Arvoniityt

Arvoniityt ovat niittyjä, jotka määritellään tärkeiksi kulttuuriperinteen, maiseman tai luonnon monimuotoisuuden kannalta, tai ne ovat muuten asukkaille merkittäviä niittyjä. Arvoniittyjä on säilynyt Tampereella 14, niistä merkittävimmät ovat Piikahaka ja Hevoshaka.

Tavoitteena on, että kaikki arvoniityt tulevat suunnitelmallisen hoidon piiriin eli jokaiselle kohteelle laaditaan oma hoitosuunnitelma. Yleisin hoitotapa arvoniityillä on niitto ja niittojätteen keruu.

Piikahaka

Piikahaka sijaitsee Tampereen Raholassa, Nokiantien ja Tesoman valtatien kulmauksessa. Se on arvoniitty, jossa on puoliavoimia ja puustoisia alueita. Piikahaassa ovat aikanaan laiduntaneet Raholan kartanon lampaat, ja niityllä kasvaa nykyisinkin arvokkaita niitty- ja lehtokasveja. Alueella kasvaa monilajista ja eri-ikäistä, arvokasta puustoa. Alueella on myös säilytetty lahopuuta ja maapuuta, ja puihin on ripustettu linnunpönttöjä

Hevoshaka

Hevoshaka sijaitsee Tampereen Jokipohjan kaupunginosassa, Nekalantien ja Iidesjärven välissä. Alue on pääosin avointa niittyä, lisäksi alueella sijaitsee pieni lampi ja jonkin verran puustoista aluetta. Alue omaa runsaasti maisema- ja luontoarvoja; se on arvokasta hyönteis- ja lintualuetta sekä tärkeää lepakkoaluetta. Hevoshaan avoin niitty on myös osa Iidesjärvelle tyypillistä vanhaa viljelymaisemaa.

Pappilanpuiston uusniitty

Pappilanpuisto sijaitsee Pappilan kaupunginosassa Kirjavaisenkadun itäpuolella. Monipuolinen ja laaja viheralue on pääosin vanhaa peltoa, osittain myös niittymäistä ja puustoista aluetta. Pappilanpuiston keskiosan rinteeseen on kylvetty syksyllä 2013 monivuotinen niittysiemenseos. Seoksen lajeina ovat mm. ahdekaunokki, puna-ailakki, keltasauramo, peurankello ja päivänkakkara. Lisäksi alueelle kylvettiin suojaheinäksi lampaannataa ja nurmirölliä.

Niittykasvit lähtevät hitaasti kasvuun, joten ensimmäisinä vuosina niitty on vaatimattoman näköinen.

Epilänharju ja Sudenkuopanrinne

Epilänharjun ja Sudenkuopanrinteen arvoniityt sijaitsevat Tampereen Epilänharjun kaupunginosassa, Tohloppijärven itäpuolella. Nämä lämpimät paahderinteet ovat ainutlaatuinen arvoniittykokonaisuus Tampereella. Ne ovat arvokas osa harjuluontoa. Kaupungin muut arvoniityt omaavat laidunnus- tai niittohistorian, mutta tämä kohde on luontainen harjun paahderinne. Rinteissä kasvaa monimuotoista ja keto- ja niittykasvillisuutta.

Provastinpuisto, Porraspuisto ja Porraspuistikko

Provastinpuisto, Porraspuisto ja Porraspuistikko ovat pienialaisia arvoniittyjä, jotka sijaitsevat Tampereen Ylä-Pispalan kaupunginosassa, Pispalanharjun rinteessä. Arvoniityt rajautuvat yksityisiin tontteihin, sekä osittain Provastinkatuun ja Pispankatuun.

Pispalanharjun paahderinteet ovat arvokas osa harjuluontoa. Näille alueille on erikoistunut joukko hiekkapohjaista paahdeympäristöä suosivaa kasvi- ja hyönteislajistoa. Paahderinteille on myös levinnyt kulttuurivaikutteisia kasveja, joista osa on haitallisia vieraslajeja. Hoidon tavoitteena onkin vähentää tai päästä kokonaan eroon vieraslajeista, jolloin alueen alkuperäinen eliölajisto saa enemmän elintilaa.

Teerivuorenpuisto

Teerivuorenpuisto sijaitsee Tampereen Raholan kaupunginosassa, Jättikatajankadun varressa. Teerivuorenpuisto  on yksi arvoniityistä. Teerivuorenpuisto on kokonaisuus, joka koostuu arvoniitystä sekä käyttöniitystä. 

Avoin, etelään viettävä hietapohjainen niitty tarjoaa hyvät olosuhteet perinnebiotooppilajistolle ja sen kehittymiselle. Alue on vanhaa viljelyaluetta, ja todennäköisesti aluetta on historian saatossa myös laidunnettu. Alue on ollut peltona aina 1990-luvulle asti, jonka jälkeen se on kehittynyt vähitellen niityksi. Aiemmasta peltoviljelystä kertoo vanha sarkaoja.

Teerivuorenpuiston arvoniitty tarjoaa elinympäristön lukuisille niittykasveille ja hyönteisille. Arvoniityn kasvillisuus on monilajista, ja alueella on tavattu mm. neljä eri  kellokukkaa; kissankello, kurjenkello, peurankello ja harakankello. Muita melko harvinaisia niittylajeja ovat esimerkiksi ahopukinjuuri, huopakeltano, mäkitervakko ja 
päivänkakkara. Niityllä voi havaita runsaasti mesipistiäisiä, heinäsirkkoja ja perhosia. Puustoisella vyöhykkeellä kasvaa rauhoitettu, vanha kataja, joka on aikoinaan ollut Pohjoismaiden suurin.

Alueen tärkein hoitomuoto on niitto ja niittojätteen keruu. Alue niitetään elo-syyskuussa kasvien kukinnan jälkeen. Hoito edistää luonnon monimuotoisuutta kasvillisuuden ja hyönteisten näkökulmasta sekä ylläpitää alueen perinteistä kulttuurimaisemaa. Hoidon myötä niitty säilyy avoimena, ja niittojätteen keruun myötä alueen maaperä köyhtyy vähitellen. Tällöin perinteiset  niittylajit saavat lisää elintilaa. Odotettavissa on, että vähitellen maan siemenpankista nousee pitkään piilossa olleita perinnebiotoopin lajeja.