Keskustorin historiaa

Tammerkosken kartano

Ensimmäiset käsityöläisten vanuttamot ja myllyt koskessa mainitaan 1400-luvulla. Ensimmäinen asiakirjoissa mainittu Tammerkosken asukas oli Matts aff Koskis – Kosken Matti – joka tunnettiin lautamiehenä 1405. Vuonna 1512 mainitaan lautamiesten luettelossa Pedher Koskildha eli Pekka Koskelta tai Koski-Pekka.

Kylän nimenä esiintyy 1540 edelleen Koski, mutta neljä vuotta myöhemmin jo Tamberkoski – samaa nimeä on ensimmäistä kertaa käytetty vuonna 1555 myös kosken nimenä, kuten myös suomenkielistä muotoa Tammerkoski.

1600-luvun alkupuolelle asti seudun mahtisuku oli Vaininen, jonka miehet toimivat pitkään nimismiehinä. Kun vapaaherra Ernst Creutz osti Tammerkosken talon ja yhdisteli siihen muita tiloja, Tammerkoskesta tuli kartano. Majuri Hans Henrik Boije hankki sen omistukseensa 1754. Näille maille kosken länsirannalle kuningas Kustaa III perusti Tampereen 1.10.1779.

Neljän kirkon tori

Keskustori sai nykyisen nimensä 1930-luvulla. Sitä ennen tori tunnettiin Kauppatorina ja 1830-luvulla asiakirjoissa Kirkkotorina. Maanmittari Daniel Hall piirsi 1775 Tampereen ensimmäisen tonttikartan. Kartassa oli tori, jonka neljälle nurkalle oli varattu tilaa kirkoille – todennäköisesti luterilaiselle, anglikaaniselle, reformoidulle ja roomalaiskatoliselle kirkolle. Teollisuuskaupunkiin uskottiin saatavan paremmin ulkomaisia mestareita ja työnjohtajia, jos he voisivat harjoittaa omaa uskontoaan. Kirkoista toteutui vain luterilainen kirkko. Daniel Hallin karttaan oli merkitty paikka myös raastuparakennukselle.

Tori kaupan ytimenä

Tampere perustettiin 1779 kolmen elinkeinon eli teollisuuden, käsityön ja kaupan varaan. Alussa kauppa ja käsityö olivat pääelinkeinot, kunnes tehdastyö nosti Tampereen kasvuun 1800-luvun alkupuolelta lähtien.

Tampereella käytiin kauppaa aluksi paitsi pilaripuodeissa ja porvarien huoneistoissa myös Kauppatorin markkinoilla. Tammerkoski tunnettiin markkinapaikkana jo 1600-luvulla, ja kaupungin perustamisen jälkeen torilla pidettiin useat vuotuiset markkinat, joille maalaiset toivat tuotteitaan ympäri maakuntaa. Alkuun Tampereen porvareilla oli oikeus pitää myös majoitus- ja väkijuomaliikettä markkinoiden aikaan, mikä aiheutti monenmoista levottomuutta. Sittemmin torikaupasta tuli arkipäivää, ja Tampereen tori toimikin vilkkaana kauppapaikkana 1800-luvun lopulle asti.

Keskustorin suihkukaivo

Raatihuoneen edessä oleva suihkukaivo on Finlaysonin patruuna Wilhelm von Nottbeckin 1883 lahjoittama julkinen veistos, lajissaan kaupungin vanhin. Suihkukaivon piirustukset laati sveitsiläissyntyinen insinööri Robert Huber, joka suunnitteli myös vesijohtoverkoston Tampereelle. Suihkukaivorakennelman valmisti F. Kahle und Sohn Saksassa. Suihkukaivon valmistumista juhlittiin keisari Aleksanterin nimipäivänä syyskuussa 1883.

Kauppatorin koristuksella oli paitsi toria kaunistava myös käytännöllinen merkitys: sen alkuperäisenä tarkoituksena oli toimia kaivona, josta vettä sai hakea ”huushollitarpeisin”. Siinä juotettiin myös hevosia.

Suihkukaivoa kunnostettiin viimeksi 1999, jolloin siihen lisättiin valaistus. Suihkukaivo on suojattu talveksi jo 1900-luvun alusta alkaen. 2000-luvun alkupuolelta lähtien suihkukaivon talvisuojana on ollut arkkitehti Juha Ryösän suunnittelema lasikupu.

Cocktail a ’la Manhattan

Vuonna 1936 Kauppatorin nimeksi vaihdettiin Keskustori ja samalla päätettiin järjestää asemakaavakilpailu torin seudusta, sillä jo aiemmin oli herännyt ajatus torin ja Frenckellin alueen uudistamisesta. Tuomariston mukaan ”tehdasrakennukset oli hävitettävä, Keskustori oli laajennettava ja tasattava Puutarhakatuun saakka”. Raatihuone ja Keskustorin etelälaidan talot eivät kuitenkaan kuuluneet kilpailuohjelmaan. Kirjastotalo, teatteritalo sekä kirkkorakennukset piti ohjelman mukaisesti säästää – ja Frenckell hävittää.

Asemakaavakilpailun voitti arkkitehtien Ragnar ja Martta Ypyän ehdotus Cocktail a ’la Manhattan. Siinä olisi purettu paitsi koko Frenckell, myös Keskustorin jugendtalot ja Raatihuone. Jälkimmäisten tilalle ehdotettiin 1930-luvun funkishenkeen lamellitaloja.

Kilpailuehdotuksia ei toteutettu sellaisenaan. Vuonna 1938 valmistui silti asemakaava, jossa Puutarhakadun pohjoispuolelle olisi rakennettu 11-kerroksinen kaupungintalo. Pohjoispää torista oli määrä rauhoittaa markkina- ja juhla-aukeaksi.  Frenckellin punatiiliset talot olisi purettu ja rantaan rakennettu yhtenäinen puisto ja joitakin asuinkerrostaloja.

Purkamiseen ei ehditty ryhtyä, sillä talvisota syttyi. Sodan jälkeen tehdaskiinteistöön ryhdyttiin kunnostamaan kaupungin virastoja ja muita toimitiloja. Frenckell on siis aikansa edeltäjä ja esimerkki vanhojen tehdastilojen uudiskäytöstä Tampereella.

Syrjäsen mausoleumi

Tampereen historian kenties rumin rakennus on sijainnut Keskustorilla Palanderintalon edustalla. Vaalea kaakelikolossi oli sotien aikana rakennetun maanalaisen väestönsuojan maanpäällinen osa. Sitä kutsuttiin Syrjäsen mauseoleumiksi kaupunginvaltuuston puheenjohtaja K. V. Syrjäsen mukaan.

1950-luvulla Syrjäsen mausoleumi purettiin ja sen tilalle rakennettiin pitkä katos , jonka itäpäässä oli käynti maanalaiseen yleiseen käymälään, ”Tampereen metroon”. Katoksen alta kuljettiin myös maanalaiseen linja-autonkuljettajien taukotupaan.

Keskustorilla, erityisesti Hämeenkadun varrella, on vuosikymmenien mittaan ollut erilaisia kioskeja, joista on saanut mm. lehtiä, savukkeita ja makeisia.

Raatihuone uhattuna

Sotien jälkeen Suomessa ei arvostettu uusrenessanssityyliä. Puhuttiin ”sekatyylistä”, ”rappiorenessanssista” ja ”tyylinaamiaisista”. Tampere-Seurakin ehätti jo sotavuosina ehdottamaan Raatihuoneen purkua ja modernin tavaratalon rakentamista tilalle.

Mitään ei onneksi tehty, vaikka Raatihuoneen purkamista yhä mietittiin. Vaikka valtuusto muutti kokouksensa takaisin Raatihuoneelle 1962, rakennuksen kohtalo oli edelleen avoin. Useat vaikutusvaltaiset henkilöt puolustivat arvokohteen säilyttämistä.

Sitten muutettiin vanhaa ideaa ja päätettiin rakentaa liiketalo Raatihuoneen taakse. Perustettiin Kiinteistö Oy Kauppa-Häme, jolle 1966 valmistui kiinteistöjä. Uusien rakennusten vuoksi uhrattiin 1800-luvulla rakennetut kaupunginvankila, VPK:n kalustohuone Hämeenkadun puolella ja Kaupunginhotelli Kauppakadun varrella.

Raatihuone kuitenkin säästyi, ehkä juuri Kauppa-Hämeen rakentamisen vuoksi, sillä Raatihuoneen purkaminen olisi merkittävästi viivästyttänyt uuden tuottoisan liiketalon rakentamista.

Raatihuone oli aikoinaan perustettu puupaalujen ja hirsikehikon varaan. 1970-luvulla huomattiin, että rakennus uhkasi vajota saveen. 1977 uusi perustus juntattiin betonipaaluista, joita painettiin hydraulisella puristimella talon alle 1,3 kilometriä.

Raatihuone on nykyään Tampereen ylpeys. Se saneerattiin täydellisesti 2004.

Molinin tontilla

Kauppatori oli pitkään kohtalaisen pieni torialue. Sen pohjoislaidalla oli vuodesta 1875 apteekkari Karl Molinin talo (itse asiassa parikin taloa) tontilla, joka ulottui Sandbergin talolta kohti koskea. Vuonna 1908 Molinin työtä jatkanut poika siirsi apteekkinsa paremmalle paikalle Commercentaloon. Kaupunki osti 1913 tontin taloineen virastokäyttöön, ja rakennukseen siirtyi rahatoimikamari. Ajatuksena oli tasata koko torialue. Siihen ei kuitenkaan ryhdytty, ei edes Molinin talon purkamisen jälkeenkään 1960-luvulla.

Talossa on toiminut apteekin lisäksi muun muassa olutkauppa, Wirtain kehruutehtaan myymälä ja pukimoliike. Viime vuosinaan Molinin talossa oli pääasiassa kaupungin virastoja. Molinin tontin takana sijaitsi aikoinaan Frenckellin paperitehtaan sekalaisia rakennuksia, muun muassa pakkavarasto ja lumppuhuone. 1920-luvulla purettiin Satakunnankadun varresta suuri tiilivarasto ja muut sen jälkeen vähitellen.

Molinin rakennusten purkamisen jälkeen Keskustori avautui Finlaysonille saakka. Avoimena tori on muutaman metrin Moskovan Punaista toria pidempi. Molinin tontille on ehdotettu muun muassa monitoimirakennusta tai kansalaisten palvelupistettä. Nykyään alueella on pysäköintipaikkoja.

Keskustorin joulu

Ensimmäisen kerran joulukuusi tuotiin Kauppatorille joulukuussa 1894. Kuusen lahjoitti Lielahden patruuna Wilhelm Fredrik von Nottbeck, jouluna sen juurella jaettiin lahjoja kaupungin varattomille lapsille. Vuodesta 1930 Keskustorille on pystytetty kuusi säännöllisesti joka jouluksi.

Joulurauhan julistus kuullaan Raatihuoneen parvekkeelta jouluaattona Vanhan kirkon kellojen lyötyä 12. Seremonia toistuu joka vuosi samana: Työväenyhdistyksen soittokunta kajauttaa aluksi Tampere-fanfaarin. Fanfaarin jälkeen seuraa joulurauhan julistus, joka on kuultu vuodesta 1945. Keskieurooppalaisista joulutoreista on haettu vaikutteita 2000-luvun joulutoriin.

Nakkifakiirin koppi

”Nakkifakiiri” on yleisnimitys Tampereen kaduilla ja toreilla siirrettävistä kojuistaan makkaroita ja nakkeja myyneistä kauppiaista. Erityisesti muistetaan Keskustorilla sekä Itsenäisyydenkadun ja Kalevan puistotien kulmauksessa sijainneet vaaleanvihreät siirrettävät kojut.

Ei ole varmaa tietoa, mistä nakkifakiiri-nimitys tulee. Eräs selitys on se, että myyjä pystyi aina loihtimaan varsinaisten suomimakkaroiden loputtua vielä tiskin alta lisää makkaroita myyntiin. Joku sitten olisi tokaissut, että ”oot sää aika fakiiri”. Toinen selitys liittyy nakkikoppien kiikkeryyteen – eli piti olla ”aika vakiiri”, että kopissa pystyi työskentelemään.

Nakkifakiiriperinne katkesi toviksi, kun viimeinen nakkikoppi katosi kaupunkikuvasta 1990-luvun lopulla. Vanha perinne saatiin uudelleen käyntiin keväällä 2009, jolloin metalliyrittäjä Kari Kaski ryhtyi pitämään nakkikioskia
Keskustorilla. Varsinaisia aukioloaikoja ei ole, mutta keltainen lappu ikkunassa tiedottaa: ”Aukee ehtoolla.”

Nykytori

Keskustorin nykyinen ilme pohjautuu 1990-luvun aatekilpailun voittajan KSOY Arkkitehtuuria -toimiston suunnitelmiin. Keskustorin eteläosaan – toisinaan Jugendtoriksi kutsutulle alueelle – sijoitettiin muun muassa bussipysäkkejä katoksineen. Tampereen Teatterin ja Raatihuoneen väliseltä osalta poistettiin Viistokatu, ja aukio nimettiin Raatihuoneentoriksi.

Keskustorin pohjoisosasta on rakentunut Frenckellinaukio, jolta on alikulku Finlaysonin alueelle. Aukion katukiveykselle valmistui 2004 Runopolku, joka on Pirkkalaiskirjat ry:n jäsenten kirjoittama kivilaattoihin hakattu ketjuruno. Torin pohjoisosan alla on 2000-luvulla valmistunut pysäköintitalo.

Keskustorilla on pidetty suurlakon 1905 kokouksia, ja sisällissodan 1918 jälkeen torille koottiin punavankeja. Sodan jälkeen Kauppatorilla pidettiin voitonparaateja. Ruotsin kuningaspari vastaanotti täpötäyden torin tamperelaisia 1979 kaupungin 200-vuotisjuhlissa, ja vuoden 1995 jääkiekkomestaruus villitsi tamperelaiset jopa uimaan torin suihkulähteessä.

Keskustorilla pidetään markkinat joka kuun 1. maanantaina sekä vuoden mittaan lukuisia muita markkinoita. Keskustorilla on julistettu joulurauha, juhlittu uuttavuotta, itsenäisyyspäivää ja vappua. Torilla on nähty mm. Tammerkosken Sillalla -tapahtuman ja Tammerfestin konsertteja, Kukkaisviikkojen ja Tampereen Teatterikesän ohjelmaa ja muita kulttuuritapahtumia. Lisäksi puhe- ja vaalitilaisuudet, kulkueet ja mielenosoitukset tuovat ilmettä torivilinään.

Historiallisten rakennusten reunustama Keskustori on kaupunkilaisten olohuone, avoin kaupunkitila ja tapahtumien tyyssija: kaupungin sydän.