Yliopiston liikkuva laboratorio teki mittauksia Ruskon jätelaitoksen palon aikana: ilmanlaatu oli erittäin huono palopaikan läheisyydessä sekä paikoin kauempanakin
Tulipalo jatkui sammutustoimenpiteistä huolimatta voimakkaana useiden päivien ajan. Ruskon ja Lintuhytin alueille annettu vaaratiedote voitiin purkaa vasta lauantaina 9.11.
Mittauksia tehtiin Tampereen yliopiston liikkuvaa laboratoriota käyttäen
Tulipalon jatkuessa kaupungin ympäristönsuojeluyksikkö pyysi keskiviikkona 6.11. Tampereen yliopiston aerosolifysiikan laboratoriota osallistumaan ilmanlaadun selvitystyöhön. Mittauslaitteisto asennettiin pakettiautoon, ja mittaukset aloitettiin muutamaa tuntia myöhemmin. Tavoitteena oli kartoittaa ilman epäpuhtauksia erityisesti palopaikan läheisyydessä.
Mittauksia tehtiin palopaikalla, Ruskossa, Lintuhytissä ja Kangasalan puolella. Autosta oltiin ajoittain suoraan yhteydessä onnettomuuden takia perustettuun tilannekeskukseen. Mittauksia tehtiin sieltä saatujen tietojen, savun leviämisen ja sääolosuhteiden mukaan ja suunnattiin alueille, joissa savuriski oli suurin - erityisesti asuinalueille. Reaaliaikaisen tiedon avulla pystyttiin tehokkaasti seuraamaan savun kulkeutumista ja raportoimaan sen mahdollisista vaikutuksista ympäristöön.
Tulipalopaikalla ilmalaatu oli erittäin huono
Pienhiukkasten (PM2.5) pitoisuus oli palopaikan vieressä suurimmillaan hetkellisesti 10 - 60 minuutin mittausjaksoilla luokkaa 500 μg/m3 (mikrogrammaa kuutiometrissä ilmaa), kun kaupunkiympäristöissä taustapitoisuus on vuosikeskiarvona alle 5 μg/m3 ja WHO:n antama vuorokausi ohjearvo on 15 μg/m3. Suomessa käytettävän ilmanlaatuindeksin mukaisesti arvioiden ilmanlaatu palopaikalla oli erittäin huono. Kauempana palopaikasta pienhiukkasten hetkellinen pitoisuus oli torstaina Ruskontien kaarteessa noin 300 μg/m3, eli ilmanlaatu oli mittaushetkellä erittäin huono sielläkin.
Palopaikan tuntumassa havaittiin hetkellisesti 10 - 60 minuutin mittausjaksoilla mustan hiilen eli noen pitoisuuden olleen luokkaa 60 μg/m3, kun kaupunkiympäristöissä taustapitoisuus on vuosikeskiarvona alle 1 μg/m3. Mustan hiilen pitoisuudelle ei ole annettu normeja, mutta HOPE-hankkeessa laaditun suuntaa-antavan ilmanlaatuindeksin (AQI2.0) mukaisesti arvioituna ilmanlaatu luokittui palopaikalla erittäin huonoksi nokipitoisuudenkin takia.
Myös kauempana havaittiin kohonneita hiukkaspitoisuuksia
Mittaustulosten mukaan hiukkaspitoisuudet olivat keskiviikkona selvästi koholla savuvanan vaikutusalueella Kangasallakin eli yli 5 km etäisyydellä palopaikasta. Torstaina hiukkaspitoisuudet olivat koholla Lintuhytissä ja ilmanlaatu oli siellä selvästi huonompi verrattuna taustapitoisuuteen. Korkeimmat hiukkaspitoisuudet todettiin Lintuhytissä alueella, jossa havaittiin myös savua.
Savuviuhkan rajat ympäristössä olivat selkeästi nähtävissä. Mittaustulosten perusteella havaittavissa olevan savun puuttuessa myös epäpuhtauksien pitoisuudet olivat matalia. Perjantaina hiukkaspitoisuudet olivat selvästi koholla Hirvikallion alueella taustapitoisuuksiin verrattuna.
Kauempana palopaikasta altistuminen hiukkaspitoisuuksille oli rajatumpaa ja lyhytkestoisempaa kuin palopaikalla. Koska onnettomuus sattui talviaikaan, päästöistä aiheutuneille epäpuhtauksille altistumista esimerkiksi marjojen ja sienien kautta voidaan pitää vähäisenä.
Tulipalon vaikutukset eivät näkyneet Tampereen ilmanlaadun mittausasemilla
Tulipalon aiheuttamia epäpuhtauksia ei havaittu Tampereen kaupungin jatkuvatoimisissa ilmanlaadun mittauksissa, koska tuuli ei käynyt tulipalon aikana kaupungin suuntaan. Pitoisuudet olivatkin tulipalon aikana kaupungin eri mittausasemilla Epilässä, Pirkankadulla, Linja-autoasemalla ja Kalevassa tavanomaisilla tasoillaan, eli hiukkasten lukumääräpitoisuudet olivat vuorokausikeskiarvoina noin 5000 kpl/cm3 ja pienhiukkasten pitoisuudet vuorokausikeskiarvoina noin 2 µg/m3.
Alkuainemittaukset: savun lähteenä monenlaisia materiaaleja
Palopaikan ympäristöstä kerättiin myös näytteitä perjantaina 8.11. Näytteet analysoitiin laitteistolla, jolla selvitetään yksittäisten hiukkasten muodostumista sekä niiden sisältämiä alkuaineita. Näytteet kerättiin noin 300 metrin päästä palopaikasta Polunmäenkatu 40:n pihassa.
Analyysitulosten perusteella hiukkasten koostumukset ja koot näytteissä vaihtelivat huomattavasti. Yleisimmät alkuaineet olivat hiili (C), typpi (N), happi (O) ja rikki (S), mutta näytteiden yksittäisistä hiukkasista löytyi myös useita muita alkuaineita, kuten fosforia (P), natriumia (Na), sinkkiä (Zn), antimonia (Sb), lyijyä (Pb), kalsiumia (Ca) ja klooria (Cl). Näin laaja kirjo viittaa siihen, että savun lähteenä on ollut monenlaisia materiaaleja, ja että palamisen olosuhteet ovat vaihdelleet.
