Elämänmittaisia kasvutarinoita, joissa jokainen on tekijä
Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Täältä tulee Internet!
Vieno kesätuuli hilasi lämpötilan vielä kahdenkympin tienoille elokuun alussa 1983. Pitkä jono mutkitteli halki Sampolan parkkipaikan. Kalevan puistotietä ajavista autoista ihmeteltiin, mitä kummaa pihalla tapahtuu, vaikka suurin osa saattoi arvatakin.
Grillimakkaran tuoksu täytti pihan, jossa tuhatpäinen joukko jonotti suomalaisille ominaiseen tapaan. Työväenopiston syyslukukauden ilmoittautuminen oli alkanut, ja opiskelijayhdistys nostatti pihalla jonottajien tunnelmaa.
Vielä 1970- ja 1980-luvuilla opiskelijat olivat tottuneet tekemään ilmoittautumisen työväenopiston toimistossa Sampolassa. Puhelinilmoittautumisen suosio kasvoi hiljalleen 1990-luvulla ja oli 2000-luvun alussa pääasiallinen ilmoittautumiskanava ennen kuin netti-ilmoittautuminen alkoi asteittain vuonna 2005.
Santra apuun
Puhelinilmoittautumisen apuna työväenopisto kokeili jopa Opisto-Santraa, joka oli puhelinpalvelu, johon opiskelija saneli haluamansa kurssit. Nauhat purettiin toisaalla, ja niiden tiedot lähetettiin työväenopiston toimistoon, jossa opiskelijoiden tiedot kirjattiin ylös.
– Opisto-Santrasta oli suuri apu, sillä ruuhkat olivat siihen aikaan valtavat, viestintäsihteerinä nykyään työskentelevä, silloinen kanslia-apulainen Ulla Jousmäki kertoo.
Juhlavuonna 2024 reilusti yli 90 prosenttia opiskelijoista ilmoittautuu kursseille netissä. Tarkkaa dataa ei ole saatavilla siitä, ovatko jäljelle jäävään osaan kuuluvat täysin internetin ulkopuolella vai ovatko he muusta syystä yhteydessä ilmoittautumisesta puhelimitse. Syitä voivat olla muun muassa heikko internetyhteys, puuttuva suomalainen henkilötunnus tai halu varmistaa yksityiskohtia kurssista. Ilmoittautuminen myös paikan päällä toimistoissa on edelleen mahdollista eikä työväenopisto toistaiseksi ole luopumassa siitä saavutettavuuden takaamiseksi.
Kotisivuaika avautuu
Ensimmäiset tietokoneet saapuivat työväenopistoon vuonna 1989. Sähköpostiosoitteet opiston henkilökunta sai käyttöönsä vuonna 1997. Samana vuonna opistossa aloittanut koulutussuunnittelija Anne Kilponen aloitti vuonna 1998 työväenopiston kotisivujen suunnittelun, jotta ne olisivat valmiit viimeistään 100-vuotisjuhlavuonna 1999. Sivut avattiin lopulta jo kesällä 1998.
Kilponen laati vuonna 2001 raportin työväenopiston kotisivujen rakentamisesta ja liikenteestä sekä uudistustarpeista. Juhlavuoden kynnyksellä työhuoneesta löytynyt Internet-nimellä kulkeva kansio kahdenkymmenen vuoden takaa naurattaa. Tuolloin Internet tunnettiin vielä ylevästi erisnimellä.
– Opiston sivuilla haluttiin antaa sama tieto kuin esitteessäkin on. Kuvien käyttöä vältettiin, jotta sivut aukeaisivat nopeammin. Kuvia käytettiin kuitenkin lasten ja nuorten kuvataidekoulun sivuilla, Kilponen kertoo.
Kotisivut suunniteltiin huolellisesti muutaman kokouksen jälkeen. Sivut rakentuivat oppisopimustyönä Tampereen kaupungin viestintäyksikössä.
– Kävin itse päivän mittaisen kurssin HTML-kielen perusteista, ja sain käyttöopastuksen sivujen päivittämiseen niiden tekijältä, Kilponen kertoo.
Elokuussa 1998 sivuilla vieraili noin 2000 kävijää, kun vuonna 2001 vastaava luku oli jo lähes 16 000.
Saavutettavia tarinoita
Toistaiseksi viimeisen kerran Tampereen seudun työväenopiston kotisivut ovat uudistuneet keväällä 2021. Ilmoittautumissivuston ulkoasu puolestaan uudistui keväällä 2022. Molempien sivustojen keskeinen toimintaperiaate on taata saavutettavuus kaikenlaisille käyttäjille ja mukautua aina päätelaitteelle sopivaksi.
Ilmiselvän ulkoasu-uudistuksen lisäksi työväenopiston uusilla kotisivuilla avautui blogipohjalle Opistotarinat-verkkolehti, jota työväenopiston viestintäasiantuntija toimittaa. Myös 125-vuotisjuhlasivuston artikkelit ja aikalaishaastattelut on julkaistu Opistotarinoissa.
– Verkkolehti antaa äänen työväenopiston arjelle ja ihmisille ja auttaa toivottavasti myös huomaamaan opiston yhteiskunnallisen merkityksen, viestintäasiantuntija Anna-Katariina Maksimoff sanoo.
Jätä kommentti