Kissanmaa ja Takahuhti

Kissanmaa

Kissanmaan alueen arvellaan saaneen nimensä seudulla 1800-luvulla eläneistä ilveksistä. Alueen rakentaminen alkoi 1940-luvun lopulla, ja se edustaa sodanjälkeisen puutarhakaupungin suunnittelun ihanteita; kadut kaartuvat luonnonmuotoja myötäillen ja omakotitalot on sijoitettu limittäin väljyyden ja yksityisyyden lisäämiseksi. Kissanmaankadun kerrostalot puolestaan synnyttävät kaupunkimaisia näkymiä. Majavakadulla sijaitsevat rivitalot ovat Kissanmaan ainoita tyyppitaloja, mutta nopeasti rakentunut alue on ilmeeltään yhtenäinen. Tähän vaikuttivat tarkat rakennusmääräykset.

Alueen tonttien vuokralaiset valittiin sosiaalisin Kissanmaalla työläisperhe pääsi rakentamaan pienellä pääomalla, ja tulevat asukkaat rakensivatkin talonsa pääosin itse talkoilevien tuttaviensa avustuksella. Nopeimmillaan perustukset rakennettiin parissa, ulkokuori neljässä kuukaudessa, ja perhe saattoi muuttaa puolivalmiiseen taloonsa reilun puolen vuoden kuluttua rakennustöiden aloittamisesta. Ullakolle rakennettiin yleensä alivuokralaisasunto. Alusta lähtien kaikkiin taloihin tuli vesijohto ja sähkö.

Takahuhti

Takahuhti oli 1500-luvulla Messukylän pitäjän suurin ja vanhin kylä, jossa oli lähes 30 tilaa, mm. Irjala, Kokko, Janka, Loimala ja Hinttala. Nämä kantatilat muodostivat vielä 1800-luvun lopulla tiiviisti rakennetun kyläkeskuksen Ristinarkkuun, teiden risteykseen, Myöhemmin tilakeskukset siirrettiin kukin omien peltojensa äärelle. Vanhojen tilojen maita pilkottiin asuintonteiksi jo 1900-luvun alussa, ja omakotirakentaminen voimistui 1950-luvulla. Vanhasta maaseutumaisemasta on vielä jäljellä pieniä peltoaukeita ja muutama kantatila.