Puheenvuoro: ”Työväenopistossa on tilaa olla ihminen”

Aloitin viestintäavustajana Tampereen seudun työväenopistossa toukokuun alussa. Perustukseni vapaaseen sivistystyöhön valoin jo teini-ikäisenä, jolloin vietin välivuoden kansanopistossa opiskellen lukion kursseja ja vahvistaen kielitaitoani ylioppilaskirjoituksia varten. Oppien lisäksi sain elämänkokemusta. Jonkinlainen aavistus minulla siis oli, millaiseen maailmaan tulin, mutta niin kuin elämässä aina, ei etukäteen voi tietää, millaista arki tulee olemaan harjoitteluaikana.

Harjoittelujaksollani pääsin tekemään monipuolisia tehtäviä ja löysin itseni kuluneiden kuukausien aikana hyvin erilaisista tilanteista. Pääsin kokoamaan 125-vuotisjuhlavuoden julkaisuun historiaa ja aikalaistarinoita, valokuvaamaan, digitoimaan opiston kuva-arkistoa ja kirjoittamaan artikkeleita opiston toiminnasta. Kenties myös luit jo aiemmin kirjoittamia kolumnejanikin.

Antoisinta harjoittelussa oli se, että sain huomata, miten kaikki aiemmin opiskelemani, harrastamani ja monet mielenkiinnonkohteeni puhkesivat vapaan sivistystyön ympäristössä kukkaansa. Tiedonjano ja uteliaisuus saivat syventymään työväenopiston toden teolla. Opiston historia onkin melkoinen aarreaitta tarinoita ja tapahtumia ja oli yllättävää huomata, miten paljon työväenopistolla on vaikutusta Tampereella, Tampereen seudulla ja kansallisesti. Työväenopiston tuottama hyvinvointi sataa pisaroina ympäristöönsä, ja yhdistyy isommiksi lätäköiksi ja puroiksi, jopa välillä varsinaisiksi järviksi!

Sivistykseen on koodattu inhimillinen kasvu, ja siksi oli hienoa nähdä, miten rikas oppimisprosessi harjoittelu työväenopistossa oli. Minut otettiin mukaan tasaveroisena työntekijänä, pääsin moniin koulutuksiin ja työhyvinvointitapahtumiin ja sain tehdä töitä mukavassa ilmapiirissä – oli tilaa olla ihminen.

Jaksoni aikana myös ankaruus itseä ja omaa työnjälkeä kohtaan sai hyvää vastalääkettä sillä, että sain ympäröidä sen inhimillisyydellä, suvaitsevaisuudella, ihmisenä kasvamisella ja ihan arkisella aherruksella, ja hyväksyä sen, että tekemämme työ jää aina väistämättä jollain tavalla kesken. Huomasinkin, että vaikka aikaisempi työkokemukseni oli suorittavan työn alalta, minulla on viestintätyöhön presidenttiehdokas Mika Aaltolaa vapaasti lainatakseni tietoa, taitoa ja näkemystä. Olen paljon parempi työntekijä kuin mitä huijarisyndrooma on kuiskutellut korvaani!

Harjoitteluni aikana sain myös huomata, miten paljon opiskelijoita harrastuksissa käy ja miten erilaisia asioita opistossa voi tehdä. Kävin valokuvaamassa työväenopiston kursseilla, ja näin valtavan kauniita opiskelijatöitä. Jos yhdellä kurssilla saadaan aikaiseksi kymmeniä kauniita, itse tehtyjä esineitä, kuinka paljon kauneutta kertyykään vitriineihin, lipastojen päälle ja lahjoiksi toisille ihmisille? Ympäristö, joka arvostaa sivistystä, taidetta, tietoa, kieliä, kauneutta ja fyysistä vetreyttä, on totisesti vireä ja innostava ympäristö.

Suosittelen Tampereen seudun työväenopistoa niin työharjoitteluun, työkokeiluun kuin tuotettuun työllistymiseen, sillä uskon, että hyvä työympäristö antaa ihmiselle mahdollisuuden huomata omat kykynsä, tehdä tulosta, oppia uutta, kokeilla, epäonnistua turvallisesti ja saada työkokemusta. Kiitän työväenopistoa omasta työpätkästäni, saamastani kokemuksesta ja kaikkia ihmisiä, joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä ja joiden tarinoita olen päässyt kokoamaan.

Toivotan Tampereen seudun työväenopistolle ja kaikille opiskelijoille mahtavaa 125-vuotisjuhlavuotta. Työväenopiston taru jatkaa vahvana tulevaisuuteen!

Kirjoittaja työskenteli viestintäavustajana Tampereen seudun työväenopistossa keväästä syksyyn vuonna 2023.