Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Kielten suunnittelijaopettajana halusin lähteä kurssille, jolla voisin kehittää omaa työtäni englanninkielisessä maassa. Niinpä kurssipaikaksi valikoitui Dublin Irlannissa ja englanninopettajille suunnattu Language Teaching in the Age of AI -tekoälykurssi.
Kurssi osoittautui hyvin suosituksi, joten 23 opettajasta muodostettiin 2 eri ryhmää. Meidän ryhmässämme osallistujia oli kahdeksasta maasta: Argentiinasta, Espanjasta, Italiasta, Itävallasta, Kiinasta, Puolasta, Unkarista ja minä Suomesta. Erasmus+-hankkeen tavoitteet koskien kansainvälisyyttä ja verkostoja toteutuivatkin jo näistä lähtökohdista hyvin luontevasti vilkkaiden keskustelujen ansiosta.
Sain viikon mittaiselta kurssilta runsaasti uusia ideoita ja kannustusta tekoälyn käyttöön sekä välillisesti kielten lukuisten oppimissovellusten kautta että suoraan generatiivista tekoälyä hyödyntämällä. Pohdimme ryhmässämme tekoälyn järkevää käyttöä kielten opiskelussa huomioiden turvallisuusnäkökulmia, yhteisiä pelisääntöjä sekä opiskelijoiden digitaitoja. Keskustelimme myös siitä, kuinka tärkeää on, että nykymaailmassa muistamme edelleen kehittää esimerkiksi lasten kognitiivisia taitoja ja nuorten kriittisen ajattelun taitoja.
Kurssin vastapainona tutustuin Dubliniin vapaa-ajallani. Huomasin hakevani hyvinvointia paikoista, joihin massaturismin terävin kärki ei rynnännyt: pysähdyin paikkoihin, joissa oli kirjoja tai valitsin kävelyreittejä hiljaisten puistojen kautta.
Kuvaan valitsin kuitenkin yhden Dublinin suosituista nähtävyyksistä: Trinity Collegen (1592) vanhan kirjaston (rakennettu 1712–1732) salin nimeltään The Long Room. Sali on nimensä mukaisesti pitkä (noin 65 metriä), ja siellä on lähes 200 000 yliopiston vanhinta kirjaa. Kirjastoa ei ole turhaan kehuttu yhdeksi maailman kauneimmista kirjastoista.
Upean kokoelman lisäksi salissa oli esillä brittiläisen taitelijan Luke Jerramin kuuden metrin kokoinen 3D-installaatio nimeltään Gaia, josta huokuu sekä maapallon kauneus että sen hauraus ja joka vanhojen kirjojen keskellä haastaa meitä ajattelemaan paitsi kallisarvoisten kirjojen myös arvokkaan maapallomme tulevaisuutta.
Erasmus+ – virkistävää työnkulkua on Euroopan unionin rahoittama hanke. Esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat ainoastaan tämän tekstin laatijoiden näkemyksiä eivätkä välttämättä vastaa Euroopan unionin tai Opetushallituksen kantaa. Euroopan unioni ja avustuksen myöntävä viranomainen eivät ole vastuussa niistä.
Jätä kommentti