Patruuna Wilhelm von Nottbeckin raitti

Kaupungin vesijohtoasia oli ratkaisematta vielä 1880-luvun alussa. Keväällä 1882 vesijohdon rakentamista suunnittelevaan komiteaan kuulunut patruuna Wilhelm von Nottbeck ehdotti torille suihkukaivoa, jonka rakennuskustannuksista hän vastaisi. Helsinkiläinen insinööri Robert Huber laati suihkukaivon piirustukset ja urakoi sen rakentamistyöt. Tampereen ensimmäinen vesijohto valmistui 1882 lopulla. ”Huushollitarpeisiin" tarkoitetun kaivon valmistumista juhlittiin 1883. Myöhemmin se toimi hevosten juomapaikkana.

Rautaportti Plevnan ja Siperian välissä Satakunnankadulla oli suunniteltu tehtaalaisten portiksi vanhan Puuvillatehtaan portin lisäksi. Siitä tuli tehtaan pääportti.

Plevnan kutomorakennus valmistui maaliskuussa 1877. Sen rakenteet oli suunnitellut englantilainen arkkitehti George Cunliffe ja julkisivun kaupunginarkkitehti F. L Calonius. Oli käynnissä Turkin sota, ja sanomalehdissä kerrottiin taisteluista Bulgarian Plevnassa. Sodassa oli mukana Tampereelta lähteneitä miehiä, monet heistä puuvillatehtaalaisia. Rakenteilla ollut kutomo sai sotahistoriaan liittyvän nimen Plevna.

Wilhelm von Nottbeck oli kuollut 1890, mutta rakentaminen Finlaysonilla jatkui. Vuonna 1899 valmistui suuri kehräämön rakennus Siperia, joka sai nimensä Venäjällä rakenteilla olleen Siperian rautatien mukaan. Arkkitehtinä oli sveitsiläinen Carl Séquin Bronner, joka samaan aikaan suunnitteli Plevnan kutomorakennukseen laajennuksen.

Katuvapriiki on vuosina 1861–1862 rakennettu, valkoiseksi rapattu tiilirakennus, joka tunnetaan myös Kelloportin rakennuksena. Valmistuessaan se oli tehtaan julkisivu.

Kuusvooninkinen on Finlaysonin alueen vanhin tehdasrakennus, oman aikansa ihme. Sen piirustukset oli laatinut Viipurin kaupunginarkkitehti Carl Leszig, ja lopulliset suunnitelmat laati yhtiön teknillinen johtaja John Barker. Kantavina rakenteina ovat valurautapylväät.

60 metriä korkea savupiippu on sveitsiläisen arkkitehti Carl Séquin-Bronnerin suunnittelema.

Koskitehdas valmistui 1856 alkuaan kutomoksi. Se oli kaksikerroksinen mutta korotettiin jo seuraavana vuonna nelikerroksiseksi.

Seelanti on vuonna 1865 valmistunut alkuaan kolmikerroksinen karstaamon ja kehräämön rakennus. Sen rakentamisen aikaan lehdissä kerrottiin, miten Uuden-Seelannin alkuperäisväestö puolusti maitaan englantilaisten siirtolaisten anastuksia vastaan.

Kosken partaalla sijaitsi värjäämörakennus, Sen vanhin osa oli vuonna 1843 rakennettu puuvillamakasiini, jonka jatkoksi vuonna 1852 rakennettiin Värjäämön rakennus. Vuonna 1855 sata metriä pitkä yksikerroksinen värjäämö sai lisäkerroksen. Pääosa värjäämöstä purettiin ja paikalle rakennettiin kerrostalo.