Hämeenkadun historiaa

Hämeenkadun itäosa

Hämeenkatu lienee ainoa Tampereen katu, joka tunnetaan laajasti myös kaupungin ulkopuolella. Tamperelaisille Hämeenkatu on ollut merkittävä osa paikallista identiteettiä. Tampereen pääkatu on jättänyt muistijälkensä moneen eri sukupolveen.

Hämeenkatu on ollut nuorison kohtaamispaikka, tärkeiden historiallisten tapahtumien näyttämö sekä kaupan ja huvielämän keskus. Sen kautta kaupunkiin on kulkeutunut monenlaisia trendejä ja ilmiöitä.

Ensimmäinen Hämpin raitti keskittyy Hämeenkadun itäpäähän, joka on historiallisesti nuorempi osa Tampereen pääkatua. Tammerkosken itäpuoli kuului Messukylän pitäjään aina vuoteen 1877. Kun nykyisen Hämeenkadun itäinen päätepiste rautatieasema rakennettiin, se sijaitsi vielä Messukylän mailla. Kun Hämeenkatu perustettiin, sen itäinen päätepiste oli Tammerkoski.

Hämeenkatu tunnettiin ennen vuonna 1807 tehtyä virallista nimeämistä kaupunkilaisten suussa Raatihuoneen poikkikatuna, Torin laitaa kulkevana poikkikatuna ja Raastuvan poikkikatuna.

Hämeenkadun asema

Tampereen pääkatuna ei ollut mitenkään kirkossa kuulutettu. Kauppakatu oli pitkään ykköskatu, jonka varrelle rakennettiin komeimmat talot. Ensimmäisiä viitteitä muutoksesta tuli tosin jo vuonna 1865, kun suuri tulipalo vei mennessään Kauppakadun kulmilta kolmisenkymmentä taloa. Silloin alettiin pohtia paloturvallisuutta entistä tarkemmin. Takapihan asemassa ollutta Hämeenkatua päätettiin leventää, mikä oli kadun tulevan aseman kannalta merkityksellistä.

Kun Kyttälä liitettiin Tampereeseen, Tammerkosken ylittäneen sillan liikenne lisääntyi voimakkaasti. Samalla nousi Hämeenkadun arvo. Uusi silta valmistui vuonna 1884. Se oli yksi palanen Hämeenkadun merkityksen kasvussa. Pääväylän asemaan vaikutti myös se, että rautatieasema oli rakennettu Messukylän puolelle sopivasti Hämeenkadun jatkon linjalle.

Mitään tarkkaa vuosilukua siitä, milloin Hämeenkadusta tuli virallisesti Tampereen pääkatu, ei ole. Pankit rakensivat pitkään konttoreitaan Kauppakadun varteen. Sinne nousivat myös Sandbergin ja Tirkkosen komeat kauppatalot. Kun Tampereen raatihuonetta suunniteltiin 1800-luvun lopulla, oli selvää, että Kauppakadun puoleinen kylki oli komeampi kuin Hämeenkadun kylki.

Lopullinen vahvistus Hämeenkadun ykkösasemalle tuli, kun sen varteen alkoi nousta 1900-luvun alkuvuosikymmenellä komeita kerrostaloja, kuten Commerce, Ruuskasen talo, Hällströmin palatsi, Kauppahallin virastotalo ja Kymmenen miehen talo. Helsinkiläistoimittaja Gustaf Mattson vieraili 1900-luvun alussa Tampereella ja ihasteli rautatieasemalta avautunutta katunäkymää. Pienellä ironialla maustetussa kommentissa pääkatu toi muistumia kuulusta Berliinin Unter den Lindenistä.

”Jalkakäytävät ovat niin leveät, että toinen puoli Hämettä mahtuu toiselle puolelle, toisen taivaltaessa toista. Hyvin eurooppalaisia rakennuksia, komeita kauppoja, citykäytävä kuten Helsingissäkin, kahvikauppa aivan kuten Nissen Helsingissä, vanha kirkko kuten Helsingissä.”

Koko kaupunki suri Imatran uhreja

Hämeenkadun varrella ei ole enää yhtään toimivaa elokuvateatteria, mutta aikaisemmin niitä riitti myös kadun itäpäässä. Historia alkaa jo 1900-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä. Kun asunnot olivat ahtaita, elokuvateatterin katsomo tarjosi esimerkiksi nuorelleparille yksityisyyttä, jota he kaipasivat.

Filmi-innostus tuotti myös äärimmäisen traagisen tapahtumasarjan. Elokuvateatteri Imatra syttyi tuleen kesken amerikkalaisen Muukalaisen tytär -filmin 23. lokakuuta 1927. Elokuvan pääroolissa oli kuulu Gloria Swanson. Tulenarasta nitraattifilmistä käynnistynyt palo vei 21 ihmisen hengen. Se oli pohjoismaisen elokuvahistorian suurin turma.

Teatteria oli aiemmin huomautettu monista turvallisuusongelmista. Onnettomuutta vauhditti se, että koneenkäyttäjä oli kokematon 17-vuotias poika, joka hätääntyi. On kerrottu, että Imatran uhrien hautajaisista muotoutui koko Tampereen surujuhla, johon osallistui jopa 20 000 ihmistä.

Hämeenkadun itäpään ja koko kadunkin vanhin toimiva kahvila on Siilinkari, joka aloitti vuonna 1960 huonekaluliike Mikko Nupposen vanhoissa tiloissa. Kahvila on tunnetun tamperelaisen leipurin Juhani Linkosuon luomus. Näsijärven maamerkistä nimensä saanut Siilinkari heijasteli mannermaisia vaikutteita. Logon suunnitteli tamperelaistaiteilija Kimmo Kaivanto. Siilinkaria pidettiin modernin kaupunkikulttuurin tienraivaajana.

Alkuvuosina Siilinkarissa oli miesasiakkailla pikkutakkipakko. Nuoriso yritti kaapata kahvilaa reviiriinsä, mutta Juhani Linkosuo korosti, ettei kahvilaa perustettu ”nuorison maleksimispaikaksi”. Erityisen karsaasti hän suhtautui nahkapuseroisiin pärinäpoikiin ja heidän surinasussuihinsa. Heitä kehotettiin ”ajamaan ohi kun meillä päin liikutte”. Hämeenkatu oli Linkosuon leipomolle muutenkin tuttu. Rakensihan suvun ensimmäinen leipuri Aarne Linkosuo leipomonsa Hämeenkatu 1:een vuonna 1936. Nykyisin leipomo on Kangasalan puolella.