Jukka Mäkelä (1949–2018) oli yksi sukupolvensa merkittävimpiä suomalaisia taiteilijoita ja näkyvimpiä hahmoja aikansa taidekentässä. Koko uransa ajan hän uudisti ilmaisuaan. Mäkelä tunnetaan ennen kaikkea suurikokoisista maalauksistaan sekä rohkeasta materiaalinkäytöstään.
Vaikka teoksilla ei ollut varsinaista aihetta, niiden lähtökohdat löytyivät usein luonnosta: lumisateesta, juurakoista, kallion pinnasta, valon taittumisesta ja vuodenaikojen vaihtelusta sekä pienistä havainnoista arjen ympäristöstä.
Uran alkuvaiheessa, 1970-luvulla, Mäkelän tuotanto muodostui herkkävireisestä, erilaisiin järjestelmiin perustuvasta luontolyriikasta. Mäkelän uran kypsyminen 1980-luvun alussa ajoittui voimalliseen suomalaisen maalaustaiteen vapautumisen ja kansainvälistymisen aikaan, ja hänen teoksiaan oli jo varhain esillä myös ulkomailla.
1980-luvulla suuret ”märkää märälle” -tekniikalla maalatut kankaat koettelivat taiteilijan rajoja, ja itse maalaamisprosessista tuli korostetun tärkeä. Vuonna 1987 Oulun musiikkikeskukseen valmistui Mäkelän uran suurin maalaus, lähes kahdeksan metriä korkea Finaali. Vaihe huipentui Venetsian biennaalissa 1988 esillä olleessa Maisema-teossarjassa.
1990-luvulla Mäkelän teoksissa maalaaminen yhdistyi herkkävireiseen hiiliviivaan. Ilmaisu oli aiempaa keveämpää ja piirroksellisempaa. 2000-luvulla hänen maalauksensa muuttuivat entistä värikkäämmiksi.
Näyttelyn yhteydessä julkaistaan kuvitettu näyttelykirja, joka on osa arvostettua Sara Hildénin taidemuseon julkaisusarjaa. Kirjan artikkeleista vastaavat taidekriitikko Timo Valjakka sekä taiteilija Ian McKeever.
Jukka Mäkelä 11.2.–21.5.2023 Sara Hildénin taidemuseossa
