Hyperrealistiset veistokset jäljittelevät ihmiskehoa tai sen osien muotoa, piirteitä ja pintaa luoden hätkähdyttävän todentuntuisen illuusion ruumiillisuudesta. Fyysisten yksityiskohtien tarkka toisintaminen synnyttää tunteen, että edessämme on todellisten ihmisten kopioita. Sisällöllisesti veistokset käsittelevät ihmiselämää kaikessa moninaisuudessaan: eksistentiaalisia kysymyksiä, elämän eri vaiheita syntymästä kuolemaan, identiteettejä ja rooleja, tunteita ja kokemuksia, yhteiskunnallisia kysymyksiä ja ihmisluonnon universaalisuutta. Teokset toimivat ihmiselämän peilinä ja näyttävät, miten minäkuvamme on muuttunut 1970-luvulta 2020-luvulle.
Hyperrealistinen kuvanveisto sai alkunsa jo 1960-luvulla, osin vastareaktiona abstraktin taiteen estetiikalle. Suuntauksen alkukodissa Yhdysvalloissa George Segalin ohella esimerkiksi Duane Hanson ja John DeAndrea palasivat veistotaiteessaan ihmishahmon korostetun realistiseen esittämiseen, kuvaustapaan, jonka oli katsottu vanhentuneen ja jääneen ajastaan jälkeen. George Segal oli 1960-luvulla yksi ensimmäisistä taiteilijoista, jotka ottivat ihmishahmon uudelleen aiheekseen. Ihmiskehon tarkasta kuvauksesta tuli taidemaailman ilmiö 1970-luvulla. Kaikki kolme kulkivat omia teitään kohti nykyajan figuratiivista realismia. He sovelsivat perinteisiä tekniikoita, kuten mallintamista, valoksia ja veistoksen pinnan maalaamista eri tavoin, luodakseen teoksia, jotka näyttivät olevan lihaa ja verta. Kaikkien kolmen vaikutus viimeisen kuudenkymmenen vuoden kuvanveistotaiteeseen on ollut mullistava. Myöhemmät kuvanveistäjien sukupolvet ovat omaksuneet heidän lähestymistapansa ja kehittäneet sitä edelleen.
Viiteen osaan jaoteltu HYPER esittelee hyperrealistisen kuvanveiston rajattomia mahdollisuuksia. Tarkastelun kohteena ovat ihmiskloonit, mittakaavalla leikkiminen, muodonmuutokset, kehon osiin keskittyminen sekä monokromaattisuus eli yhden värin eri sävyjen käyttö.
HYPER-näyttelyyn valitut eri näkökulmia hyödyntävät teokset tarjoavat tiivistetyn mutta ennennäkemättömän kunnianhimoisen katsauksen hyperrealismin kehitykseen ja osoittavat, kuinka perusteellisesti ihmishahmon esittäminen on vuosikymmenten myötä muuttunut.
Näyttely on toteutettu yhteistyössä saksalaisen Institut für Kulturaustauschin kanssa. Teoksia on saatu lainaksi näyttelyyn taiteilijoilta, gallerioilta, taidesäätiöiltä ja yksityiskokoelmista ympäri maailman.
HYPER
1.6.–29.9.2024
Tampereen taidemuseo
