Kalle Päätalo
11.11.1919—20.11.2000
Minä vielä näytän
”Olen jälkeenpäin ajatellut, että tuo oli minussa jollakin tavalla vaistomaisesti syntynyt ajatus: minä vielä näytän. Ja varmasti se on ollut elämäni johtolause. Kun on ollut sairauksia ja monia vaikeuksia, vaikka aina ei olisi jaksanut ja vaikka kuinka vaikean ahdingon läpi on joutunut menemään, niin olen tämän muistanut: että minä vielä näytän", kertoo Kalle Päätalo itse.
Professori Kalle Päätalo oli kirjailijana tavattoman ahkera ja tuottelias. Samalla hänen teostensa saama suosio on suomalaisessa mittakaavassa ennennäkemätön. Päätalon kirjoittamaa 39 romaania on myyty miljoonia kappaleita; niistä on tehty näytelmiä ja elokuvia. Kirjailijan uuttera ponnistelu köyhästä tukkijätkästä päätoimiseksi kirjailijaksi on suomalainen sankaritarina. Suosiosta kertoo sekin, että hänelle on perustettu oma nimikkoseura, Kalle Päätalo -seura.
Kalle Päätalo on ilmiö, jossa kiteytyvät monet suomalaiset ominaisuudet: peräänantamattomuus, rehellisyys ja nöyryys elämän edessä. Tämän erityisen suomalaisuuden Päätalo on onnistunut sisällyttämään jokaiseen teokseensa. Hän on kirjoittanut elämänsä teoksiksi, ja teokset elämäkseen.
Kirjailijana Päätalo on kronikoitsija, pohjoisten seutujen historian kirjoittaja, joka tallensi väsymättömällä tarmolla muistiin kokonaisen aikakauden. Kirjoihinsa hän tarkasti kuuntelemalla jäljensi ihmisten puheenparren, heidän olemuksensa, elämänvaiheensa ja kokonaisen kappaleen elämää 1900-luvulta. Erityisesti valtava 26-osainen Iijoki-sarja tuo esiin Päätalon monitasoisen kerronnan ja taidon juoksuttaa realistista tarinaa.
Tulevan kirjailijan lapsuus oli köyhä ja monin tavoin henkisesti raskas. Päätalon kahdeksanlapsinen "kattilakunta" oli saanut ostettua itselleen Taivalkoskelta oman pientilan, Kallioniemen, ja rakennettua sinne kahden huoneen pirtin. Isä Herkko eli Lauri Herman Päätalo oli savotta- ja tukkityömies, jota pojan kirjoittamisharrastus ärsytti suuresti.
Äiti Riitu eli Briitta-Stiina oli lapsena myyty ihmisauksuunissa varakkaamman väen pirttiin huutolaiseksi eli luukoiraksi. Riitu kävi kodinhoidon ohessa töissä myös kodin ulkopuolella. Äidin kova elämä kosketti Päätaloa, ja hän käyttikin vanhempiensa elämää esikuvana romaanissaan Viimeinen savotta.
”Olin lapsesta asti innokas kaunokirjallisten tekstien lukija”, kertoo Kalle Päätalo. ”Kun isäni sairastui kansakouluaikanani pitkäaikaiseen mielisairauteen, minusta tuli moniksi vuosiksi lähes erakko. 13-vuotiaana, käydessäni kansakoulun viimeistä luokkaa, minussa heräsi halu yrittää kirjoittaa. Haluni kirjoittaa ei sammunut, vaikka en saanutkaan tekstejäni julkaistuksi. Vasta viisi vuotta yhteen menoon kestäneen sotareissuni aikana aloin nähdä lehdissä kirjoituksiani painettuna."
Sotareissun myötä Kalle Päätalon elämä muuttui. Hän avioitui 1944 ja asettui Tampereelle. Töitä tuleva kirjailija sai metsurina ja sittemmin sekatyömiehenä rakennuksilla. Kirvesmieheksi edenneen Päätalon elämän toinen tärkeä vaihe alkoi v. 1947. Silloin hän pääsi opiskelemaan rakennusmestariksi Tampereen teknilliseen kouluun, mistä hän valmistui kaksi vuotta myöhemmin. Päätalo palkattiin saman tien rakennusmestariksi Jorma Aaltosen rakennusliikkeeseen. Kolmas tärkeä luku kirjailijan elämässä alkoi 1955, kun hän avioitui toisen vaimonsa Leenan kanssa ja sai kaksi tytärtä, Riitan 1956 ja Elinan 1959.
Kalle Päätalon esikoisromaani Ihmisiä telineillä ilmestyi 1958 kirjailijan ollessa 39-vuotias. Se sai varsin myönteiset arvostelut ja palkittiin Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnolla. Kirjasta otettiin samana vuonna kolme painosta, yhteensä 10 500 kappaletta. Sen jälkeen kirjailijan tuotanto kasvoi ripeästi. Vuonna 1960 ilmestyi Koillismaa-sarjan ensimmäinen teos, ja sen jälkeen joka vuosi odotettu uusi kirja.
Kalle Päätalo siirtyi vapaaksi kirjailijaksi 1963, jolloin hän jätti hyvästit monivaiheiselle rakennusmestarin uralleen. "Mestarin työn ohessa kirjoitin öisin ja viikonloppuisin romaania. Ja täytyy sanoa, että tuohon aikaan olin taas elämässäni todella loppuunkulunut… Meillä oli vähän rahaa säästössä, joten vaimon kanssa päätimme, että kokeillaan vuosi. Sillä tiellä ollaan yhä."
Palkinnot ja arvonimet
Hämeen läänin taidemitali 1978
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1958, 1963, 1967, 1973, 1982 ja 1991
Väinö Linna -palkinto 1999
Kiitos kirjasta -mitali 1970
Valtion kirjallisuuspalkinto 1971
Tampereen palkinto 1989
Professorin arvonimi 1978
Filosofian kunniatohtori (Oulun yliopisto) 1994