Elämänmittaisia kasvutarinoita, joissa jokainen on tekijä
Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Opisto on lähellä
Työväenopiston kurssitarjonta suunnitellaan aina paikallisesti, lähellä opiskelijoita ja heidän tarpeisiinsa perustuen. Laki vapaasta sivistystyöstä määrittelee läheisyysperiaatteen näin: ”Kansalaisopistot ovat paikallisiin ja alueellisiin sivistystarpeisiin pohjautuvia oppilaitoksia, jotka tarjoavat mahdollisuuksia omaehtoiselle oppimiselle ja kansalaisvalmiuksien kehittämiselle.”
Tampereen kaupungin sivistysjohtaja Lauri Savisaaren mukaan yksi kansalaisopistotoiminnan vahvuuksista on lähipalveluperiaate.
Tampereen seudun työväenopiston opetus ja ryhmätoiminnot tuodaan lähelle asiakkaita. Työväenopisto toimii Tampereella päätoimipaikka Sampolan lisäksi lukuisilla kouluilla, kirjastoissa ja muissa toimipisteissä. Ylöjärvellä toimintaa on keskusta-alueen lisäksi Viljakkalassa ja Kurussa. Kansalaisopintotoiminnan yksi vahvuus onkin juuri läheisyydessä. Vaikka kaikkia kursseja ei voi järjestää kaikissa toimipisteissä, on tärkeää, että opisto mahdollistaa tavoitteellisen opiskelun ja harrastustoiminnan lähellä opiskelijaa.
Sisällöllisen ja fyysisen läheisyyden lisäksi vähintään yhtä tärkeää on, että kansalaisopisto antaa mahdollisuuden opiskella ja harrastaa lähellä toisia ihmisiä. Yhdessä tekeminen ja oppiminen ovat olennainen osa opiston toimintaa. Haasteiden kohtaaminen ja ratkaisujen löytäminen yhdessä on jaettu kokemus. Koska kansalaisopintotoiminta ei yleensä tavoittele muodollisen tutkinnon suorittamista, on yhdessä tekeminen ja kokeminen lähellä muita ihmisiä monelle opiskelijalle se kaikkein tärkein syy tulla kurssille mukaan.
Keväällä 2020 työväenopisto joutui koko muun yhteiskunnan kanssa aivan uuteen tilanteeseen, kun yhtäkkiä arkiset toiminnat lakkasivat, ja ihmisiä kehotettiin välttämään fyysisiä kontakteja. Opistoissa kehitettiin nopeasti ratkaisuja, joiden avulla suuri osa opetuksesta saatiin siirrettyä verkkoon. Säännöllinen opiskelu ja harrastaminen jatkuivat, mutta kaikki oli kuitenkin toisin. Koronapandemia vaikutti kansalaisopistojen toimintaan yli kahden vuoden ajan, ja oikeastaan vasta syksystä 2022 toiminta on ollut ennallaan ja enimmäkseen lähiopetuksena. Opiskelijamäärät eivät ole vieläkään kaikilla kursseilla palanneet vuoden 2019 tasolle, sillä osa empii vielä ryhmätoimintaan osallistumista.
Olisiko jo tammikuussa 2023 aika palata työväenopiston kurssille? Tutustu lähellä sinua olevaan kurssitarjontaan ja lähde rohkeasti mukaan!
Kirjoittaja Lauri Savisaari on Tampereen kaupungin sivistyspalveluiden johtaja.
Jätä kommentti