Tehtaiden Tammerkoski

Tammerkoski

Tammerkoski syntyi noin 7 500 vuotta sitten. Alkujaan muinais-Näsijärven vedet laskivat Pohjanlahteen. Maan kohoaminen muutti vesien virtauksen etelään. Järven eteläpäässä vesi nousi ja syntyi puro, joka syövytti hiekkaiseen maaperään kosken. Syntyi nykyinen Tammerkoski, joka virtaa Näsijärvestä noin kahden kilometrin matkalla 18 metriä alempaan Pyhäjärveen. Tammerkosken länsirannalle syntyi Tampereen kaupunki 1779. Keskiajalla koskeen rakennettiin lähikylien myllypatoja ja jauhomyllyjä. 

Myöhemmin rannoille syntyi muita teollisuusyrityksiä. Tammerkoskessa oli alun perin neljä koskea ja niiden kunkin alapuolella suvanto. Koskiin on rakennettu neljä voimalaitosta. Tampellan (1916) ja Finlaysonin voimalaitokset (1926) rakennettiin yläputoukseen, Tampereen sähkölaitoksen voimalaitos keskiputoukseen (1932) sekä TAKO:n, Verkatehtaan ja Liljeroosin omistama voimalaitos alakoskeen (1937). Niiden yhteenlaskettu teho on 18 megawattia.

Tampereelle oli annettu vapaakaupungin oikeudet 1821–1905. Kuka tahansa sai muuttaa kaupunkiin ja toimia haluamassaan ammatissa, mutta kaupungissa ei saanut viljellä maata. Kaupunkiin sai myös tuoda ja viedä tavaraa ulkomailta ja Venäjältä ilman tullia. Kaupungin asukkailla oli oikeus tunnustaa mitä tahansa kristillistä uskoa.

Tehtaan työläisiä ja työläislapsia

Tammerkosken tehtaat vetivät työvoimaa maaseudulta kaupunkiin. Teollisuus loi perustan kaupungin väkiluvun kehittymiselle. Köyhässä Suomessa tehtaat tarkoittivat uusia mahdollisuuksia ja omaa rahaa, jota ei ennen ollut. Työ- ja elinolosuhteet eivät olleet huonommat kuin maaseudulla, mistä lähdettiin. Parkanon pohjoispuolelta lähdettiin Amerikkaan ja eteläpuolelta Tampereelle ja muihin etelän kaupunkeihin. Tampere oli siis hämäläisten Amerikka.

Tampereesta tuli varsinainen tehdaskaupunki 1840-luvulla, jolloin tehdastyöläisten määrä ylitti käsityöläisten määrän. 1870-luvulla tehdastyöläisten osuus oli huipussaan, noin 75 % kaupungin asukkaista. Tekstiiliteollisuus oli myös suuri naisten työllistäjä. Yli kolme neljännestä Finlaysonin tehtaan työntekijöistä oli naisia 1850. Tampere oli naisten kaupunki: kiivaimpina muuttovuosina 100 miestä kohti muutti 130 naista. Tyypillinen pumpulilainen tuli tehtaan palvelukseen 15–20-vuotiaana. Hän pysyi työpaikassaan koko työikänsä ajan tai kunnes meni naimisiin. Moni leski palasi tehtaaseen.

Finlaysonin tehtaan vuoden 1897 järjestyssäännön mukaan työpäivä alkoi aamulla kello kuusi ja päättyi illalla kello seitsemän. Aamupäivällä klo 8–9 oli aamiaistunti ja iltapäivällä klo 14–15 päivällistunti. Lauantaisin ja aattopäivinä työtä tehtiin 8 tuntia. 14-vuotiaiden työpäivä sai olla 6–7 tuntia. Työ alkoi pillin puhalluksella, jonka jälkeen tehtaan portit suljettiin. Kahdeksan tunnin työaika saatiin 1917.

Tampereen tehtaissa oli enimmillään 1001 alle 15-vuotiasta työntekijää 1870. Historioitsija Väinö Voionmaa kirjoittikin: ”Tampere on tuhannen ja yhden tehdaslapsen surullinen satukaupunki”. 1890-lähtien alle 12-vuotiaat lapset eivät enää saaneet tehdä teollisuustyötä. Työväen oloista alettiin puhua laajalti 1800-luvun lopulla, ja työntekijät osallistuivat itsekin keskusteluun. Tehdastyötä ei pidetty enää 1900-luvun alussa parhaana kasvatuksena, lasten paikka oli koulussa. Tampereella oli vielä 1940-luvulle saakka yleisesti tapana, että tehtaaseen mentiin heti rippikoulun jälkeen.