Lauri Viita ja Tampere
"Kaikki mitä minussa tapahtuu, tapahtuu Pispalassa."
Lauri Viita on perin juurin tamperelainen kirjailija. Teollisuuskaupunki Tampere ja sen kylkeen kasvanut työläisten kylä Pispala ovat voimakkaasti läsnä etenkin Viidan varhaistuotannossa, mutta kokonaan hän ei irtautunut tamperelaisista vaikutteista koskaan.
Varsinkin lapsuuden ja nuoruuden asuinseutu Pispala pyöri Viidan ajatuksissa alinomaa, vaikka hän oli muuttanut sieltä muualle. ”Kaikki mitä minussa tapahtuu, tapahtuu Pispalassa”, Viita sanoi radiohaastattelussa vuonna 1961, jolloin hänen lähdöstään Pispalasta oli kulunut jo 13 vuotta. Hän ei päässyt koskaan lopullisesti eroon Pispalasta – eikä halunnutkaan.
Viidan runojen poljennossa voi aistia vahvan tamperelaisen murteen ja hänen monista runoistaan voi löytää ajan pispalalaista elämäntapaa tai seudun maisemia. Viidan kahteen romaaniin Pispala on antanut runsaasti aiheita. Moreenissa on muistumia Viidan perheen historiasta ja Entäs sitten, Leevi -romaanista voi löytää muun muassa Ahjola-setlementin, jonka toimintaan Viita poikavuosinaan osallistui.
Viita on sillä tavalla erityinen runoilija, että hänen lyriikkansa tavoittaa myös suomalaisen miehen. Tampereella tämä on tietysti näkynyt erityisen vahvasti. Esimerkiksi teatteriohjaaja Jouko Turkka muisteli, kuinka hienoa oli tamperelaisissa ravintoloissa kuulla tavallisten paikallisten miesten lausuvan ulkoa Viidan runoja.
Viidan lapsuudenkodissa Portaanpää 8:ssa Pispalassa toimii Lauri Viita -museo, jonka toiminnasta vastaa Lauri Viita -seura. Rakennuksen omistaa kotiseutuyhdistys Pispalan Moreeni. Lauri Viidan syntymäkotitalo sijaitsee Pispalanharjun korkeimmalla kohdalla osoitteessa Pispalanharju 31. Talon seinässä on asiasta kertova muistolaatta.
Pispalan kaduista Lauri Viidan katu, Moreenikatu ja Moreenikuja kantavat kirjailijan muistoa. Pispalanharju-kadun ja Pispankadun välisessä metsikössä Pispalassa on kuvanveistäjä Pertti Mäkisen suunnittelema Lauri Viidan muistomerkki nimeltään Betonimyllystä runon siivet.
Lauri Viidan tuotanto
- Betonimylläri (runokokoelma, 1947)
- Kukunor (saturunoelma, 1949)
- Moreeni (romaani, 1950)
- Käppyräinen (runokokoelma, 1954)
- Suutarikin, suuri viisas (runo- ja aforismikokoelma, 1961)
- Entäs sitten, Leevi (romaani, 1965)
- Kootut runot (1966)
- Runo puhuu (Viidan runoja tekijän itsensä esittämänä; WSOY:n kautta aikain ensimmäinen äänikirja; 1966)
- Nousu Pispalaan (Arvo Ahlroosin ohjaama tv-dokumentti, jonka sisällön Viita suunnitteli; 1965)
- Ne runot, jotka jäivät (Viidan runoja kokoelmien ulkopuolelta, toim. Sakari Katajamäki, 2016)