksi Jyväskylässä ja teki 15 vuotta töitä varhaisiän musiikinopettajana.
Kun Moision perheeseen alkoi tulla omia lapsia, iltapainotteinen muskarityö vaihtui luontevasti sosionomiopinnoiksi, ja sitä kautta Moisio pääsi varhaiskasvatuksen opettajaksi.
– Olen ollut nyt kolmisen vuotta Tohlopin päiväkodissa. Tässä saa myös musiikin kivasti yhdistettyä työhön, Moisio sanoo.
Tampereelta kotoisin oleva Kati Haapala sanoi jo pienenä, että haluaa lastenhoitajaksi. Hän ryhtyi myös toteuttamaan haavettaan tekemällä keikkoja ja kesätöitä lastenhoidossa. Koulun jälkeen hän opiskeli päivähoitajaksi.
– Tein päiväkodeissa sijaisuuksia, sain vakipaikan joskus 1990-luvun lopulla ja olin töissä monenlaisissa ryhmissä. Nyt on menossa viides vuosi Tohlopissa, enkä varmaan ihan äkkiä lähde täältä muualle, Haapala kertoo.
Tohlopin päiväkoti
- Päiväkodissa on kolme ryhmää ja viitisenkymmentä lasta sekä yhdentoista hengen henkilökunta vahvistuksenaan keittäjä ja siivooja.
- Päiväkoti sijaitsee kerrostalon alakerrassa, talossa on suojaisa sisäpiha ja metsä niin lähellä, että oravat melkein kävelevät päiväkotiin sisälle.
- Heidi Moisio kuvailee päiväkotia kyläyhteisöksi, jossa kaikki ovat tuttuja keskenään ja moni lasten perheistä asuu lähistöllä.
- Kati Haapala puolestaan iloitsee päiväkodin musiikkihenkisyydestä: soitto soi ja lauluja lauletaan sekä sisällä että ulkona.
