Elonkirjoa etsimässä, osa 2

Maapuu on niin kaunis. Soukkapuiston ja Kekkosenkadun välissä on liikenteeltä vapautunut pieni puistoalue, jossa hengailee niittykasveja, kierrätyskiviä ja maassa makoilevia maapuita. Osa niistä jää paikoilleen, osa siirtyy myöhemmin koirapuiston ja skeittipuiston alta pois.

– Maapuut ovat kauniita ja niihin tulee ihania kääpiä ja sieniä. Kuinka valtavan kaunis on sammaloituva puunrunko! Aivan ihana! Tätä haluaisin lisää kaupunkiin, Nousiainen sanoo.

Katselen maapuussa kasvavaa oranssia sientä. Mikähän se on?

– Se ei ole kääpä. Ehkä joku nahakka? Nousiainen arvelee.

– Nahakoita, rypyköitä ja hytyköitä on satoja, joita en paljon tunne, Kumpulainen kuittaa.

Puistoon on tulossa nurmea, apilaa ja niittyalueita. Puhe kääntyy lahopuihin.

Kumpulainen toivoo, että kuolleita puita jätettäisiin pystyyn parin metrin korkeudelta. Niin ne eivät olisi turvallisuusuhka ohikulkijoille. Niistä muodostuisi keloja ja pökkelöitä, joissa kolopesijät ja hyönteiset voisivat asustella. Myös lahoaviksi maapuiksi kannattaa jättää puuainesta.

– Emme tarvitsisi lainkaan hyönteishotelleja, jos jättäisimme lahopuista pari kolme metriä pystyyn ja puun yläosasta osan maahan lahoamaan. Parimetrinen puuraunio on paras hyönteisille, Kumpulainen sanoo.

Nousiainen keksiikin Pelasta pörriäinen -kampanjalle jatko-osan: "Pelasta pörriäinen ja jätä pökkelö".

– Käytännössä näin toimitaankin vanhojen lahopuiden kanssa, esimerkiksi Näsinpuistossa ja Lielahden kartanopuistossa. Kokonaisen puun kelottaminen kaupungissa on turvallisuussyistä vaikeaa, Levonmaa toteaa.

Lahopuut tarjoavat hyvän kasvualustan erilaisille kasveille, turvapaikan lahopuuhyönteisille ja ravintoa linnuille, jotka syövät hyönteisiä.

Matkalla myös monimuotoista muovia ja yksitoikkoista asfalttia

Matkan varrella maassa lojuu siellä täällä styroksia, muovikääreitä ja pulloja.

– Tämä on rakennustyömaiden lieveilmiö. Muutkaan ihmiset eivät sitten välitä, kun rakennustyömaa on kesken, Levonmaa pohtii.

Onko roskaaminen uhka monimuotoisuudelle?

– Eivät ne hyväksi ole, mutta en yleisesti pitäisi roskaantumista Suomen luonnon suurimpana hätänä, vaikka mikromuovi onkin lyönyt mediassa läpi, Nousiainen sanoo.

Patikoimme Pellavatorin laitaa. Jalkojen alla on asfalttia ja laattoja.

– Maaperäekologian professori totesi, että pinnoitettu maa on kuollut maa, Nousiainen muistelee.

Maaperän pitäisi päästä ilman kanssa kosketuksiin. Silloin siellä on aina jotain elämää. Edes bakteereja.

– Tarvitsemme lisää luontoperäisiä ratkaisuja, Levonmaa lisää.

– Esimerkiksi sopivanlaisesta hiekasta linnut nappailevat hyönteisiä ja varpuset kylpevät – kunhan maan pintaa ei ole peitetty laatoilla tai asfaltin alle, Nousiainen lisää.

Maaperällä on tärkeä rooli myös hulevesien hallinnassa, kun rankkasateiden määrät kasvavat ilmastonmuutoksen seurauksena.

Yksi maaperän monimuotoisuuteen vaikuttava tekijä on se, mitä puistojen puista putoaville lehdille tehdään. Käytäntönä on haravoida lehdet ja viedä ne Tarastejärven jätteenpolttolaitokseen. Toinen vaihtoehto olisi esimerkiksi silputa lehdet ruohonleikkurilla ja jättää ne maaperän eliöstön syötäväksi.

Tulevaisuudessa alueita voisi hoitaa eri tavoin nykyisen yhden ja saman sapluunan sijaan. Uusi toimintatapa vaatisi viestintää myös kaupunkilaisten suuntaan, jotta ihmiset tietäisivät, miksi puiden lehtiä ei enää korjattaisi kaikkialta. Kyltissä voisi lukea: "Parannamme monimuotoisuutta ja lisäämme luonnon terveysvaikutuksia."

Levonmaa kertoo, että toinen isoista ilmastonmuutokseen varautumisen toimenpiteistä on lisätä kaupunkipuiden lajirunsautta. Se lisää kaupunkipuiden resilienssiä eli selviytymiskykyä yllättävistä tilanteista. Kumpulainen antaa esimerkin:

– Jos kaikki kaupunkipuut olisivat puistolehmuksia ja ilmastonmuutoksen mukana tänne tulisi lehmusten sienitauti tai tuholainen, niin se tappaisi kerralla kaikki puut.

Anna lähiluonnolle arvoa

Rakentamisen hiilipäästöt ovat paljon esillä. Luontokato jää usein ilmastonmuutoksen jalkoihin, vaikka ne ovat kirjaimellisesti yhtä tärkeitä maapallon elämän kannalta.

– Meille tulee paikallisesti ristiriitoja luonnon ja hiilineutraaliuden kanssa. Luontoarvot ovat paikallisia ja ilmastonmuutos on globaalimpi ongelma, Nousiainen sanoo.

Esimerkiksi päästöjen kannalta on hyvä, että rakentamisen takia siirrettävät maamassat käsitellään lähellä, mutta luonnon kannalta ne saattaisi olla parempi viedä kauas luontoarvoilta arvokkailta alueilta.

– Toivottavasti saamme Tampereen kaupungin Lumo-ohjelmalla lisää arvoa tavallisen luonnon monimuotoisuudelle, Nousiainen sanoo.

Lumo-ohjelma on Tampereen kaupungin Luonnon monimuotoisuusohjelma vuosille 2021–2030. Hiilineutraaliutta edistetään Kestävä Tampere 2030 -ohjelmalla.

Luonto onkin aina arvokasta, vaikkei se olisi harvinaista tai uhanalaista.

– Lähiluonnon monimuotoisuus ja maaperän bakteeristo vaikuttavat suoraan terveyteemme. Sillä on merkitystä, mitä omalla takapihalla on, Nousiainen summaa.

Hyönteishotellit kertovat kiinnostuksesta

Katselemme yksinäistä hyönteishotellia Aleksandra Siltasen puistossa. Nousiainen pohtii, että Pelasta pörriäinen -kampanja on tehnyt paljon hyvää ja lisännyt hyönteisten arvostusta.

Hyönteishotelleja on ilmestynyt kaupunkikuvaan sekä kaupunkilaisten tekeminä että erilaisista hankkeista. Kumpulainen ohjeistaa hotellien perustajia: kiinnitä hotelli puun etelä- tai itäpuolelle ja riittävän korkealle maasta, jotta se ei jää talvella lumen alle.

Kävelemme Tammerkosken siltaa pitkin Wilhelm von Nottbeckin puistoon. Keskustelemme vuonna 2020 Tampereella käyttöönotetusta viherkertoimesta, joka on kehitetty maankäytön suunnittelun tueksi erityisesti kaavoittajien, maisema-arkkitehtien ja pihasuunnittelijoiden käyttöön.

Viherkertoimen tarkoitus on lisätä viherympäristön määrää, viihtyisyyttä ja monimuotoisuutta tiiviissä kaupungissa. Viherkerroin lasketaan jakamalla pisteytetty viherpinta-ala tontin kokonaispinta-alalla. Pisteitä saa esimerkiksi kasvillisuudesta, kuten puista.

Rakentamisessa raha liikkuu yleensä rakennusoikeuden mukana. Alueiden puita ja muita luontoarvoja on vaikea muuttaa rahaksi. Pitäisikö luonnon monimuotoisuudelle ja ilmastonmuutoksen vaikutuksille laskea myös hinta?

– Rahallisen arvon laskeminen on välivaihe, koska jossain vaiheessa pitää ymmärtää luonnon ja monimuotoisuuden tarjoamat muut arvot. Ne tulevat aina alimitoitetuksi rahassa. Luonnon itseisarvo pitää pystyä hyväksymään ja ymmärtämään, jotta se otetaan huomioon riittävällä tasolla eikä sitä aina tarvitse todistaa rahanarvolla, Kumpulainen sanoo.

Luonto on ihmisten elinehto. Se määrittelee terveytemme, ravintomme, ilman, jota hengitämme, kaikkien hyvinvoinnin. Sitä on vaikea mitata määrällisesti. Rahallisia tavoitteita taas on helppo asettaa. Keskusteluissa rahasta on tullut konkreettista, vaikka se on abstraktia. Luonto on konkreettista, mutta siitä on tullut abstraktia.

Mekin kirjaimellisesti tässä seisomme maaperän päällä puiden ympäröimänä. Emme tiliotteella.

– Luonnon arvoa on vaikea pistää paperille, Nousiainen toteaa.

– Se on moniarvoisempaa, komppaa Levonmaa.

– Raha on mittari, millä olemme nyt vähän aikaa laskeneet kaiken, Kumpulainen sanoo ja jatkaa:

– Olemme mitanneet rahan arvolla sitä, mihin on varaa ja mitä pystymme nyt tekemään. Se on mennyt metsään, koska emme ole laskeneet mukaan ilmastonmuutosta ja sukupuuttoaaltoa, joihin joudumme nyt varautumaan.

Paljon puulajeja puistossa

1840-luvulla perustettu Wilhelm von Nottbeckin puisto on puulajistoltaan kaupungin monimuotoisempia.

– Tässä on saarni, tuossa on jalavaa, vaahteraa, tammea. Tuolla on puistolehmuksia, sembraa…

– Tulee kuin apteekin hyllyltä! Levonmaa huudahtaa Kumpulaiselle, joka jatkaa luetteloa:

– …verivaahteraa, hieskoivua, pihlaja.

Astumme puiston portista Taidekeskus Mältinrannan kulmalle, jossa meitä tervehtii kaunis ja korkea japaninlehtikuusi.

Saavumme Näsinpuistoon ja pysähdymme lintujenruokintapisteelle. Lintujen lisäksi Näsinpuistossa elää ainakin oravia, lepakoita, rusakoita, siili ja paljon perhosia. Myös liito-orava on asustanut puistossa ainakin yhtenä keväänä.

Levonmaa kertoo, että Näsinpuistoa on entisöity viimeiset neljä vuotta. Puisto rakennettiin kalliolle 1800-luvun lopussa ja kaikki maa on silloin tuotu paikalleen.

– Näsinpuisto on erityinen paikka. Näköala aukeaa vesistöön. Täällä on paljon esimerkiksi perennaistutuksia, Levonmaa kertoo.

Kipuamme Näsinpuiston yli katsomaan niitä pystyyn kuolleita poppeleita, joista Levonmaa kertoi matkamme alussa. Niistä tulee uusia koteja lukemattomille ötököille.

Ihminen ei ole kaupungin ainoa asukas

Kaupungissa on paljon luontoa. Myös sellaista, jota ei metsässä ole: erilaisten eliöiden pieniä elinalueita ja jalolehtipuita, joilla kaikilla elävät omat hyönteislajit ja kasvavat omat sienet.

Miksi tavallisen tamperelaisen kannattaisi välittää luonnon monimuotoisuudesta? Nousiainen antaa esimerkin:

– Tampereella tehtiin tutkimus, jossa päiväkotilapset möyrivät monimuotoisessa metsämaassa. Jo kuukaudessa sillä oli suora vaikutus siihen, että vastustuskyky ja terveys paranivat.

Eikä kyse ole pelkästä fyysisestä terveydestä.

– Kaupunkiluonto vaikuttaa myös mielenterveyteen.

Eikä kyse ole pelkästä ihmisestä. Monimuotoisuus auttaa myös muita.

– Esimerkiksi hyönteislajiston ja pesäpaikkojen monimuotoisuus vaikuttaa linnustoon. Ihminen ei ole kaupungin ainoa asukas, vaikka onkin ainoa joka maksaa veroja. Haluamme parempaa elinympäristöä kaikille, Nousiainen sanoo.