Virelä, Virelä on Ikurin sydän, sanotaan näin. Isot äijät, vanhat äijät rakensi talon talkoilla ja me kölvit pyörittiin siellä jaloissa tietysti sitten, rakennustyömaalla on hieno pyöriä. Sitä kautta Virelä on meille ja minullekin, mä tiedän sen lattiasta kattoon, kellarista vinttiin kyllä mitä siinä talossa on. Eli siellä on eletty sitä lapsuutta ja siellä on eletty myös sitä nuoruutta ja tietysti urheilu kuulu jokaisen ikurilaisen ja Ikurin Vireen jäsenen toimenkuvaan, se oli selvä asia, kuka paremmin kuka huonommin.
Ja sitte tietysti toisellakymmenellä niin me pidettiin siellä tanhukerhoja ja meillä oli näytelmäkerhoja ja meillä oli vaikka mitä. Kaiken muistan. Westlundin Arja ohjas meitä tanssimisen saloihin ja [naurua] sellaista kaikkee erittäin nastaa. Se oli hieno talo ja se oli meille hyvin tärkee. Ja sitten tietysti se täytyy nyt jo uskaltaa kertoo tän ikäsenä, että yöllä me mentiin sinne salaa likkojen kanssa, mutta sehän kuuluu asiaan [naurahtaa]. Että että. Se oli todellinen monitoimitalo [nauraa] ja toivottavasti on edelleen näille uusillekin sukupolville, mutta muistakaa olla varovaisia kynttilöitten kanssa. [nauraa]