Elämänmittaisia kasvutarinoita, joissa jokainen on tekijä
Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Puheenvuoro: ”Kulttuurissa asuu ajattomuus, jota työväenopisto vaalii”
Viestintäavustaja Johan Saarnio on löytänyt juhlakirjatyössään monia yhtäläisyyksiä työväenopiston ja tamperelaisen kulttuurin välillä ja hämmästynyt, millainen kulttuurinen aarreaitta työväenopisto on ympäristössään ollut – ja on edelleen.
Johan Saarnio työskentelee viestintäavustajana Tampereen seudun työväenopistossa lokakuun 2023 loppuun saakka.
Viestintäavustajajaksollani olen koonnut työväenopiston historiasta tietoa, etsinyt nykyaikana kiinnostaviksi nousseita faktoja ja sukeltanut kohta 125 vuotta täyttävän Tampereen seudun työväenopiston tarinaan. Kovin monen mielessä ei välttämättä käy, kuinka pitkän ketjun jatkumoa saa arjessaan olla, mutta historiaan perehtyessä sen voi nähdä kirkkaasti.
Tampereen seudun työväenopistolla on kytköksiä historiassa moniin tapahtumakulkuihin joko suoraan tai välillisesti. Opiston vaikutus Tampereen kulttuurielämään on ollut vuosikymmenten saatossa joka tapauksessa suuri. Kulttuurin ystävänä onkin ollut todella hauskaa huomata, millaisia yhteyksiä nykypäivän Tampereen kulttuurielämällä ja työväenopiston historialla on.
Tampereen taidemuseossa oli kevättalvella ja keväällä kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen veistosten näyttely. Aaltosen Genius-patsas koristaa Sampolan toisen kerroksen aulaa. Tampereen työväenteatteri esittää Rouva Tilda -näytelmää Kellariteatterissa. Tilda Vuori vakiinnutti Tampereen työväenteatterin toiminnan vähän yli 100 vuotta sitten, ja työväenopistolla hän luki runon työväenopiston 10-vuotisjuhlassa 1909.
Erityisesti Pispalaan ja Tampereeseen liitetty Lauri Viita oli 1940-luvulla innokas työväenopiston opiskelija. Niinkin innokas, etteivät muut kuulemma saaneet aina suun vuoroa tunneilla. Lauri Viidan paikka tamperelaisella kulttuuritaivaalla lienee niin ikoninen, ettei sitä tarvitse selitellä. Hänen runonsa ovat kestäneet aikaa, ja hänen vaikutuksensa kaupungissa näkyy niin kotimuseona Pispalassa, muistomerkkinä Pispalanharjulla kuin hänen mukaansa nimettynä Viita-akatemiana, jossa tamperelaiset kynäniekat kirjoittavat tamperelaista kulttuuria paperille työväenopiston kolmivuotisessa kirjoittajakoulussa. Kirjoittajat ovat muuten olleet niin menestyksekkäitä, että vanhan Viita-piirin trofeehuoneesta puuttuvat vain ne kaikista kirkkaimmat kirjallisuuspalkinnot: kirjallisuuden Finlandia- ja Nobel-palkinnot.
Kirjoista puheen ollen, työväenopiston kirjoittajapiirissä sotien jälkeen pitkään kirjoittaneen Tauno Kaukosen Klaani-romaanista on dramatisoitu teatteriesitys, jonka ensi-ilta on Tampereen teatterissa 26.10.2023. Romaanista on tehty elokuva jo 1980-luvulla, mutta teatterissa sitä ei ole aiemmin nähty. Klaani kertoo Sammakon suvusta Tampereen sotien jälkeisinä levottomina aikoina, ja teosta on verrattu niin Hannu Salaman kuin Väinö Linnan teoksiin, joten tamperelaisklassikon oli jo aikakin saada arvostusta myös nykypäivänä!
Koronavuosina Joseph Alasen näyttely Tampereen taidemuseossa oli ja meni, mutta myös hän on vaikuttanut työväenopistossa luennoitsijana kuvataiteilijuuden ohella. Joseph Alanen on jäänyt kenties vähän varjoon suomalaisen taiteen historiassa, vaikka hän maalasi laajasti muun muassa Kalevala-aiheista, mutta teokset jäivät Akseli Gallen-Kallelan varjoon.
Työväenopiston teatteritaiteen ryhmissä ilmaisua opetti aikanaan valtakunnan tasolla valtavaa arvostusta nauttinut Veikko Sinisalo, joka on tullut tunnetuksi niin lausujana, työväenteatterin pitkäaikaisena näyttelijänä kuin Edvin Laineen elokuvissa Tuntemattoman Sotilaan Hietasena ja Anttoo Laurilana Täällä pohjantähden alla -elokuvassa.
Tampereen seudun työväenopisto on tuottanut myös valtavan määrän meidän tavallisten ihmisten luomaa kulttuuria: taidetta, runoja, tekstejä ja veistoksia. Puhumattakaan kaikesta inhimillisestä kulttuurista ja pääomasta, mitä vuosikymmenten saatossa on kaiken kaikkiaan kertynyt. Joskus kokonaisuus ja kulttuurinen perintö jäävät helposti näkemättä, sillä ihminen on niin kiinni omassa arjessaan, ettei juhlavuutta aina huomaa.
On ollut kiehtovaa törmätä juhlakirjan artikkeleita työstäessä jännittäviin faktoihin, joilla on vieläpä jonkinlainen yhteys tämän päivän tamperelaiseen kulttuurielämään. Työväenopisto ei nimittäin ole savijaloilla seisova, homehtuva mammutti, vaan elävää ja ajassa olevaa kulttuuria, jossa asuu ajattomuus. Ajattomuudesta kertoo nimenomaan taiteen eläminen edelleen nykypäivässä. Se ei vanhennu ajan saatossa, vaikka teokset olisi tehty vuosikymmeniä sitten.
Jännittävää on nähdä, millaisia aarteita jatkossa paljastuu, sillä kultturellissa ympäristössä ihmiset, ideat ja teot saattavat olla enemmän kuin osiensa summa. Kun tulet mille tahansa kurssille, olet osa jotain itseäsi paljon suurempaa, pitkää jatkumoa, jossa vaikuttavat monet ihmiset – ja se, jos mikä, on ihmeellistä!
Kirjoittaja työskentelee työväenopiston viestintäavustajana syksyllä 2023.
Jätä kommentti