Puheenvuoro: "Mielekäs ja innostava kurssi on elinvoiman lähde"

Aloitin neljä viikkoa sitten Tampereen seudun työväenopistossa viestintäavustajana. Vapaa sivistystyö oli minulle jo teemana tuttu, sillä nuorena lukiolaisena usko omiin taitoihin oli ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen sen verran koetuksella, että vietin vuoden kansanopistossa kesken lukion. Ensimmäisenä lukiovuonna pitkän matematiikan kohdalla tie oli noussut pystyyn, ja kielten opiskelu ollut yhtä tervanjuontia vaatimustason noustessa peruskoulusta. Hioin kansanopistossa kielitaitoni vuodessa sille tasolle, että aloin taas uskoa kykyihini ja valmistuin myöhemmin ylioppilaaksi.

Tuolloin en vielä tiennyt, miten paljon välivuodesta opistossa tarttui mukaan. Lukio- ja kieliopintojen lisäksi sain vapaan sivistystyön hengessä ottaa valinnaisia aineita. Kävin esimerkiksi musiikkiopiston yleisen musiikkitiedon kurssin, jossa käytiin läpi klassisen musiikin kaanon ja kuunneltiin klassista musiikkia. Opiskelu sytytti uteliaisuuden ja innon sivistää itseäni. Tieni jatkuikin yliopistoon, ja matkaan tarttui lisää tietoa, uutta ajattelua ja kykyjä, ja samalla tutustuin kavereiden kanssa klassisen musiikin konsertteihin ja taidenäyttelyihin.

Kasvettuani aikuiseksi kiinnostus kulttuurielämää kohtaan vahvistui entisestään, ja vuosien varrella olen ennakkoluulottomasti tutustunut oopperaan, balettiin, teatteriin, musikaaleihin, stand up -komediaan, tanssiteatteriin, sirkukseen, erilaisiin taidetapahtumiin, kirjamessuihin, taiteiden öihin ja moneen muuhun taidemuotoon. Sanotaan, että etsimme taiteista ja kirjallisuudesta itseämme, paikkaamme maailmassa, suhdetta toisiin sekä sitä, millaisia olemme yhdessä ja millaisia tarinoita kerromme itsestämme. Tuntuu, että oma polkuni on ollut matka kotiin, kulttuurin ja sivistyksen äärelle.

Olen viestintäavustajan työssäni havahtunut huomioon siitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa on hyvin vähän yhteisöjä, jotka olisivat toimineet yhtäjaksoisesti 125 vuotta, kuten Tampereen seudun työväenopisto. Sivistyshankkeena alkunsa saanut sivistysyhteisö on voimissaan edelleen, ja siksi onkin mielenkiintoista löytää itsensä keskeltä Sampolaa, jossa taide, kulttuuri, sivistys ja uuden oppiminen ovat koko ajan läsnä – limittäin ja lomittain – useassa kerroksessa.

Vaikka olen tehtävässäni monessa asiassa vasta-alkaja, eikä minulla ole vahvaa kokemusta viestinnästä, olen huomannut, että minulla on jo paljon taitoja, kokemusta, osaamista ja ajattelutapoja, jotka tulevat yleissivistyksestä, eletystä elämästä, omasta harrastuneisuudesta ja aiemmista opinnoista siitäkin huolimatta, että opintoni eivät ole olleet suoranaisesti viestintää. Suostuminen vasta-alkajaksi, kokemattomaksi ja uuden opettelijaksi onkin edellytys uuden oppimiselle. Kun ilmapiiri väreilee sivistystä ja kulttuuria yhdistettynä hyvään henkeen, on turvallista ja mielenkiintoista opetella uusia asioita tai harjoitella jo olemassa olevia taitoja. Huomaan jo nyt, että osaan paljon ja olen ihan tarpeeksi hyvä – kiitos sen, että olen uskaltanut olla utelias maailmaa kohtaan.

Nykymaailmassa, jossa kokemattomuutta ja vasta-alkajuutta ei arvosteta paljon, on työväenopiston kaltaisilla sivistystoimijoilla paikkansa. Vapaa sivistystyö mahdollistaa ihmisen kehityksen, kasvun, oman potentiaalin tavoitella ja kurottaa kohti toisia ihmisiä sekä auttaa löytämään oman paikkansa. Oppimiseen kuuluu niin uuden kokeileminen kuin mielekkäiden asioiden löytäminen. Sivistyksestä saatu inhimillinen pääoma taas luo mielekkyyden ja merkityksellisyyden tunnetta, jotka ovat hyvinvoinnin tärkeitä palasia. On hienoa, että Suomessa on uniikki vapaan sivistystyön opistomalli, sillä mahdollisuus tehdä rakastamiaan asioita luo värikkyyttä elämään, ja se säteilee väistämättä koko ympäristöön.

Maailman onnellisimman kansan salaisuus piilleekin laajassa sivistyksessä. Ei siis ihme, että yksi elinvoiman lähteistä voi olla itselle mielekäs ja innostava kurssi.

Kirjoittaja työskentelee viestintäavustajana Tampereen seudun työväenopistossa kesällä 2023.