Historiallinen Epilä

Suojaisa harjumaasto

Jääkauden luomat harjut ovat olennainen osa tamperelaista maisemaa. Pyynikiltä ja Pispalasta kulkeva harju haarautuu Epilän kaupunginosassa Ylöjärven suuntaan kurottautuvaan Epilänharjuun ja Nokian suuntaan kulkevaan Tiikonharjuun, jonka nimi vaihtuu Epilän seurakuntatalon tienoilla Risu- eli Raholanharjuksi. Harjuhaaraumien väliin jää Tohloppijärvi. Tiikonharjun toisella puolen on pieni Vaakkolammi.

Harjujen suojainen paikallisilmasto ja viljava maaperä suosivat maataloutta, ja alueella on viljelty maata 1500-luvulta lähtien, mahdollisesti jo aikaisemminkin. Professori Pehr Adrian Gadd perusti Kaarilan kartanon alueelle 1700-luvun jälkipuolella hedelmä- ja kasvipuutarhan, jonka koeviljelmillä hän tutki koti- ja ulkomaisia kasveja. 1900-luvun alussa Epilään perustettiin useita kauppapuutarhoja, joissa kasvatettiin vihanneksia, hedelmiä ja kukkia myytäväksi Tampereella.

Hyvät kulkuyhteydet

Pirkkalan pitäjän Harjussa – nykyisen Epilän alueella – kohtasi kolme muinaistietä "Epilän ristissä". Teiden risteyksen tuntumaan rakennettiin 1639 Harjun kirkko, jonka vieressä oli markkinapaikka. Professori Nils Hasselblom esitti 1741, että tälle kulkuyhteyksiltään erinomaiselle paikalle olisi perustettava kaupunki. Aloite eteni suotuisasti mutta kariutui hattujen sodan ja valtion varojen niukkuuden vuoksi. Kaupunki perustettiin vasta 38 vuotta myöhemmin – mutta ei Epilään vaan Tammerkosken kartanon maille.

Epilän kulkuyhteydet paranivat entisestään 1890-luvulla, kun Tampereen–Porin rautatietä rakennettiin. Alue sai nimensä vasta rautatien myötä, kun Epilän talon maille tehtiin rautatieasema 1893. Epilän aseman takia seutua alettiin kutsua laajemminkin Epiläksi.

Teollisuuden kukoistuskausi

Epilän kehittyminen sai vauhtia 1900-luvun taitteessa, kun kunnallisneuvos O. A. Thuneberg ryhtyi vuokraamaan maitaan Epilässä teollisuuden ja asukkaiden käyttöön.

Parissa kymmenessä vuodessa alueelle rakennettiin asuntoja ja lukuisia tehtaita, erityisesti nahkatehtaita ja konepajoja. Teollistuminen toi alueelle vaurautta mutta myös saasteongelman.

Epilän teollisuuskeskittymän kukoistuskautta kesti noin 50 vuotta. 1960-luvulla tehtaita suljettiin ja Epilä alkoi hiljentyä. Tehtaita purettiin ja niiden tilalle rakennettiin asuinalueita. 2000-luvulla Epilän vilkkaasta teollisuusmiljööstä on jäljellä enää pari asuinkäyttöön muutettua tehdasrakennusta ja muutama huvila.