Elämänmittaisia kasvutarinoita, joissa jokainen on tekijä
Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Viiden vuosikymmenen viestintäsihteeri Ulla Jousmäki: “Olen saanut opetella paljon uutta ja iloita onnistumisista”
Viestintäsihteeri Ulla Jousmäki on työskennellyt Tampereen seudun työväenopistossa Sampolan toimipisteessä viidellä vuosikymmenellä. Rakennuspiirtäjän pestiä havitellut Jousmäki päätyi opistoon sattumalta kanslia-apulaiseksi, mutta lupaus olla hetken muuttui 35 vuoden uraksi. Oliko ennen kaikki paremmin?
Ulla Jousmäki asteli ensimmäisen kerran Sampolaan maaliskuussa 1989. Rakennuspiirtäjäksikin valmistunut merkonomi toivoi töitä Rakennusvirastosta. Niitä ei ollut tarjolla, mutta työvoimatoimisto vinkkasi kanslia-apulaisen paikasta työväenopistossa. Myöhemmin nimike muuttui opistosihteeriksi, ja työväenopiston ensimmäinen viestintäsihteeri Jousmäestä tuli vuonna 2016.
Jousmäki tunnetaan tunnollisesta ja rauhallisesta, mutta veikeästä luonteestaan. Hän on tuhansien tarinoiden kertoja, joka on nähnyt työväenopiston kaikki keskeisimmät käänteet: nousukaudet, lamat, rehtorit, menneet ja tulleet suunnittelijat, koronan ja digiajan vyörymisen.
– Muutoksia on toki tapahtunut kurssitarjonnassa ja henkilöstössä, mutta ajan kulumisen näkee erityisen hyvin viestinnässä. 90-luvun alkeellisista kotisivuista ja alati soivasta puhelinlinjasta on siirrytty monikanavaiseen markkinointiin ja itsepalveluun, vaikka edelleen toimistomme on avoinna asiakkaille.
Saksitaitosta Adobeen
Viestintäsihteerinä Jousmäki vastaa tilastojen ja sähköisen asiakaspalvelun lisäksi opiston paperisen opinto-oppaan taittamisesta. Hän urakoi oppaan kaksi kertaa vuodessa, kerran lukukaudessa. Parhaillaan Jousmäki valmistautuu syksyn 2024 sisältöjen taittoon, joka alkaa viimeistään toukokuussa.
– Kiirehuiput sijoittuvat marraskuuhun ja touko-kesäkuuhun. Minä puurran, kun suunnittelijat huokaisevat palautettuaan kurssimateriaalinsa.
Jousmäki on taittanut opinto-opasta vuodesta 1997, jolloin opisto alkoi tehdä oppaan PageMakerilla. Myöhemmin taitto siirtyi Adobe InDesigniin.
– Olen saanut opetella paljon uutta ja iloita onnistumisista.
Ennen alkeellisintakaan digiaikaa työväenopisto tuotti opinto-oppaan kirjaimellisesti saksimalla. Palstat täytyi leikata sopivankokoisiksi ja olla samalla tarkkana, ettei yksikään pala huku.
– Oli kahden päivän homma leikellä opinto-opas painokuntoon. Joskus teimme sitä viikonloppuisinkin. Nykyaikaiset työtavat säästävät onneksi aikaa, Jousmäki kertoo.
Monenlaista markkinoilla
Jousmäki on katsellut Sampolassa työväenopiston asiakaspalvelun arkea 35 vuotta, joten hän on nähnyt selvästi, miten opiston opiskelijoiden kurssitottumukset ja viestintätavat ovat muuttuneet.
– Nykyään järjestetään runsaasti lyhytkursseja jokaisella ainealueella. Ihmiset eivät halua sitoutua pitkille kursseille. Vaikka puhelinlinja ja paikan päällä asiointi on vähentynyt, sähköisesti asiakaspalveluun otetaan paljon yhteyttä. Usein asiakkaat kysyvät kurssisisällöistä, maksuista ja alennuksista, joista ei niin aktiivisesti oteta itse selvää.
Klassikkokysymykseen, oliko ennen kaikki paremmin, Jousmäellä on selkeä vastaus.
– Kyllähän ennen kaikki oli paremmin. Aiemmin työelämä oli kaikkinensa verkkaisempaa kuin nyt, vaikka kiire oli silloinkin. Aina on kuitenkin täytynyt sopeutua ja täytyy jatkossakin.
Ulla Jousmäki näkee kuitenkin Tampereen seudun työväenopiston tulevaisuuden positiivisena. Tärkeää on pysyä ajan hermolla, tarjota uutta ja uudistaa tarjontaa kasvavassa Tampereen kaupungissa.
– Vaikka viimeisten vuosikymmenten aikana markkinoille on tullut monenlaisia opinahjoja, opisto pysyy. Koronan jälkeen myös opiskelijamäärät ovat palautuneet hyviin lukemiin, mikä kertoo siitä, että kysyntää on tulevaisuudessakin. Se, ettei valtiovalta ymmärrä toimintamme merkitystä, on tietysti surullista.
Jätä kommentti