Pyynikin luonnonsuojelualue

Pyynikin luonnonsuojelualue perustettiin 6.5.1993 ja se on kooltaan 49,62 hehtaaria. Pyynikin harju sijaitsee Tampereen keskustan länsiosissa. Luonnonsuojelulain mukaisen rauhoituksen tarkoitus on suojella ainutlaatuista harjukokonaisuutta, harjuluontoa, kuten uhanalaista harjukasvilajistoa ja taata Pyynikin säilyminen kaupunkilaisten ulkoilu- ja virkistysalueena, maisemansuojelualueena ja geologisena muistomerkkinä. Rauhoituksella pyritään estämään myös maaston ja kasvillisuuden kuluminen. Alueen monipuolinen ja voimakkaasti kulttuurivaikutteinen kasvillisuus sekä maisemakuvan säilyminen järeänä metsämaisemana pyritään säilyttämään.

Alueella liikkuessa tulee noudattaa rauhoitusmääräyksiä.

Alueen sijainti ja kulkuyhteydet

Pyynikki on pyöräily- ja kävelymatkan päässä keskustasta. Alueelle pääsee sekä omalla autolla että linja-autolla. Pyynikin näkötornin luona on jonkin verran parkkipaikkoja ja Pyynikin uimarannan vierestä niitä löytyy enemmän. Esimerkiksi hotelli Rosendahlin pysäkiltä pääsee näkötornille portaita pitkin. Tarkempia tietoja linja-autojen aikatauluista saa Tampereen joukkoliikenteen sivuilta.

Reitit ja palvelut

Pyynikin harju järeine mäntyineen ja mahtavine maisemineen on Tampereen suosituimpia virkistysalueita. Alueella onkin ulkoilureittejä ja 26 metriä korkea näkötorni kuuluisine munkkikahvioineen. Pyynikillä on viime vuosina uusittu puuportaita ja ulkoilureittien kaiteita. Näkötornin vierestä löytyy opastustaulu ja alueen kartta.

Pyynikillä on mahdollista ulkoilla kaikkina vuodenaikoina. Harjulla on paljon polkuja ja kävelyteitä. Lähivuosina kunnostettavan luontopolun varrella on kuntoilukatos. Osa reiteistä on valaistu ja talvisin ne toimivat hiihtolatuina. Pyöräillä voi kahdella kevyen liikenteen reitillä, jotka kulkevat harjun poikki, mutta maastopyöräily on ehdottomasti kielletty. Luonnonsuojelualueen rajat on merkitty rajapaaluin.

Pyynikillä, luonnonsuojelualueen ulkopuolella, on myös uimaranta nurmikenttineen. Rannassa on leikkikenttä, palloilukenttiä ja tenniskenttiä. Pyynikin kesäteatteri sijaitsee rannassa, Joselininniemessä.

Alueen kuvaus ja luonnon piirteet

Pyynikinharju on osa 200 kilometrin harjujaksosta, joka alkaa Salpausselältä, Lahden tienoilta ja jatkuu Kankaanpäähän saakka. Pyynikin harju on näistä harjuista korkein (160 metriä merenpinnasta) Sitä pidetäänkin maailman korkeimpana soraharjuna. Harju on valittu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisemanähtävyydeksi vuonna 1993.

Pyynikillä vallitseva puulaji on mänty. Luonnonsuojelualueen kasvillisuus vaihtelee kangasmetsäkasvillisuudesta harju- kallio- ja lehtokasvillisuuteen. Putkilokasvilajien runsaus (yli 300 lajia) kertoo kulttuurilajien huomattavasta osuudesta. Vähälukuisempaa harju- ja kalliokasvillisuutta edustavat sarjatalvikki, kanervisara, hietaorvokki, mäkivirvilä, kalliohatikka ja harjuhäränsilmä. Alueella kasvaa myös lähteikkö- ja lehtokasvillisuutta kuten hetekaalia ja lehtoleinikkiä.

Luonnonsuojelualueella pesii noin 23 lintulajia, joista mustapääkerttu edustaa vaateliaampaa lehtolajistoa.

Alueen historiaa

Tampereen kaupungin perustamisen aikaan 1779 Pyynikki oli karjan laitumena ja kaupunkilaiset ottivat sieltä vapaasti kotitarvepuuta. Ensimmäiset metsän käyttöä koskevat rajoitukset annettiin jo vuonna 1803. Tuolloin määrättiin sakkoa sille, joka jätti hakkuutähteet kokoamatta ja viemättä pois alueelta. Hakkuut kiellettiin kokonaan 1830. Hakkuukiellon tullessa voimaan Pyynikillä oli vain kitukasvuinen männikkö koivu- ja leppävesakon sekä heinikon seassa. 20 vuotta myöhemmin männikkö alkoi jo peittää Pyhäjärvelle ja Näsijärvelle avautuvia maisemia.

1850-luvulla Pyynikillä alkoi teollinen toiminta. Vuonna 1856 rakennettiin Tampereen Tulitikkutehdas Jalkasaaren ja Joselininniemen väliselle alueelle. Vuonna 1890 aloitti toimintansa Nikolai Bauerin perustama trikootehdas, josta myöhemmin kehittyi Suomen Trikoo Oy.

Vuonna 1962 kaupunki rakensi Thermopyleen kentälle uuden laululavan nimeltä Pyynikin laululava, josta ei ole jäljellä enää juuri mitään.

Pyynikki on sekä Pyhäjärvelle että Näsijärvelle avautuvine maisemineen ja näkötorneineen tärkeä matkailukohde. Nykyinen 26 metriä korkea, arkkitehti Vilho Kolhon suunnittelema näkötorni valmistui vuonna 1926. Tyyliltään se on klassistinen. Aikaisempi 1888 valmistunut puurakenteinen Georg Schreckin suunnittelema näkötorni tuhoutui vuoden 1918 taisteluiden tulituksessa.