Kannanotto: Tampereen kaupungin vammaisneuvosto pelkää, että vammaisyhdistykset eivät toivu avustusten leikkauksista
– Vuonna 2024 Pirkanmaan hyvinvointialue on pienentänyt rajusti yleisavustuksia. Usealta vammaisyhdistykseltä leikattiin yli 70 prosenttia, esimerkiksi Tampereen Viittomakieliset ry:ltä jopa 90 prosenttia aiempaan avustusmäärään nähden, toteaa vammaisneuvoston puheenjohtaja Katja Metsävainio.
Avustuksen pienentymistä ei ennakoitu esimerkiksi ennakkotiedotuksella. Leikkaukset saattavat johtaa vapaaehtoistoiminnan ja vertaistuen alasajoon.
– Tässä säästetään väärästä paikasta. On jo pitkään tiedetty, että vapaaehtoisvoimin toimiviin yhdistyksiin tehdyt taloudelliset satsaukset saadaan kuusinkertaisesti takaisin. Järjestöjen tuottamaa sosiaalista pääomaa ei pystytä järjestämään palkkatyönä. Pelkään, että näiden päätösten seurauksena monet pienet vammaisyhdistykset joutuvat lopettamaan toimintansa ja monen isommankin yhdistyksen on pakko supistaa toimintaansa rajusti, Metsävainio jatkaa.
Pienten vammaisyhdistyksien toimintaedellytykset tulee turvata
Suuret sote- ja vammaisjärjestöt varautuvat muun muassa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen, STEA:n, avustusten pienemiseen valtakunnallisesti. Se tulee heijastumaan yhdistysten mahdollisuuksiin toimia alueellisesti Pirkanmaalla. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain mukaisesti hyvinvointialueen on edistettävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia.
– Tampereella on ollut hyvä järjestöyhteistyön henki, mutta täysin ilman avustuksia ei kukaan voi toimia. Siksi erityisesti liikunta-, aistivammaisten sekä toimimisesteisten henkilöiden yhdistystoiminnasta tulisi huolehtia, sanoo Metsävainio.
Vammaisten henkilöiden osallisuus yhdistystoimintaan vaatii erityisiä edellytyksiä, kuten esteettömiä toimisto- ja kokoontumistiloja, avustajia ja viittomakielen tulkkeja. Näistä aiheutuu myös lisäkustannuksia. Olisikin perusteltua miettiä positiivista erityiskohtelua avustuspäätöksissä.
Vammaisjärjestöt tuottavat merkityksellisyyden ja osallistumisen kokemuksia, joita ei voi ostaa muualta. Vertaisten yhdessä tuottama yhdistystoiminta edistää vammaisten henkilöiden hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.
– Oman yhdistyksen kautta syntyvä henkireikä on korvaamaton. Toiminta on välttämätöntä vastapainoa, jotta selviää keskellä esteellistä rakennettua ympäristöä ja asenteellista ilmapiiriä. Panostus vammaisjärjestöihin on keino purkaa eriarvioisuutta, tähdentää Metsävainio.
Kannanottoa julkaistaessa Pirha ei ollut vielä julkaissut yhdistyksille myönnettävää kohdeavustuskokonaisuutta.
