Esa-Pekka yllättyi henkilökohtaisesta ohjauksesta – omavalmentajan apu auttoi uusille urille

Kun visuaalisen alan työt loppuivat, päätti Esa-Pekka etsiä uuttaa suuntaa uralleen. Työnhaku tuntui aluksi pelottavalta, mutta inhimillinen ohjaus ja tuki auttoivat navigoimaan työllisyysviidakossa.
Henkilö katsoo viistosti kameraan. Taustalla näkyy vehreää maisemaa.
Esa-Pekka pelkkäsi hukkuvansa massaan, mutta löysi uuden suunnan OMA-valmentaja avulla.

Jo lapsesta saakka piirtämisestä nauttinut Esa-Pekka suuntasi yliopistoon opiskelemaan graafista suunnittelua. Valmistumisen jälkeen hän työllisti itsensä kuvittajana useamman vuoden ajan. Luova työ ja mahdollisuus päättää omasta aikataulusta olivat palkitsevia, mutta vuosien kuluessa epäsäännöllinen työtahti alkoi kuormittaa.

– Työt saattoivat loppua varoittamatta, ja hyvinä aikoina taas saatoin valvoa yötä päivää projektien parissa. Alan arvaamattomuus teki työarjesta turvattoman, Esa-Pekka kertoo.

Alan arvaamattomuus ja tekoälyn lisääntynyt vaikutus alalla johtivat siihen, että töitä ei riittänyt entiseen malliin. Esa-Pekka kertoo, että visuaalisella alalla nousi seinä vastaan. Näin alkoi uuden suunnan etsiminen työllisyyspalvelujen tukemana.

Työnhakutaidot päivittyivät yhdessä ammattilaisten kanssa

Työnhaku tuntui Esa-Pekasta aluksi pelottavalta ja toivottomalta.

– Ajattelin, että kymmenen vuoden "töhertäminen" kotona ei näytä vakuuttavalta ansioluettelossa. Myös työnhakutaitoni olivat pahasti ruosteessa, joten jouduin aloittamaan prosessin käytännössä nollasta, hän muistelee.

Apua CV:n päivittämiseen löytyi työnhakumanageripalvelusta, jonka järjesti Tampereen kaupungin työllisyys- ja kasvupalvelujen palveluntuottaja Spring House. Lisäksi ammatinvalintapsykologi auttoi Esa-Pekkaa hahmottamaan vahvuuksiaan ja sopivia uravaihtoehtoja. Suunnan uudelle alalle Esa-Pekka kuitenkin löysi arjestaan, kun hän päätyi auttamaan ikääntyvää naapuriaan.

– Tarjouduin auttamaan askareissa, ja huomasin, kuinka paljon nautin siitä. Silloin syttyi hehkulamppu – ehkä voisin tehdä tätä työkseni!

Esa-Pekka halusi tarkastella erilaisia sotea-alan vaihtoehtoja useasta näkökulmasta. Lisäksi hän halusi asettaa itselleen realistiset tavoitteet. OMA-valmentaja auttoi Esa-Pekkaa uuden suunnan ja sote-alan reitin hahmottamisessa.

–  Avoin keskustelu toiveistani, haasteistani ja epävarmuuksistani auttoi häntä tarjoamaan juuri minulle sopivaa ohjausta. OMA-valmentajani on jokaisessa vaiheessa toiminut oppaana ja selkeyttänyt silppuista työnhaun kenttää, hän kiittelee.

Kohti uutta uraa askel kerrallaan

Sotealan ovi lähti avautumaan, kun OMA-valmentaja ehdotti Esa-Pekalle töitä Tampereen Sarkalla palveluliikenteen parissa. Sarkalla hän pääsi avustamaan ikäihmisiä ja liikuntarajoitteisia julkisessa liikenteessä. Työkokemuksen lisäksi Esa-Pekka sai samalla myös vahvistuksen siitä, että sote-ala voisi sopia hänelle.

– Halusin tunnustella kykyjäni pienin askelin ennen kuin sitoutuisin pitkiin opintoihin. Suoritin myös opinnollistamalla työn ohessa osatutkinnon, josta voisin saada hyväksilukuja tulevaisuudessa.

Kun Sarkan työsuhde lähestyi loppuaan, suositteli OMA-valmentaja Esa-Pekkaa hakemaan Tampereen aikuiskoulutuskeskus TAKKin järjestämään työvoimakoulutukseen, jossa suoritetaan sosiaali- ja terveysalan perustutkinto.

– Lähihoitajan opinnot tuntuivat luontevalta jatkumolta avustamisen jälkeen ja 16 kuukauden opiskelu ajatuksena tuntui muutenkin kohtuullisen mittaiselta opiskelupanokselta.

Ennen opintojen alkamista Esa-Pekkaa mietitytti, millaista opiskelu TAKKissa aikuisiällä on. Opiskelut ovat kuitenkin lähteneet hyvin käyntiin.

– Ryhmämme on hyvin motivoitunut, sosiaalinen ja kirjava joukko opiskelijoita, joille on kertynyt hyvin erilaisia elämänkokemuksia ja urapolkuja. Opintojen aikana huomioidaan myös erilaiset elämäntilanteet ja opiskelijan yksilölliset tarpeet, Esa-Pekka kertoo.

Esa-Pekka kertoo, että sote-alakin on tällä hetkellä uuden edessä ja työllistyminen ei valmistumisen jälkeen ole ihan yhtä suoraviivaista kuin pari vuotta sitten. Hän kuitenkin tietää jo kokemuksesta, että ei jää tulevaisuudessakaan haasteiden kanssa yksin, vaan apua on aina tarjolla.

– Se, mikä aluksi tuntui pelottavalta ja epävarmalta, on muuttunut uudeksi mahdollisuudeksi. Jokainen haaste on ollut askel eteenpäin, ja nyt tiedän, että olen oikealla polulla – kohti työtä, jossa tunnen tekeväni merkityksellisiä asioita.

Teksti: Sanna Orbinski
Kuvat: Hanna Kirmanen
Jaa sosiaalisessa mediassa