Jukka Gustafsson kantaa huolta sivistyksestä ja kehuu Tampereen tasa-arvoisuutta
Jukka Gustafsson on ehdottanut haastattelupaikaksi Tampere-taloa. Talon hallituksen jäsenenä paikka on hänelle tuttu ja rakas.
- Olen ollut hallituksessa kaksi kautta eli kahdeksan vuotta, Gustafsson kertoo.
Talon palveluiden vakiokäyttäjä hän on ollut jo pitkään. Kymmenen vuoden ajan Gustafsson on vaimonsa kanssa istunut kausikorttikävijänä Tampere Filharmonian konserteissa. Rakkaus klassiseen musiikkiin syttyi jo teinipoikana.
- Seurasin JFK:n hautajaisia vuonna 1963 ja siellä soitettiin Mahlerin viidennen sinfonian osa adagietto. Siitä se lähti, hän muistelee.
Poliitikko ei ollut nuoruuden urahaave
Kulttuuri ja sivistystyö on ollut Gustafssonin uran ja elämän punainen lanka. Eduskunnan sivistysvaliokunnassa hän oli jäsen ennätykselliset 28 vuotta.
Vuonna 1970 Tampereelle opiskelemaan saapunut 23-vuotias entinen telakkatyöläinen Turusta oli päättänyt palata synnyinkaupunkiinsa heti valmistuttuaan. Toisin kävi. Tuore yhteiskuntatieteiden maisteri valittiin Teiskoon perustetun Metallityöväenliiton opiston Murikan ensimmäiseksi rehtoriksi.
Ura kaupunginvaltuustossa oli alkanut vuotta aiemmin 1976 ja on jatkunut tähän päivään asti.
- Päätin jo valtuustouran alussa, että en lähde jäseniksi lautakuntiin ja se päätös piti pitkälle 2000-luvulle. Hoidin päivätyöni ja keskityin vaikuttamaan valtuustossa. Se on auttanut jaksamaan näin pitkään, samoin kuin pyrkimys viettää mahdollisimman tavallista elämää, hän paljastaa.
Tampereelta ei malta lähteä enää pois
Kerran Tampereelle asetuttuaan Gustafsson ei ole malttanut sieltä pois lähteäkään. Eduskunnastakin hän halusi aina iltaisin kotiin Tampereelle.
- Vaimo oli aina järjestänyt perjantain vastaisille öille sellaisen työvuoron, että minulla olisi mahdollisuus jäädä yöksi Helsinkiin. Tulin kuitenkin silloinkin aina Tampereelle ja vaimo vähän moittikin, että pysyisit nyt Helsingissä, kun olen työvuorotkin sitä varten järjestellyt, Gustafsson nauraa.
Tampereella häntä on miellyttänyt erityisesti tasa-arvoisuus, joka heijastuu politiikkaankin. Sen seuraus on kyky sopia asioista.
- Täällä on myös monipuolinen kulttuurielämä. Itse nautin elokuvista, konserteista ja urheilusta.
Pitkän uran aikana Gustafsson on ollut monessa mukana ja kohokohtiakin on jäänyt mieleen.
- Tampereella yksi tärkeimmistä asioista oli se, että saimme kauppahallin julkisivun säilytettyä. Myös Tampellan rakennusten purkamisesta käytiin kova kamppailu, mutta lopulta nekin pelastettiin. Sekin taistelu kannatti käydä, mutta kaikkiin vääntöihin ei ollut mahdollista lähteä mukaan, hän miettii.
Lähihistoriaa ei enää tunneta
Historiakin on Gustafssonin sydäntä lähellä. Hän on Työväenmuseo Werstaan hallituksen puheenjohtaja. Huomiota herättänyttä Lenin-museon nimen muuttamista Nootiksi Gustafsson kertoo harkitun jo pitkään, eikä Venäjän hyökkäys Ukrainaan vaikuttanut siihen.
- Leninin nimi on jo monella tapaa hiipunut ja nyt museo keskittyy laajemmin idänsuhteisiin.
Gustafsson murehtii sivistyksen ja demokratian kokemia uhkia.
- Demokratia on vaarassa, kun lähihistorian tuntemus ohenee, hän suree.
Tammelan stadion tuo kaupungille mainetta ja tuloja
Gustafsson muistaa aikoinaan toivoneensa, että joskus Tammelan vanhan stadionin paikalla seisoisi vielä kansainväliset mitat täyttävä englantilaistyyppinen korttelistadion. Nyt sellainen on.
- Ymmärrän hyvin, että jotkut naapurit vastustivat uuden stadionin rakentamista. Tammelan stadion ja Nokia Arena tuovat kuitenkin kaupunkiin tapahtumia, turisteja ja sitä myöten tuloja. Ajoituskin on ollut hyvä, kun Helsinki tuskailee hallipulan kanssa, Gustafsson huomauttaa.
Vanhalla mestaruussarjatason jalkapalloilijalla pysyy itselläänkin yhä pallo jalassa. Vielä kaksi vuotta sitten silloin 75-vuotias Gustafsson pelasi ystävyysottelussa eduskunnan joukkueessa.
- Pelasin perinteisessä Euroopan parlamenttien välisessä jalkapalloturnauksessa 33 vuotta peräjälkeen, mikä sekin on eduskunnan ennätys, ja aina avauksessa numerolla kymmenen.
