Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
En ollut aiemmin käynyt koskaan Bolognassa, joten valitsin sen viikon mittaisen Stress Managegement Course for Teachers and School Staff -kurssini kohteeksi. Olin vieraillut muualla Pohjois-Italiassa aiemmin, mutta Bologna oli jäänyt vielä kokematta. Toinen syy valita Bologna kohteeksi oli myös se, että kaupunki on tunnettu vanhasta yliopistostaan, joka on kenties peräti maailman vanhin, jo 1000-luvulla perustettu.
Bologna osoittautui nimensä mukaiseksi: La Dotta, la Grassa, la Rossa eli sivistynyt, rasvainen ja punainen. Adjektiivit viittaavat Bolognan historiaan ja nykypäivään: vanha yliopisto on edelleen tärkeä osa kaupunkia, rasvaisuus liittyy hyvään – ja rasvaiseen – ruokaan ja punainen kaupungissa vallitsevaan väripalettiin, joka sisältää paljon punaista.
Vierailulla yliopistolla pääsimme näkemään, miten entisaikojen opiskelijat olivat suuresti kunnioittaneet opettajiaan tekemällä upeita vaakunoita kunnianosoituksiksi. Herkkukauppoja oli joka nurkalla, erityisesti keskustassa lähellä kahta tornia. Torneja rakennettiin aikoinaan merkiksi vauraudesta, ja nykyään jäljellä on enää kaksi hieman aikojen saatossa kallistunutta tornia. Punaiset, oranssit ja kellertävät pylväskäytävät ovat tärkeä osa kaupunkikuvaa, jossa niitä on noin 40 kilometriä.
Kurssini neljästä suomalaisesta olin ainoa kansalaisopiston edustaja, muut olivat lukion kieltenopettajia ja yksi aikuisten maahanmuuttajien perusopetuksen opettaja. Loput osallistujat olivat saapuneet kurssille Euroopan eri kolkista: Kyprokselta, Portugalista, Latviasta ja Pohjois-Makedoniasta. Hitsauduimme viikon kurssin aikana mukavasti yhteen, ja kestovitsiksi tuli aamuisin se, kuinka portugalilaiset olivat aina myöhässä ja suomalaiset aina ensimmäisinä luokassa. Ehkä stereotypia suomalaisesta täsmällisyydestä pitää paikkansa!
Kurssimme opettaja oli taitava pedagogi Isabel Martínez, joka puhui sujuvaa englantia, italiaa ja espanjaa. Nautin siitä, että sain itse olla opiskelijan roolissa ja vain nauttia hyvin laadituista tuntisuunnitelmista ja selkeistä ohjeista. Opetus antoi myös paljon hyviä ideoita omaan työhöni. Kurssin ansiosta olen muun muassa teettänyt ryhmätöitä paljon enemmän omassa opetuksessani, koska pidin niitä tehokkaana opetustapana Bolognassakin. Aikataulut olivat kurssilla italialaiseen tapaan suuntaa antavia, mikä oli välillä jopa rentouttavaa.
Erasmus+-matkan parasta antia oli kasvaneiden verkostojen lisäksi rohkeus heittäytyä tuntemattomaan – kaikki järjestyy Italiassa lopulta aina parhain päin, vaikka alussa olisi millainen kaaos! Nautin myös siitä, että pääsin puhumaan italialaisten kanssa – junassa matkalla Firenzeen tutustuin esimerkiksi vanhaan pariskuntaan, joka halusi kuulla lisää Suomesta.
Herkulliset ruoat, ihmisten sydämellisyys ja kaikkialla näkyvä kauneus tekevät Italiasta täydellisen matkakohteen historiasta tai italian kielestä kiinnostuneille. Suosittelen kaikille vierailua Ferraran kaupunkiin – arkeologinen museo on todellakin kahden euron käteismaksun arvoinen!
Erasmus+ – virkistävää työnkulkua on Euroopan unionin rahoittama hanke. Esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat ainoastaan tämän tekstin laatijoiden näkemyksiä eivätkä välttämättä vastaa Euroopan unionin tai Opetushallituksen kantaa. Euroopan unioni ja avustuksen myöntävä viranomainen eivät ole vastuussa niistä.
Jätä kommentti