Verena Kaufmann luennoi työväenopiston kursseilla sveitsiläisestä kulttuurista

Verena Kaufmann päätyi Suomeen vuonna 1989 suomalaisen au pairinsa ansiosta. Perheessä työskennelleen nuoren kanssa Kaufmann harrasti talvilajeja, etenkin rekikoirien kanssa. Au pair sai Kaufmannin innostumaan myös Suomeen matkustamisesta lupaamalla maaston olevan paljon tasaisempaa kuin Sveitsissä.

– Pääsin Suomeen vuoden päästä, ja ihastuin maahan heti! Au pairin perhe otti minut lämpimästi vastaan, ja siitä lähtien olen käynyt Suomessa säännöllisesti. Joidenkin vuosien päästä tunsin kotiutuneeni.

Tampereen seudun työväenopistoon Kaufmann päätyi suomalaisperheen ansiosta. He opiskelivat saksaa, ja Kaufmann tapasi työväenopistossa opettaneen Kimmo Vehmaksen, joka kutsui hänet tunneilleen kertomaan sveitsiläisestä kulttuurista. Siitä lähtien Kaufmann on vieraillut lukuisten opettajien tunneilla sekä Tampereen seudun työväenopistossa että Pirkan opistossa.

Opettaminen opettaa

Kaufmann puhuu äidinkielenään sveitsinsaksaa, joka eroaa paikoin yleissaksasta eli niin sanotusta Saksan saksasta. Yleissaksaa sveitsiläislapset oppivat kuitenkin koulussa englannin ja ranskan lisäksi, joka on myös yksi Sveitsin kolmesta virallisesta kielestä. Kaufmann puhuu työväenopiston tunneilla yleissaksaa, jotta opiskelijat ymmärtäisivät häntä paremmin.

Kun Kaufmann aloitti vierailut tunneilla, hän pitkälti vain vastaili opiskelijoiden kysymyksiin. Kun opiskelijat oppivat yhä paremmin saksaa, he jo tiesivät perusasiat Sveitsistä. Niinpä Kaufmann keskittyy nykyään teemoihin, jotka ovat yleensä tuntemattomampia ihmisille.

– Puhun esimerkiksi maatalouskulttuurista vuoristossa, luonnonvoimista ja terveysvakuutuksesta. Kun opiskelijat kertovat Suomen vastaavista teemoista, opin itsekin paljon.

Ei small talkia Suomessa

Kaufmannin mukaan Suomen ja Sveitsin vertailu keskenään on haastavaa. Maat ovat hyvin erikokoisia ja niiden poliittiset järjestelmät eroavat toisistaan. Sveitsillä ei esimerkiksi ole valtionpäätä, vaan toimeenpanovalta on seitsenjäsenisellä liittoneuvostolla, jonka puheenjohtaja on yksivuotiskaudelle valittava liittopresidentti.

– Kummassakin maassa tunnen olevani turvassa. Ihmiset ovat kohteliaita, ympäristö on siisti ja rikollisuutta on vain vähän. Suomalaiset ovat tutkimusten mukaan maailman onnellisin kansa, enkä ihmettele, sillä sveitsiläiset ovat ainakin kovia valittamaan, Kaufmann toteaa nauraen.

Kaufmannin mielestä Suomessa parasta on sauna, sisuasenne ja luonto.

– Sveitsissä kaikki on lähellä toisiaan. Suomessa voi kävellä tunteja tapaamatta ketään. Sveitsissä törmää ihmisiin syrjäisessä vuoristossakin. Tapana on myös aina tervehtiä ja jäädä juttelemaan, mutta Suomessa en voi kuvitellakaan, että tekisin niin.

Nykyään Kaufmannilla on Suomessa mökki, jossa hän käy säännöllisesti. Suomi on läsnä arjessa myös rakkaan koiran ansiosta. Karjalankarhukoira Helmi on tottunut matkustaja, joka kulkee Kaufmannin mukana maiden välillä.

– Tunnen tulevani kotiin, kun pääsen mökille, mutta yhtä lailla kodilta tuntuu myös taloni Sveitsissä.

Hiihtoladulta uimarannalle

Sveitsiin matkustavat yllättyvät Kaufmannin mukaan yleensä siitä, että vuoristossa oleskelu aiheuttaa usein heikon olon tietyssä korkeudessa. Harva myöskään osaa varustautua aurinkorasvalla ja -laseilla.

– Tukevat kengät ja tarpeeksi paljon vaatetta on hyvä ottaa mukaan. Ruoasta ei tarvitse huolehtia, sillä Sveitsissä riittää ravintoloita jopa vuoristossa.

Matkailijan kannalta Sveitsin parhaita puolia Kaufmannin mielestä on monimuotoisuus.

– Päivällä voi mennä hiihtämään ja iltapäivällä maata palmujen alla. 

Tekemistä riittää joka tapauksessa, sillä Sveitsissä on yli 1000 museota, 20 luonnonpuistoa, 26 kasvitieteellistä puutarhaa, 330 linnaa ja monia historiallisia keskusta-alueita.

– Moni suuntaa maisemaretkille St. Moritziin tai Zermatiin. Itse vien vieraat yleensä Pilatus-vuorelle, joka sijaitsee Luzernin lähellä. Näkymä on mieletön, ja samalla näkee kolmen valtion alueelle: Sveitsin lisäksi Saksaan ja Ranskaan, Kaufmann kertoo.