Manserock
Tamperelaisyhtyeet Coitus Int ja Alwari Tuohitorvi tekivät kesällä 1975 erikoislaatuista yhteistyötä: ne soittivat illan kimpassa kahdessa eri huvipaikassa. Orkesterit vaihtoivat keskenään paikkaa kesken illan. Tiskijukka soitti levyjä illan puolimaissa orkesterien matkatessa kohteesta toiseen. Oli sovittu, että huvipaikkojen väli ei saa olla sataa kilometriä enemmän.
Tätä kahden bändin pakettia myytiin nimellä "Manserock -75".
"Manserockia" on toki tehty jo paljon aiemminkin, mutta käsitteeksi termi alkoi muodostua vasta tuolloin.
Aineksia oli. Coitus Intin ja Alwari Tuohitorven ohella myös Kaseva ja Virtanen olivat jo julkaisseet ensimmäiset albuminsa. Vuonna 1975 studioon pääsi myös Heikki Silvennoisen ensimmäisenä bändinä tunnettu Tabula Rasa, joka teki tiivistä yhteistyötä Coitus Intistä lähteneen Mikko Alatalon kanssa.
Lisävoimiakin oli tulossa. Eppu Normaali aloitti vuonna 1976 ja Popeda sitä seuraavana vuonna.
Suomalaisessa kirjallisuudessa tamperelainen realismi oli Väinö Linnan ja Lauri Viidan johdolla eräänlainen vastavoima "helsinkiläiselle" modernismille viime sotien jälkeen. Vastaavanlainen asetelma oli kevyessä musiikissa 1970-luvun puolivälistä alkaen: maakunnissa tamperelaisia bändejä ymmärrettiin ja niistä tykättiin, mutta pääkaupungin valloitus vei aikansa.
Jo kauan sitten Juicesta, Popedasta ja Epuista on kuitenkin tullut kansakunnan yhteistä omaisuutta ja Juicesta koko suomirockin tunnustettu isähahmo. Valtakunnallisen suosion ehti saada myös Kaseva. Veltto Virtanen, Kari Peitsamo, Moog Konttinen, Nolo et Rähjä sekä Ilona ovat niin ikään tunnettuja manserockin viestinviejiä.
Juice ja useimmat hänen soittokaverinsa eivät olleet kotoisin Tampereelta. He tulivat Juankoskelta, Outokummusta, Salosta, Töysästä, Kemistä, Ruovedeltä, Kiimingistä – sieltä täältä.
Tulijoiden ensimmäinen aalto muutti Tampereelle opiskelemaan tai töihin tehtaaseen, mutta kohta kaupungilla alkoi olla myös sellaista musiikillista vetovoimaa, että sekin innosti muuttamaan.
Juice Leskisen, Mikko Alatalon ja Harri Rinteen ohella tulokkaita ovat olleet esimerkiksi Pentti Penninkilampi, Safka Pekkonen, Petteri Salminen, Eetu Tuominen, Matti Takala, Ila Loueranta, Puntti Valtonen, Anssi Tikanmäki, Jari Yliaho, Harri Marstio, Dave Lindholm, Heikki Salo, Pauli Hanhiniemi ja Olli Lindholm.
Muuttajiin voidaan lukea kokonainen yhtyekin: porirockin kärkinimiin kuuluva Yö on ollut jo pitkään oikeastaan tamperelainen bändi.
Kaikkia tulokkaita ei mielletä "manserockareiksi", mutta tietynlaiseen jatkumoon he kuuluvat.
Manserock oli todella iso ilmiö 1980-luvulla. Musiikkiin liittyi tuolloin muukin ilmaisu. Juicen Grand Slamin keikat olivat eräänlaista teatteria; oman panoksensa moniin esityksiin antoi näyttelijä Matti Pellonpää, joka oli yhtyeen "näennäisbasisti". Vastaavassa roolissa hän vieraili myös Popedan ja Eppu Normaalin keikoilla. Boheemi Pellonpää asui pitkiä aikoja Juicen luona.
Manserockareiden kanssa samoissa kuvioissa pyörivät myös ohjaajaveljekset Aki ja Mika Kaurismäki. He tekivät esikoiselokuvansa Juicen ideoimasta Tuuliajolla-kiertueesta ja hyödynsivät myöhemminkin manserock-miesten taitoja niin musiikintekijöinä kuin jopa näyttelijöinä.
Keskeisistä manserock-bändeistä Popeda jatkaa 2010-luvulla edelleen. Eppu Normaalikin keikkailee silloin tällöin, samoin Grand Slam.
Tampereen Työväen Teatterissa on syyskuusta 2006 alkaen pyörinyt manserock-musikaali Vuonna 85. Katsomo on vuodesta toiseen täpötäynnä.
Pelkkää nostalgiaa manserock ei silti ole.
Se elää oikeastaan jo toisessa polvessa. Hauli Brosin Kalle Alatalo on Mikko Alatalon poika. Teit isäin taivaltavat myös Popedan Arwo Mikkosen pojat Jukka eli Sir Christus ja Matti eli Matthau Mikojan, Safka Pekkosen poika Paavo sekä Anssi Tikanmäen pojat Eljas ja Eemil. Mustien Enkelien Jussi Aaltonen on Pate Mustajärven sisarenpoika.
Ehkä manserock on jo geeneissä.