Gallerian Kätketty yhteys -näyttely käsittelee luontokokemusta, luonnon mystiikkaa ja sen syvää merkitystä ihmisille. Teosten eläin- ja ihmishahmot sekä maagiset olennot luovat vuoropuhelullaan uusia, salaisia maailmoja.
Aino Eeronheimon Veistoksissa eläinten, ihmisten ja kasvien luokittelu hämärtyy. Hän taltioi luonnon ihmeiden synnyttämiä näkymiä eläin- ja fantasiahahmoihin. Materiaalina hän käyttää pääasiassa keramiikkaa, mutta tekee myös puu- ja pronssiveistoksia. Eeronheimo on toiminut päätoimisena kuvataiteilijana vuodesta 2019 lähtien ja on koulutukseltaan kuvataideopettaja (TaM) ja keramiikka-artesaani.
Ville Heimalaa kiinnostavat erityisesti eläimet, kasvit ja muut eliöt sekä luonnossa tapahtuvat prosessit sekä ihmisen luontoyhteys ja eri luonnonkansojen kulttuuriperintö. Tieteellisiä ja kulttuurillisia näkökulmia yhdistelemällä hän luo mystisiä, moniulotteisia veistoksia ja reliefejä. Heimala käyttää materiaalina usein keramiikkaa, johon hän yhdistelee muita materiaaleja. Ville Heimala on biologi (FM) ja kuvataiteilija (TaK).
Maria Mughalin taide kertoo tarinoita ihmisyydestä: kohtaamisesta, näkemisestä ja nähdyksi tulemisesta, johonkin kuulumisesta ja hyväksynnästä. Kätketty yhteys -näyttelyn maalauksien aiheena on lapsuus sekä ihmisen suhde luontoon. Ihminen on erkaantunut luonnosta, mutta kaipaa yhteyttä siihen. Maria Mughal on kuvataiteilija (TaM) ja kasvatustieteen maisteri (KM).
Studiossa esillä olevan Strangest kin -näyttelyn taiteilija Hans-Peter Schütt osallistuu teoksillaan keskusteluun ihmisen suhteesta luontoon, joka on hänen mielestään ”laajamittaisesti, no, hyvinkin suhteetonta.” Schüttin mielestä ongelma on ennemmin henkinen ja asenteellinen kuin tieteellinen tai tekninen. Hän pohtii, miten mielikuvitus ja siitä kumpuava kyky myötäelää voisivat tarjota tähän ongelmaan ratkaisuja ja katalysoida kestävää muutosta.
Teosten alkulähtökohta on kohtaaminen, jossa taiteilija pystyi tunnistamaan toisesta vain ”eläimyyden”.
– En osannut yhdistää havaitsemaani mihinkään, mitä tiesin olevan olemassa. Tämä muistuttaa hetkeä, jossa ”palataan olioihin sinänsä, eli maailmaan, joka on olemassa ennen tietoa” ja sitä on luonnehdittu edelleen ”välittömäksi luonnon itsensä kohtaamiseksi; hämmästykseksi, ihmeeksi ja pyhäksi”. Lähietäisyys teki omasta kokemuksestani yllättävän ja tilanteen pitkittyminen muutti sen ensin häiritseväksi ja sitten pelottavaksi, Hans-Peter Schütt kertoo.
Teoksissa esiintyy tuntemattomia eläinoletettuja olentoja. Ne ovat Schüttin kokemukseen perustuen jotain tuttua vain nähtynä toisella tavalla. Hän mukailee lainaamaansa ajatusta toisesta elämää toteuttavasta olennosta hämmästyksenä, ihmeenä ja pyhänä ja pyrkii lähestymään ”eläimyydessä” ilmenevää tutun ja vieraan rajapintaa.
Kuvataiteilija Hans-Peter Schüttin tausta on maalauksessa, taidegrafiikassa ja piirustuksessa. Hänen työskentelynsä on esteettisten, eettisten ja taiteellisten ideoiden ohella materiaalin, paikkojen sekä toteutusympäristön ja sattuman ohjaamaa. Schütt on työskennellyt kuvataiteilijana 20 vuotta. Hän on toiminut vastuutehtävissä eri kuvataidejärjestöissä ja työskennellyt Taiteen edistämiskeskuksella ympäristötaiteen läänintaiteilijana.
Lainaus Hans-Peter Schüttin kertomassa on Maurice Merleau-Pontyn ajatus, jota Neil Evernden on jatkanut.
Maria Mughal, Ville Heimala & Aino Eeronheimo: Kätketty yhteys
Hans-Peter Schütt: Strangest kin
Näyttelyt ovat esillä 12.10.–17.11.2024.
Näyttelyihin on vapaa pääsy.
Kulttuuritalo Laikku
Keskustori 4, Tampere
Aukioloajat
ti-pe klo 9–20
la-su klo 10–18
