Tamperelainen suomen kielen opettaja voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian
Keskiviikko 27. marraskuuta 2024. Sitä päivää tamperelainen opettaja-kirjailija Päivi Lukkarila ei ihan heti unohda. Lukkarilan romaani Skutsi voitti silloin lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandian.
– En missään vaiheessa uskonut, että voittaisin. Voittajafiilis tuli jo siitä, että pääsin ehdolle, hän kertoo.
Skutsia on kuvailtu kauhun kanssa flirttailevaksi erätarinaksi, ja se on Lukkarilan 20. kirja. Ensimmäisen hän julkaisi vuonna 2007, ja aina uuden teoksen ilmestyessä mieleen on hiipinyt ajatus: voi kunpa tämä pääsisi Finlandia-ehdokkaaksi.
Osan kirjoistaan Päivi Lukkarila julkaisee oman Nokkahiiri-nimisen pienkustantamonsa kautta, osa on muiden kustantamia. Skutsi on Nokkahiiren tuotantoa.
Elekieli toimii luokassa
Päivätyötään Päivi Lukkarila tekee S2-kielen opettajana Lentävänniemen ja Lamminpään kouluissa. Hän opettaa alakoululaisia, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi.
Suomi toisena kielenä ei ole helpoin opetettava aine, ja välillä S2-oppilaiden asiat ja lukumäärät tuntuvat nousevan uutisotsikoihin vain, kun puhutaan koulujen ongelmista.
Lukkarila on viihtynyt nykyisessä työssään erinomaisesti jo kahdeksan vuotta.
– Tämä on mahtavaa hommaa. S2-opettajana pääsee käyttämään kaikkea osaamistaan. Tietysti opetan perinteisesti sanastoa ja kielioppia, mutta käsitteitä selitän usein elekielellä tai tapausesimerkkien avulla.
Muualta Suomeen muuttaneet lapset oppivat suullista kielitaitoa eniten kavereilta, mutta sitä harjoitellaan tietysti myös oppitunneilla. Lisäksi koulu opettaa ymmärtämään kieltä järjestelmänä: kielen rakennetta ja laajempaa sanastoa. Lukkarila korostaa, että lukeminen ja kirjoittaminen ovat siihen parhaat keinot.
Kielitietoinen opetus auttaa kaikkia
Kielellisesti tuettu opettaminen on sitä, että opettaja ottaa huomioon oppilaan lähtötason ja kulttuuritaustan ihan yksittäistenkin käsitteiden kohdalla.
Vaikkapa historian ja ympäristötiedon termit voivat teettää tuskaa. Esimerkiksi Lähi-idästä tulleelle metsätyypit kuten kangasmetsä ja kuusimetsä ovat vieraita – termeinä ja muutenkin.
Suomenopettajat muistavat kyllä selkeyttää puheenparttaan sellaisen oppilaan kanssa, joka on alkuvaiheessa kielen kanssa. Mutta.
– It takes a village. Ei se paljon auta, jos vain suomenopettajat puhuvat selkokieltä. Olisi hienoa, jos kaikki aineenopettajat ja luokanopettajat muistaisivat työssään kielitietoisuuden. Sanat, jotka meille ovat tosi tuttuja, ovat joillekin lapsille vieraita, Lukkarila muistuttaa.
– Ei ole keneltäkään pois, jos opetus on kielitietoista. Se on jokaisen oppilaan etu.
Opettajan innostus tarttuu
Pitkään opettajana työskennellyt Päivi Lukkarila tietää, millainen asema lukemisella on peruskouluikäisten keskuudessa. Ei kovin hyvä.
– Ihminen tekee asiat mieluummin helposti kuin vaikeasti. Jos kokee saavansa viihdykkeen pläräämällä kymmenen sekunnin Tiktok-videoita, ei kirjaan tarttuminen välttämättä houkuta.
Myös suomea toisena kielenä opiskelevat koululaiset saa innostumaan lukemisesta ja kirjoittamisesta, jos haluaa. Pitää vain löytää jokaiselle sopivaa, oman tasoista luettavaa.
Ja jos opettaja on innostunut asiastaan, ripaus intoa valuu oppilaallekin. Siitä Lukkarilalla on omaakin kokemusta.
Hän opiskeli äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi vähän alle nelikymppisenä. Suomen kielen perusopintojen aikana morfologia ja syntaksi tuntuivat tylsiltä.
– Lehtori Yrjö Laurannon kurssit Tampereen yliopistolla muuttivat asenteeni. Kun vastassa oli lehtori, joka oli innostunut asiasta, se alkoi innostaa minuakin. Muistan Laurantoa yhä lämmöllä.
Kirjallisuus opettaa empatiaa
Opettajan työssä on valtavasti ilon aiheita. Niin kuin ne hetket, kun kaksi maahanmuuttajataustaista tokaluokkalaista uppoutuu kirjoihin niin innoissaan, että opettaja hoksaa parhaaksi jättää kielioppiosuuden sillä kertaa väliin.
Ja sitten on se Espanjasta aiemmin syksyllä kuulunut uutinen, jonka mukaan lukeminen on äkkiä suosittua nuorten keskuudessa. Osa nuorista haluaa kulkea kirja kainalossa ja osoittaa harrastavansa lukemista. Lukkarila toivoo trendin rantautuvan Suomeenkin.
– Ehkä vielä tulee kyllästymispiste pikaviihteeseen. Kaunokirjallisuudella on niin valtava voimaa: Se antaa mahdollisuuden nähdä maailma jonkun toisen silmin. Se opettaa empatiaa ja ajattelua.
Toisten ymmärtäminen ja ennakkoluulojen ylittäminen ovat myös Skutsin keskeisiä teemoja. Jos joudut kohtaamaan sen tyypin, jonka kanssa et haluaisi olla missään tekemisissä, saatat joskus yllättyä positiivisesti.
Ihan päteviä teemoja aikuisten maailmassakin.
– Työpaikan kahvihuoneessa voi mennä juttelemaan harjoittelijalle tai uudelle työntekijälle, vaikka hän vaikuttaisi sellaiselta, jonka kanssa et automaattisesti ole samalla aallonpituudella. Kannattaa kokeilla.
Opettaja kirjoittaa lomilla
Väistämättä herää kysymys, missä välissä opettaja ehtii kirjoittaa kirjojaan. Päivi Lukkarila kertoo hyödyntävänsä kesälomat ja koulun lomat tehokkaasti.
– Onnekseni olen saanut välillä apurahoja, pisin oli puolivuotinen. Iso kiitos rehtori Erkki Torviselle siitä, että hän on tukenut kirjoittamistani: olen päässyt jokusen kerran virkavapaalle.
Nyt Lukkarila tekee ensimmäistä aikuisten romaaniaan. Se perustuu todelliseen henkilöhistoriaan. Lomien aikana on kertynyt jo yli 50 liuskaa raakatekstiä.
Lisätiedot
