Ilmiöt näkyvät kulttuurin opetuksessa: ”Pohjimmiltaan olemme yhtä”

Tampereen seudun työväenopistossa ja Pirkan opistossa espanjaa, kulttuuriaiheisia luentoja ja kädentaitoja opettava Mirja Rekola uskoo, että globalisaatio on saanut ihmiset kiinnostumaan omasta kulttuuristaan yhä enemmän.

– Entisajan uskomusolennot eli jumaluudet ja haltijat kiinnostavat. Nykyajan nuoren näkökulmasta ne vaikuttavat eksoottisilta, ja he haluavat kuulla, miten tällaisiin olentoihin on muinoin uskottu.

Ajattelun muutos

Rekolan kurssit liittyvät suomalaiseen kulttuuriin ja muinaisuskoon, mutta myös latinalaiseen Amerikkaan, Meksikoon ja intiaaneihin. Moni tulee kulttuurikursseille siksi, että on kiinnostunut kuulemaan, miten ennen ajateltiin. Rekolan kursseilla kuulee esimerkiksi, millaisena kansanparannus nähtiin 1000 vuotta sitten tai miten vaikka eläimiin suhtauduttiin.

– Ajattelussa on tapahtunut suurin muutos. Modernin yhteiskunnan kehittyessä vanhat uskomukset ovat hävinneet.

Latinalaiseen Amerikkaan keskittyvät kurssit vetävät samasta syystä, mutta myös matkustamisen vuoksi, sillä lyhyet luentokurssit antavat usein tiiviin katsauksen kulttuurin historiasta nykypäivään.

Yhtenäinen ihmiskunta

Rekolan opetuksen teemat kotoinen Suomi ja kaukainen Amerikka vaikuttavat kahdelta ääripäältä luonnon, maantieteen ja historian näkökulmista, mutta pohjimmiltaan ihmiskunta on kuitenkin niin yhtenäinen, että samankaltaisuuksia on helppo nähdä.

– Uskomukset, jotka Suomessa ovat joskus vallinneet, näkyvät edelleen intiaanikulttuureissa, joita modernisaatio ei ole tuhonnut. Yhteneväisyydet näkyvät myös siinä, että usein samat asiat ovat olleet tärkeitä tai yhtä maagisia, kuten esimerkiksi eläimet. Eläinlaji vain on eri Pohjolassa ja tropiikissa.

Erot näkyvät Rekolan mukaan erityisesti kansanluonteessa.

– Pohjoista leimaa rauhallisuus ja analyyttisyys, kun taas latinalaisessa Amerikassa se ei ole tärkeää, vaan ennen kaikkea iloisuus ja spontaanius. Kansanluonne muotoutuu niissä olosuhteissa, joita on tarjolla.

Kulttuuri määrittää omat rajansa

Kulttuuriin keskittyvistä kursseista puhuttaessa on vaikea ohittaa keskustelua kulttuurisesta omimisesta. Meksikossa vuosia asunut Rekola pohtii teemaa opetuksessaan jatkuvasti, vaikka käsite ei ole yksiselitteinen, sillä kyse on kokemuksesta.

– Intiaanien päätulonlähde latinalaisessa Amerikassa on käsitöiden myynti matkailijoille, mutta he itse rajaavat tietyt pyhät kirjontamallit, vaatteet ja korut myynnin ulkopuolelle.

Rekola pitääkin ratkaisuna selkeää viestimistä siitä, mitkä rajat ovat. Myös toisten kunnioittaminen on oleellista. Meksikossa asuessaan hän törmäsi usein intiaaneihin kohdistuneeseen salakuvaukseen, jossa henkilö kuvataan postikorttiin tai myyntituotteeseen lupaa kysymättä.

– Kuten myös monet muut kulttuurit, intiaanitkaan eivät ole yksi joukko, vaan monta kansaa, joilla on kaikilla omat rajansa.

Kurssi-ideat tulevat itsestään

Lukuvuodelle 2023–2024 Rekola on suunnitellut kuoleman mysteereihin keskittyvän kulttuuriantropologisen ja uskontotieteellisen kurssin, jossa käsitellään sitä, mitä kuolema on, miten eri kulttuureissa ja uskonnoissa siihen suhtaudutaan ja millaisia uskomuksia siihen liittyy. Kurssilla käsitellään myös elämän ja kuoleman rajaa sekä eutanasiaa.

– Tarkoitus on antaa tilaa keskustelulle, ja jokainen saa jakaa ajatuksiaan sen verran kuin haluaa, Rekola kertoo.

Syyskauden ohjelmassa on myös kurkistus jouluperinteiden historiaan ja siihen, miten joulua vietetään muualla maailmassa. Espanjan kurssit jatkuvat myös sekä meksikolaisten kädentaitotekniikoiden kurssit, kuten helmikorujen pujottelu intiaanien tapaan.

Rekolan kurssi-ideat syntyvät missä tahansa ja milloin tahansa.

– Aiheet löytyvät helposti! Usein, kun aamuisin herään, olen nähnyt unta jostakin ja kirjoitan sen ylös. Siitä syntyy valmis idea tai vähintäänkin sisältöä kurssille.

Juttu on julkaistu alun perin Tampereen kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden Vapaalla-lehdessä 9.8.2023.