Kintulammin luonnonsuojelualue

Kintulammin alue rauhoitettiin Tampereen kaupungin lahjana 100-vuotiaalle Suomelle 18.4.2018. Kintulammin luonnonsuojelualue on Tampereen laajin luonnonsuojelualue. Kintulammin ja vanhemman Vattulan luonnonsuojelualueen yhteispinta-ala on 608,5 hehtaaria, mikä tekee alueesta Pirkanmaan kolmanneksi suurimman luonnonsuojelualueen heti Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistojen jälkeen.

Kintulammin laaja metsäalue on useiden lampien ja pienten järvien sekä soiden rikkomaa mosaiikkia. Sen arvo perustuu metsäalueen laajuuteen ja yhtenäisyyteen, puuston vanhuuteen, alueen runsaspuustoisuuteen ja paikoittain runsaaseen lahopuun määrään.

Luonnonsuojelualueella liikkuessa tulee noudattaa rauhoitusmääräyksiä.

Alueen sijainti ja kulkuyhteydet

Kintulammin luonnonsuojelualue sijaitsee entisen Teiskon kunnan alueella reilut 20 kilometriä Tampereen keskustasta koilliseen. Luonnonsuojelualueella on kaksi parkkipaikkaa: P1 Keltolahdentiellä ja P2 Kintulammentiellä. Kintulammin parkkipaikalle (P2) kuljetaan Viitapohjan tiehaarasta 2 km Pulesjärventietä, jonka jälkeen vasemmalle Kintulammentietä noin 4 km. Kortejärven puoleiseen päähän (P1) kuljetaan Viitapohjan tienhaarasta kymmenisen kilometriä Pulesjärventietä, jonka jälkeen käännytään vasemmalle Keltolahdentielle, jota ajetaan reilun kilometrin. Sen jälkeen käännytään vasemmalle metsätielle, jossa on tienviitta Kortejärven maja. Metsätietä ajetaan kilometrin verran, ja tien varressa on pysäköintipaikka.

Reitit ja palvelut

Kintulammi on uniikki ja vetovoimainen retkeilykohde. Sitä on kunnostettu erityisesti vuonna 2017. Retkeilyalueella on 18 kilometriä opastettua retkeilyreitistöä pitkospuupolkuineen ja noin 300 metriä esteetöntä polkua. Alueella on neljä yksilöllistä laavua: Kirkkokivi, Kaukaloisten kallio, Saarijärvi ja Kintulammi, joiden yhteydessä on tulipaikat. Lisäksi Kaulamoisen rannalla on kaksi tulipaikkaa: Ylä-Kaulamoinen ja Ala-Kaulamoinen.

Kintulammin alueella on mahdollisuus saunomiseen, uintiin ja virkistyskalastukseen, sillä alueella on kaksi vuokrattavaa eräkämppää: Kintulammin maja ja Kortejärven tila. 

Kintulammin retkeilyalueesta ja eräkämppistä voi lukea lisää Outdoorstampre.fi-sivustolta.
 

Alueen kuvaus ja luonnon piirteet

Kintulammin alueen metsät ovat pääosin kuivaa ja tuoretta kangasta. Lehtomaista kangasta on pieninä alueina, mutta lehdot ovat huomattavan harvassa. Alueesta viidennes on soita, joista valtaosa on ojitettu vuosikymmenten varrella. Kintulammin pääpuulajit ovat mänty ja kuusi. Alueen erikoisuus ja Etelä-Suomen oloissa huomattavan arvokas piirre on ikivanhojen ylispuiden, aihkimäntyjen, esiintyminen. Alueella on yhteensä kymmeniä erittäin järeitä, kilpikaarnaisia aihkeja, joista vanhimmat lienevät jopa 400-vuotiaita.

Kintulammin alueen kasvillisuus koostuu Pirkanmaan seudulle tyypillisestä tuoreen kangasmetsän lajistosta. Alueella kasvaa runsaasti ruokasieniä esimerkiksi haperoita ja rouskuja, kantarelleja ja erityisesti suppilovahveroita.

Nisäkkäistä alueella on havaittu muun muassa mäyrä ja karhu. Pesimälinnuston arvoa nostavat Vattulan alueen harvalukuiset isommat kololinnut: varpuspöllö, viirupöllö, palokärki ja pohjantikka. Vattulassa on myös varpushaukan monivuotinen pesimispaikka ja mehiläishaukan reviiri sekä vahva metsokanta.

Ajan kuluessa ja lahopuun määrän lisääntyessä Kintulammin alue tarjoaa vanhan metsän lajistolle hyvät elinolosuhteet.

Selvitykset

Kintulammin luonnonsuojelualueen ojitettujen soiden käsittelyjä koskevassa selvityksessä on tarkasteltu vaihtoehtoisina menetelminä soiden ennallistamista (hakkuu ja ojien tukkiminen), patoamista sekä sitä, ettei ojitetuille soille tehdä toimenpiteitä.

Selvityksessä on mallinnettu eri toimenpiteiden vaikutus Kintulammin luonnonsuojelualueen ojitettujen soiden kasvihuonekaasutaseeseen, vesistökuormitukseen ja monimuotoisuuteen. Selvityksen teki Luonnonvarakeskus ympäristönsuojeluyksikön tilauksesta. Selvityksen voi pyytää ympäristönsuojeluyksiköstä.