Tampereen kesätyöntekijät tuovat uutta virtaa kaupungin arkeen
Toista kesää uimavalvojana työskentelevä Karri-Kasperi Lehminiemi istuu maauimalan valvomossa ja katselee valvontakameroita. Hän kertoo, että kilpauintitaustaa ei välttämättä tarvita, jos haluaa uimavalvojaksi. Uintitaidon on kuitenkin oltava hyvä ja pelastajan uimataitotesti täytyy läpäistä vaaditussa ajassa.
‒ Esimerkiksi minä olen kotoisin pienemmältä paikkakunnalta, jossa ei ole uintiseuraa, joten uintia ei ole ollut mahdollista harrastaa seurassa. Olen kyllä uinut pienestä pitäen ja urheillut paljon, Lehminiemi kertoo.
Aamuvuorossa uimavalvojat avaavat altaat, laittavat rataköydet paikoilleen ja varmistavat, että alue on siisti. Iltavuorossa taas altaat suljetaan ja siivotaan seuraavaa päivää varten.
‒ Työ itsessään on pitkälti valvomista ja asiakaspalvelua esimerkiksi, jos jonkun kaappi ei aukea tai muita vastaavaa. Se on toisaalta myös valmiutta osata toimia, jos jotain tapahtuu, kuvailee Lehminiemi.
Ennen kesäkauden alkua, uimavalvojilla on perehdytysviikko. Silloin käydään läpi muun muassa yleisiä ensiaputilanteita ja kerrotaan maauimalan käytäntöjä uusille uimavalvojille. Lisäksi maauimalaa valmistellaan kesäkautta varten.
Maauimalassa on töissä yhteensä kymmenen uimavalvojaa sekä sijaistajia siltä varalta, että joku tulee kipeäksi. Lehminiemen mielestä työkaverit ovat työn parhaita puolia.
‒ Täällä on hyvä porukka. Nähdään usein päivän jälkeenkin. Käydään esimerkiksi pelailemassa sulkapalloa ja kiipeilemässä.
Asiakaskohtaamiset ja yllättävät tilanteet tuovat uimavalvojan työhön vaihtelua.
‒ Mielekkyyttä lisäävät myös monipuoliset ja äkkinäiset tilanteet, joissa pitää pystyä toimimaan oikealla tavalla, mutta ei ole aikaa miettiä sen tarkemmin. Niistäkin kyllä lähtökohtaisesti suoriudutaan hyvin, Lehminiemi toteaa.
Kestävät kesätyöt lisäävät nuorten tietoisuutta ympäristöstä
Monelle tamperelaiselle nuorelle ensimmäinen kesätyöpaikka aukeaa Tampereen kaupungin nuorisopalveluista. Myös nuorisopalveluiden kestävissä kesätöissä työskentelevälle 16-vuotiaalle Vilho Rantaselle työ on ensimmäinen. Kestävissä kesätöissä nuoret pääsevät toimivaan monipuolisesti kestävyyden ja ekologisuuden parissa.
Rantanen on muuan muassa auttanut tapahtumissa, valmistanut nuorisokeskus Piilossa käyville nuorille kasvisruokaa ja ollut mukana vieraslajitalkoissa.
‒ Monien kestävän kehityksen työtehtävien lisäksi meillä on jonkin verran yhteisöihin liittyviä tehtäviä. Olimme esimerkiksi yksi päivä mukana puistoruokailussa. Siellä oli meidän tekemämme muistipeli ja piirtämispiste.
Monitoimitalo 13:n Manse Pride -tapahtumaan järjestimme rastiradan, ja teimme siellä myös kasvomaalauksia.
Kestävissä kesätöissä on kesän aikana kahdeksan nuorta. Kesätyö kestää kaksi viikkoa, ja samaan aikaan töissä on neljä nuorta.
‒ Parasta on meidän porukkamme ja ylipäätään meidän ilmapiirimme, Rantanen kertoo.
Nuoriso-ohjaaja Meri Lustin mukaan kesätyönuorille kerrotaan, millä tavoin Tampereen kaupunki ottaa huomioon kestävän kehityksen. Nuoret pääsevät esimerkiksi tutustumaan Hiilineutraaleja tekoja -kehitysohjelmaan ja osallistumaan kaupungin järjestämiin lupiinitalkoisiin.
‒ Tampereen kaupunki on sitoutunut toimimaan siten, että päätöksenteoissa otetaan huomioon kestävä kehitys. Siksi on tärkeää, että nuoret pääsevät näkemään, mitä nyt tehdään ja olisiko jotain, miten voisivat itse vaikuttaa.
Liikennelaskenta vaatii tarkkuutta
Tampereen Infra tekee kaupungille liikennelaskentaa ympäri vuoden. Kesällä laskenta saa uutta voimaa, kun kesätyöntekijät tulevat auttamaan. Tampereen infran keräämiä liikennemäärä- ja ajonopeusmittaustietoja hyödynnetään lähtötietona erilaisissa kaupunkisuunnittelun hankkeissa aina kaavoituksesta kohteen valmistumisen jälkeiseen seurantaan asti.
‒ Liikennetiedot auttavat kaupunkia tekemään faktoihin perustuvia päätöksiä ja sitä kautta saavuttamaan hankkeille asetettuja tavoitteita, kertoo erikoissuunnittelija Jarno Hietanen liikennejärjestelmän suunnittelusta.
Arttu Ritala ja Helmi Suominen tekevät kesätöitä Infran liikennelaskennassa kolmen muun kesätyöntekijän lisäksi. Päivä alkaa aamulla keskustelemalla edellisen päivän tunnelmista ja asioista. Sitten edellisen iltapäivän laskennat kirjataan järjestelmään. Iltapäivällä jalkaudutaan Tampereelle laskemaan. Vilkkaimmilla laskentapaikoilla mukana saattaa olla työpari. Välillä laskentaa tehdään yksin.
Laskentaa tehdään esimerkiksi niin, että nuoret laskevat kuinka paljon autoja on pysäköintipaikoilla, jotta nähdään, onko parkkipaikoille käyttöä. Lisäksi nuoret laskevat muun muassa jalankulkijoita.
‒ Kiireisimpään aikaan iltapäivällä kolmesta viiteen lasketaan jossain tietyssä pisteessä siitä molempiin suuntiin kulkevia jalankulkijoita, pyöriä ja sähköpotkulautoja. Merkitsemme ne ylös tukkimiehen kirjanpidolla, ja sitten seuraavana aamulla ne merkitään taas järjestelmään, Ritala kuvailee.
Työ vaatii tarkkuutta ja keskittymistä.
‒ Päätöksiä täytyy tehdä jatkuvasti siitä, mikä kulkuväline kuuluu laskennan mihinkin osioihin. Samalla sieltä tuleekin jo kymmenen kävelijää, joten koko ajan pitää olla skarppina, Suominen toteaa.
Ritalan mukaan työ on rentoa ja oman työn saa tehdä rauhassa.
‒ On myös kivaa, että on oma porukka. Ei tarvitse olla ainoa nuori, vaan on vähän vertaistukea, Suominen lisää.
Kesätyöntekijät ovat aina odotettu lisä Tampereen Infran työporukkaan. Paikkatietosuunnittelija Ville Saarilahti ohjaa nuoria liikenteenlaskijoita.
‒ Siellä on erilaisia persoonia, joista yritän tehdä tiimin, josta kuuluu puhetta, ja tiimiläisillä on yhdessä mukavaa. Uudet kesätyöntekijät rikkovat myös arkirutiinejamme ja tuovat työpaikalle uutta virtaa, hän kertoo.
