Elämänmittaisia kasvutarinoita, joissa jokainen on tekijä

Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?

Kirjoittaja: Opistotarinoita-blogin kirjoittajat

Tampere työväenopisto.

Sampolan Laulajille kuorolaulu on elämäntapa

Tampereen seudun työväenopiston kuoro Sampolan Laulajat on nähnyt 117-vuotisen taipaleensa aikana lukuisia sukupolvia ja tehnyt satoja ohjelmistoja ja esityksiä. Pitkäikäisen kuoron salaisuus piilee muuntautumiskyvyssä ja suuressa innossa sitoutua toimintaan. Laulamaan pääsee kaikkea barokista nykypäivään – lukuun ottamatta rokkia ja rapmusiikkia.
Henkilöt seisovat penkkiriveillä ja venyttelevät. Flyygelin vieressä istuu kuoronjohtaja.
Sampolan Laulajien kokoontumiset alkavat äänen avaamisella. Kuoroa johtaa Sari Anttila.

Kun työväenopisto vuonna 1899 perustettiin, kuului opetusohjelmaan alusta alkaen luentojen ja yhteiskunnallisten aineiden lisäksi myös laulu, joka laajeni vähitellen moniäänisen laulun ja teorian opettamiseksi. Vuonna 1908 työväenopistolla todettiin olevan jo oma kuoro, josta Sampolan Laulajat sai alkunsa. Uuden nimen kuoro otti käyttöönsä 1960-luvun alussa, kun työväenopisto sai uudet tilat vuonna 1962 valmistuneesta Sampolasta.

117-vuotias kuoro on opiston pitkäaikaisinta, katkeamatonta toimintaa. Vuodesta 1995 Sampolan Laulajia johtaneen Sari Anttilan mukaan kuoron pitkän iän salaisuus on muuntautumiskyky ja laulajien sitoutuminen. Nuorimmat kuorolaiset ovat noin 20-vuotiaita ja vanhimmat yli 70-vuotiaita. Jotkut harrastavat pitkään, ja toiset vain kokeilevat.

– Kuorossa sukupolvet kulkevat limittäin. Aina tulee uusia mukaan. Noin 30 prosenttia kuorolaisista vaihtuu vuosittain, Anttila kertoo.

Koelaulua ei tarvitse jännittää

Sampolan Laulajiin ilmoittaudutaan samalla tavalla kuin muillekin työväenopiston kursseille. Kuoro on opiston tarjonnassa yhden lukuvuoden mittainen kurssi. Kuoro tekee kuitenkin suunnitelmat yli vuodeksi eteenpäin, mikä Anttilan mukaan on edellytys pitkäjänteiselle toiminnan suunnittelemiselle ja kehittämiselle.

Ennen harjoittelun alkamista Anttila pitää uusille laulajille koelaulun. Koelaulu ei kuitenkaan ole pääsykoe, vaan siinä Anttila selvittää kuorolaisen äänialan. Koelaulussa jutellaan rennosti, minkä jälkeen tuleva kuorolainen saa laulaa itselleen tutun kappaleen.

– Ei tarvitse jännittää. Ainoastaan, jos ääni on selvästi sairas tai on anatominen ongelma, suosittelen käymään lääkärissä. Joskus olen myös ohjannut ensiksi harjoittelemaan matalamman kynnyksen ryhmään, joita opistossa on.

Harjoitukset huipentuvat esiintymiseen

Kuoron kokoontumiskerrat alkavat aina alkurentoutuksella ja äänenavauksella, minkä jälkeen Anttila käsittelee tekniikkaa. Sitten tehdään yhdessä sointu- ja puhtausharjoituksia, stemmausta ja opetellaan uusia lauluja. Ohjelmisto sovitetaan naisäänelle.

Sampolan Laulajat esiintyy säännöllisesti, vähintään kerran opetuskaudessa, mutta esiintyminen ei ole ehto kuoroon osallistumiselle.

Kuluva kevät huipentuu konserttiin 18.5.2025. Suunnitelmat myös syksylle ovat selvät ja kohtalaisen suuret, sillä silloin vuorossa on Antonio Vivaldin Gloria yhdessä soitinyhtyeen kanssa.

– Teemme kuorolaisten toiveiden mukaan aina muutaman vuoden välein isomman esityksen, sillä se vie eteenpäin eri tavalla kuin pienet esiintymiset.

Sampolan Laulajista Anttila puhuu mielellään kuorolaisina, ei harrastajina, sillä kuoro on hänen mukaansa enemmän kuin harrastus.

– Se on elämäntapa.

Kaikkea muuta paitsi räppiä ja räkärokkia

Sampolan Laulajissa harjoitellaan musiikkia monipuolisesti barokista nykypäivään. Anttilalla on vain yksi rajaus siihen, mitä kuorossa ei voida laulaa.

– Räppiä ja räkärokkia emme esitä. Räppi ei sitä paitsi ole edes musiikkia, vaan runonlaulun nykyaikainen muoto.

Sampolan Laulajat on myös rekisteröity yhdistys. Anttila halusi rekisteröidä yhdistyksen vuonna 1999, sillä kuorotoiminta oli ehtinyt kasvaa niin paljon, että kuorolla oli omaa sisäistä taloutta, ja vastuut sen hoitamisessa olivat epäselvät.

– Nykyään Sampolan Laulajat ry:llä on toiminnantarkastaja, hallitus ja rahastonhoitaja, eivätkä vastuut kasaannu opettajalle, jonka ensisijainen tehtävä on johtaa ja opettaa kuoroa, Anttila kertoo.

Kuorolainen ei ole koskaan valmis

Yksi Sampolan Laulajien pitkäaikaisimmista jäsenistä on Päivi Haapaniemi, joka on kuulunut kuoroon vuodesta 1981. Hän päätyi kuoroon yhdessä ystävänsä kanssa, sillä molemmat pitivät laulamisesta. Ystävä lopetti myöhemmin kuorossa käymisen, mutta Haapaniemi jäi.

Hän kertoo saaneensa kuorosta pitkäaikaisia, uusia ystäviä.

– Kun porukka on samanhenkistä, kanssakäyminen on ihanan vaivatonta. Mukaan ovat tervetulleita kaikki. Nytkin vuodenvaihteen jälkeen saimme uusia kuorolaisia joukkoomme.
Haapaniemen mukaan kuorolaulamisessa ei koskaan ole valmis, sillä aina oppii uutta, kun ohjelmisto ja esitykset vaihtuvat.

– Kuorolaulaminen on valtavan voimaannuttava harrastus. Vaikka olisi karmea ilma, niin kuoron jälkeen fiilis on mahtava. Aina on sellainen olo, että on jäänyt plussalle, Haapaniemi kertoo.

Sampolan Laulajat kokoontuu maanantai-iltaisin Sampolan auditoriossa. Ilmoittautuminen seuraavan lukuvuoden ryhmien syyskaudelle alkaa netissä perjantaina 1.8.2025. Lukuvuoden aikataulut julkaistaan kesäkuussa kurssisivustolla.

Teksti: Anna-Katariina Maksimoff
Kuvat: Anna-Katariina Maksimoff
Jaa sosiaalisessa mediassa

Jätä kommentti