Rakennus- ja purkujätteen käsittely ja hyödyntäminen

Maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:ssä on määritelty, että purkulupahakemuksessa tulee selvittää muun muassa edellytykset huolehtia syntyvän rakennusjätteen käsittelystä sekä käyttökelpoisten rakennusosien hyväksikäyttämisestä. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 55.2 §:ssä edellytetään, että rakennuksen tai sen osan purkamista koskevassa lupahakemuksessa tai ilmoituksessa on esitettävä selvitys rakennusjätteen määrästä ja laadusta, jollei jätteen määrä ole vähäinen. Hakemuksessa tai ilmoituksessa on erikseen ilmoitettava terveydelle tai ympäristölle vaarallisesta rakennus- tai purkujätteestä ja sen käsittelystä.

Purkutyö saattaa olla sellainen ympäristönsuojelulain 62 §:ssä tarkoitettu kertaluonteinen toimenpide, joka edellyttää erityisiä toimenpiteitä jätehuollossa ja joka edellyttää ilmoituksen tekemistä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Erityisesti terveydelle tai ympäristölle haittaa tai vaaraa aiheuttavasta jätteestä on ilmoitettava.

Jätelain 51 §:n mukaisesti on jätteen haltijan oltava myös selvillä hallinnassaan olevan jätteen määrästä, laadusta, lajista, alkuperästä ja jätehuollon kannalta merkityksellisistä ominaisuuksista sekä terveys- ja ympäristövaikutuksista. Purkutyössä syntyviä jätteitä koskevia säännöksiä on erityisesti valtioneuvoston päätöksessä nro 295/1977, jossa on määräykset jätteiden lajittelusta, vähentämisestä ja hyödyntämisestä. Jätelaki kieltää jätteen hylkäämisen ja käsittelemisen hallitsemattomasti ja sallii jätteen luovuttamisen vain hyväksytyille vastaanottajille.

Tampereen kaupungin jätehuoltomääräykset edellyttävät jätejakeiden erillään pitämistä ja lajittelua rakennuskohteissa, joissa maa-aines, kiviaines- ja ruoppausjätteen määrä on yli 800 tonnia tai muun rakennusjätteen määrä on yli 5 tonnia. Jätehuoltomääräykset kieltävät lisäksi jätteen polttamisen ja muun kuin puutarhajätteen maahan hautaamisen ilman lupaa.