Vuoden 2023 Pirkanmaan kirjoituskilpailu on ratkennut. Sekä proosa- että lyriikkasarjan voitot menivät tänä vuonna tamperelaisille kirjoittajille: proosasarjan voitti Anna Harju ja lyriikkasarjan Johanna Yrjänäinen. Sarjojen voittajat palkittiin 1 000 eurolla. Rahapalkintojen lisäksi proosasarjassa jaettiin seitsemän ja lyriikkasarjassa viisi kunniamainintaa. Voittajat ja kunniamaininnan saajat palkittiin pääkirjasto Metsossa järjestetyssä tilaisuudessa tiistaina 16. toukokuuta. Valinnat teki kilpailun palkintolautakunta, johon tänä vuonna kuuluivat kirjailija ja sanataideohjaaja Päivi Haanpää, kirjailija Anni Kytömäki, toimittaja Tero Alanko ja tuottaja-tiedottaja Simo Ollila.
Tampereen kaupunginkirjasto järjesti Pirkanmaan kirjoituskilpailun tänä vuonna jo 72. kerran. Kilpailun tarkoituksena on tukea uusia lahjakkaita kirjoittajia ja tarjota heille mahdollisuus saada tekstejään julkisuuteen. Kilpailuun voivat osallistua Pirkanmaan alueella asuvat, työskentelevät tai opiskelevat kirjoittajat, jotka eivät ole julkaisseet kaunokirjallista teosta tai omakustannetta.
Pirkanmaan kirjoituskilpailun osallistujamäärä oli kaikkien aikojen toiseksi korkein. Kilpailuun jätettiin yhteensä 405 kilpailutyötä. Proosaa näistä oli 216 kappaletta ja lyriikkaa 189 kappaletta.
Palkintolautakunta totesi, että kilpailuteksteissä suuret yhteiskunnalliset teemat eivät tällä kertaa nousseet keskeiseen asemaan. Enemmän kirjoitettiin henkilökohtaisista aiheista, kuten rakkaudesta ja läheisen kuolemasta – ei silti, etteikö maailmaa järkyttävistä tapahtumista koettaisi huolta. Monet osallistujat kirjoittivat vaikeista ajoista yksilön tasolla: pahasta olosta, väkivallasta ja erilaisesta huono-osaisuudesta. Palkintolautakuntaa ilahduttivat erityisesti kilpailutekstit, joissa rakkauden ja kuoleman kaltaisista ikuisuusteemoja oli käsitelty tuoreella ja oivaltavalla tavalla.
Proosasarjan voittaneen Anna Harjun Yksityisasioita-novellia palkintolautakunta kuvailee syvälle ulottuvaksi kertomukseksi, jossa ihmisten välisiä suhteita ja tunteita kuvataan hienovireisesti jättämällä tilaa lukijan omalle tulkinnalle.
- Lapset näkevät asiat eri tavalla kuin aikuiset. Proosasarjan voittaja sijoittuu – yksityiskohdista päätellen – kerrostalon pihaan 1990-luvun alussa. Sen kertoja on nimetön pikkutyttö, toinen päähenkilö hänen kaverinsa Satu. Lyhyt tarina todistaa, että kaikkea ei tarvitse kirjoittaa auki tai sanoa ääneen. Parhaat jutut ovat monesti sellaisia, jotka pakottavat lukijat tai kuulijat täyttämään aukkopaikat itse. Siinä vähäeleinen mutta erittäin visuaalinen Yksityisasioita onnistuu erinomaisesti, Tero Alanko kuvailee.
Lyriikkasarjan voitti Johanna Yrjänäinen runosikermällä Kirjeitä Pyhäjärveltä. Kuuden runon kokonaisuus luo palkintolautakunnan mukaan samanaikaisesti kauniita ja kipeitä tuokiokuvia kohtaamisista.
- Hyvä runo saa näkemään uudella tavalla. Kirjeitä Pyhäjärveltä antaa äänen järvelle, jonka luo tullaan kaipaamaan häntä, joka oli ”toukokuu marraskuun vaatteissa, / pieni pala hyvästiä kasvojen joka kulmassa.” Kokonaisuus on ehjä, ja se onnistuu puhumaan luonnosta ja menettämisestä tuoreella, omaäänisellä tavalla, mikä ei ole aivan pieni saavutus. Säkeissä on upeaa painoa ja rauhaa, Päivi Haanpää luonnehtii.
Pääpalkinto 1 000 euroa
Anna Harju, Tampere, novellista Yksityisasioita
Kunniamaininnat
Tomi Aho, Kangasala, novellista Hyvää
”Novelli on kiehtovien yksityiskohtien, yllättävien rinnastusten ja vahvojen tunnelmien juhlaa. Tarina kertoo paljon kertomalla vähän. Tilaa jää ruhtinaallisesti lukijan omille löydöille ja oivalluksille. Eroisyyttä on harvoin kuvattu näin riisutun riipaisevalla tavalla. Pieni, muutaman sivun pituinen öinen kertomus painaa kuin pidempikin teksti.”
Pia Autero, Ruovesi, Likaisia tarinoita
”Likaisia tarinoita -sarjan kolmessa taitavassa tekstissä näytetään erilaisia ihmisiä ja suhteita: pikkutyttö ja valasta muistuttava Johannes-setä, oletettavasti Tinderistä toisensa löytäneet opiskelijat, kiusatuksi tulemisesta nauttiva koululainen. Jokaisessa tarinassa maailma tuntuu olevan jollain tavalla hiukan vinksallaan. Vai onko ongelma sittenkin lukijan urautuneissa käsityksissä ja ajatuksissa, joita poikkeuksellisen osuvia yksityiskohtia sisältävät tarinat koettelevat?”
Emily Hallfast, Tampere, novellista Kesäkirja
”Novellin kertoja on tutustunut ihanaan ihmiseen – jolle hän tässä kirjoittaakin, puhuu sinulle – jolla on lapsi ja joka on avoimessa suhteessa. Teksti kuvaa ihmissuhteiden haurasta alkuaikaa ja uuteen tilanteeseen asettumista. Rinnalla kulkee Tove Janssonin tarina, ja Tuulikin (tai Tuutikin), joka on kertojan omien sanojen mukaan hänen päähänpinttymänsä. Novelli on lempeä ja toiveikas tavalla, joka tarttuu lukijaankin.”
Sirpa Annikki Nieminen, Mänttä-Vilppula, novellista Annikin kymmenen elämää
”Kaunis, runollinen proosa soljuu läpi Annikin kymmenen elämän kuin vesi. Vesi eri muodoissaan on myös kertomusten tärkeä elementti. Taidokkaiden elokuvamaisten leikkausten kautta tekstin eri osat – elämät – sulautuvat saumattomasti toisiinsa. Elämäntarina lainehtii eteenpäin täynnä ihmetystä ja leikkisän absurdeja pyörteitä – niihin ei voi muuta kuin heittäytyä mukaan ja seurata kuinka sukupolvien ketjujen solmut vähitellen aukeavat.”
Jaana Perholehto, Hämeenkyrö, novellista Eräästä kohtauksesta
”Eräästä kohtauksesta -novelli on poikkeuksellinen tutkimusmatka ihmisaivoihin. Migreenikohtauksen aikana syntyvät muistikuvat johdattavat lukijan päähenkilön elämäntarinaan, erityisesti sen jäytävimpiin osiin. Kirjoittaja hallitsee välineensä erittäin hyvin. Novellissa on hienoja oivalluksia ja virkkeitä, jotka jäävät sykkimään mieleen. Rivivälit kertovat sen, mikä jää sanomatta.”
Kalle Seppälä, Tampere, novellista Simia Infaustus
”Novellin päähenkilö Simia infaustus on pienikokoinen kädellinen eläin, joka on päätynyt asumaan suomalaisen runoilijan luo. Kirjoittaja on ansiokkaasti laatinut novellin, jossa eletään arkea kotoisissa maisemissa mutta viitataan myös laajempaan teemaan, ekokriisiin. Viestin perillemenoon ei tarvita luennointia, tuokiokuvat riittävät. 10-sivuisen novellin jälkeen päähenkilöt tuntuvat tutuilta kuin olisi lukenut romaanin.”
Sanna Virtanen, Keuruu, novellista Omppu terapiassa
”Omppu terapiassa -novellin päähenkilö on kotipihan omenapuu. Kirjoittaja ei selitä mitään liikaa, vaan virkkeet loksahtelevat kohdilleen täsmällisinä. Tiiviydestä huolimatta syntyy kuitenkin myös eläviä mielikuvia sekä tapahtumista että henkilöhahmoista. Novelli osoittaa, että ihmisen ei aina tarvitse olla elämänsä keskushenkilö. Puutarhassa terapiaa voivat saada sekä puu että tarhuri.”
Pääpalkinto 1 000 euroa
Johanna Yrjänäinen, Tampere, runosarjasta Kirjeitä Pyhäjärveltä
Kunniamaininnat
Kaisla Hannuksela, Tampere, runosarjasta Valveunikuvia / harhaa
”Runovalikoiman aiheet vaihtelevat maailmantuskasta nautintoon, ahdistuksesta vapautumiseen. Feministisissä runoissa kuuluu myös kaikuja runoilija Katri Valan elämänjanosta ja hurmioituneesta lyriikasta. Säkeet on ladattu vimmalla ja tahdolla.”
Heidi Hirmukallio, Tampere, runosarjasta Rubikin kuutio
”Hirmukallion runosarja on sekä traaginen rakkaustarina että kehityskertomus. Romantiikka tekee harvoin näin kipeää, kuin Rubikin kuution runoja lukiessa. Lavarunouden tunnelmilla ja kevyesti riimeillä leikittelevä estetiikka on oivallinen tyylivalinta – tai ehkä kyseessä ei ollut edes valinta, vaan se ääni jolla tämä tarina vain oli kerrottava. Henkilökohtainen on yhteiskunnallista ja runoista löytyy paljon luokkaerojen ja päähenkilöiden erilaisten kokemusmaailmoiden oivaltavaa peilausta. Katkeransuloinen tunnelma jää asumaan lukijan mieleen pitkäksi aikaa...”
Eija Mäkelä-Häkli, Orivesi, runokokoelmasta Sodassa ja rauhassa
”Sodassa ja rauhassa -runokokoelmassa liikutaan kotoisten maisemien ja sotakuvaston välillä sujuvasti. Ilmaisu on voimakasta ja oivaltavaa. Runoissa on hyödynnetty kaunokirjallisuuden mahdollisuudet kommentoida ajankohtaisia asioita hienovaraisesti ja osoittelematta. Lukijan mieleen punoutuu sanoma rauhan puolesta.”
Mika Kulmala, Sastamala, Lyriikkaa lapsille ja lapsenmielisille
”Runot lapsille ja lapsenmielisille kertovat eläimistä: hevonen Heviletistä, salilla käyvästä hormonihiirestä, saunovasta pesukarhusta ja niin edelleen. Sanaleikit ilahduttavat oivaltajaa ja huumori osuu myös ns. aikuiseen lukijaan. Tällaisten runojen voisi kuvitella toimivan siltana loruista kovempiin aineisiin. Monissa runoissa on myös viesti: kettutyttö avaa häkit ja pelaamiseen addiktoituneen apinan verisuonissa virtaa energiajuoma.”
Sanna-Erika Suorsa, Tampere, runosarjasta Silta
”On kiva lukea tekstiä, joka pakottaa syventymään, mutta ei aivan aukene. Silta-runokokoelma seuraa teatteriesityksen kronologiaa ja sillä on jotain tekemistä Samuel Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmän kanssa. Näkökulma on kuin unessa, kaikella on merkityksensä, mutta ne ovat subjektiivisia. Kokoelman kieli ja rakenne ovat ylivertaisia, teksti onnistunutta ja ennen kaikkea kirjoittajan omaa. Runoista rakentuu jotain sellaista, mitä ei ole aiemmin ollut olemassa.”
Tiedustelut: [email protected]
